Kokemuksia sukututkimuskursseilta

Verkosta löytyi kaksi raporttia tänä syksynä alkaneesta sukututkimuskurssista. Todennäköisesti kahdesta eri kurssista ja eri luennoitsijasta. (Päällimmäisen nimen pystyi pienellä internet-surffauksella identifioimaan, en muista nimeen tai henkilöön sukututkimuspiireissä törmänneeni. Alemman kuvaus sopii ainakin kahteen tuntemaani historiantutkijaan, molempia kuuntelisin itsekin mielelläni.)

Kerroskiiselin kirjoittaja kertoi ensimmäisestä kokoontumisesta:

Minulle tosin ei ollut tämän tunnin annissa mitään uutta. Luennoitsija kertoi jotain lapsuusmuistojaan ja kehoitti juttelemaan vanhojen sukulaisten kanssa. Saimme myös tutustua joihinkin sukututkimusoppaisiin. Luennoitsija myös kysyi pari kertaa jotain asiaa, mutta katseli samalla muualle eikä noteerannut yleisön vastausyrityksiä. Erikoisesti sitten ihmetteli, että ei täällä nyt olekaan ketään..., on aina ennen ollut muutama. Ja taas katseli muualle, vaikka huudeltiin, että onhan täällä. Jakoi vielä jonkin paperin yhdelle, mutta ei muille, vaikka kuinka viittilöitiin. Kyllä pitäisi katsoa ympärille kun jotain kysyy, eikä sivuttain pitkin seiniä. Luennoitsija antoi vielä vanhentuneita tietoja mm seurakuntien sukuselvitysten hinnoista ja Kansallisarkiston aukioloajoista. Kyllä minusta luennoitsijan pitäisi selvittää tuollaiset asiat ihan ajantasalle varsinkin kun noista hinnoista on viime aikoina keskusteltu paljonkin sukututkimuksen keskustelupalstoilla. Tulee mieleen, että luennoitsija puhuu ikivanhoja juttujaan eikä seuraa aikaansa. Saa nähdä miten jatkossa sitten, tuleeko jotain kiinnostavampaa.

Marja-mamma raportoi toisesta kokoontumisesta:

Eilen illalla olin toista kertaa Sukututkimuksen peruskurssilla joka alkoi paikallisessa kansalaisopistossa viime viikon maanantaina. Meitä asiasta kiinnostuneita ja innostuneita oli paikalla kuusitoista kappaletta. Kurssin vetäjä on paikallinen historiantutkija, asiansa tietävä ja osaava mieshenkilö. Hänellä on selkeä ja kuuluva ääni, on nautinto kuunnella hänen johdonmukaista puhettaan. Eikä minun tarvitse mitenkään herkistellä tai ottaa kuulolaitettani käyttöön vaan kuuntelu sujuu vaivattomasti, tästä olen suunnattoman iloinen.
Joillakin osanottajilla on aiempaa kokemusta sukututkimuksesta, suurimmalle osalle asia on uutta ja kiinnostus suuri uutta tietoa kohtaan.
Eilen illalla paneuduimme monipuolisesti sukututkimuksen lähteisiin, saimme internetosoitteitakin joihin voimme mennä tutustumaan. Perehdyimme vanhaan kirjoitustapaan ja saksalaisiin aakkosiin, tästä aiheesta saimme kotitehtävänkin.