Kerättyä

Strange maps -blogi esitteli äskettäin outona karttana saamelaisen rummun. Aikaisemmin

• Suomi näkynyt germaanisen alueen laitana (yllä),
• Suomi mukana Euroopan blondi-kartoituksessa,
• Suomesta arkkitehtuuria ideaalisen kaupungin osana,
• Suomi NL:n alueena visiossa II maailmansodan jälkeisestä maailmankartasta liittoutuneiden voiton jälkeen,
• Suomi uuden muotoisena jos Natsi-Saksa olisi voittanut sodan,
• Suur-Suomi visiosta,
• Suomen ja Ruotsin rajaomituisuus,
• Suomi ydin-Euroopan kulttuurin ulkopuolella,
• Suomi neitona. (Päiviö Tommilan esityksestä Kuinka Suomi-neidon muotoinen kartta-Suomi syntyi? löytynee lisätietoa.)

Pari viikkoa sitten huomasin Kansallisarkiston luettelohuoneessa tavallista aktiivisemman vierailuryhmän. Iloa oli ilo katsoa ja erikoisimmin pukeutunut nuori nainen jäi mieleen. Niinpä tunnistin hänet jälkikäteen helposti Marshmallows and the Holy Bible -blogin kirjoittajaksi, joka kertoo:

Seminaarityöskentelyymme liittyy jonkin arkiston esittely. Olemme ryhmässä sitten tilanneet aineistoa ja haastatelleet Kansallisarkiston työntekijöitä. Rakastan vanhojen kirjojen tuoksua ja ajatusta siitä, että historiantutkijat ovat vuosikymmenien ajan istuneet samaisessa vanhassa tutkijasalissa. Pyörittelin haltioituneena "Esi-isiemme uskonnon tutkijat" -kansiota käsissäni, joka sisälsi 20- 40-luvun väliltä yksityisiä kirjeitä, salaisia pöytäkirjoja, mielipidekirjoituksia, päiväkirjaotoksia ja valtiollisen poliisin arkistoja. Yhtäkkiä olin täysin löytänyt kutsumukseni. Toki olen ajatellut pitkään sitä, että eläisin kirjoittamalla ja tutkimalla, mutta fyysisesti vanhat dokumentit kädessäni asia oli päivänselvä. Vanhassa suuressa puulattiaisessa talossa, oman rakennetun kirjaston nurkkauksessa selkiyttämässä menneitä, eläytymässä historiaan.

Eeva oli löytänyt tutkimusaineistostaan kannustavan viestin.

Eva Ahl-Waris oli ihastunut på svenska Espoossa esillä olevaan Ötzi-näyttelyyn. (Itse muistan "ihan varmasti" nähneeni kiertonäyttelyn "jossain museossa" "joskus". Pitänee ottaa uusiksi kun näkemys on noinkin hämärä.)

Kirjavinkissä kehuttiin kirjaa Me puolustimme elämää : Naiskohtaloita sotakuvien takaa. Kirsimaria oli lukenut Erkki Tuomiojan Häivähdys punaista. Anders Jonsson ihmettelee på svenska miksi hän osti ja luki Verner von Heidenstamin kirjan Karolinerna.

Olli Rehn kirjoitti Tieteessä tapahtuu -lehdessä otsikolla Intohimosta menneen merkitykseen.

Ilari Aalto raportoi opetuskaivaukselta ensimmäisestä päivästä alkaen.

Päivi oli innoissaan paikallismuseon johtajan löytämistä dokumenteista:

Nipusta löytyi aiemmin tontillamme sijanneiden talojen piirustuksia (1800-luvulta), tietoja tontin ja talon historiasta, tontin omistajien nimiä 1700-luvulta asti ja meidän talomme vanhoja asukkaita viime vuosisadan alusta. Oli kertomuksia korttelista, muistelmia 30-40-luvuilta, korttelin nimen historiaa, tietoa Usko Kempistä ja vanhoja kuvia kotikadultamme.

Tiina Miettinen arvioi viime vuonna julkaistua Aino Kallas -kirjaa Ennen ja nyt -verkkojulkaisussa.

Yle uutisoi Satakunnan museoissa järjestettävän Valehtelijoiden klubeja livenä. Voi kun saisin olla katsomassa, oli yksi lapsuuden lemppariohjelmista.

Oulussa ei ole historiaa? Tallinnassa vieraillut Nina purkautuu:

Muutenkin oon katkera ku melkein kaikkialta muualta ku Oulusta löytyy historiaa vaikka millä mitalla. Oulussa sen vähäisetki merkit historiasta on palanee maan tasalle tai muuten vaan hävitetty, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.