Niinkuin täälläkin olen todennut, olen tiennyt, että osa (puolet?) Salon Hämmäisten maista päätyivät esi-äitini Elinin toimesta Naantalin luostarille vuonna 1490. Jostain syystä minulle oli kuitenkin jäänyt mysteeriksi maiden palutuminen maalliseen omistukseen ja löysin tiedot vasta selaillesani Hausenin lähdekokoelmaa Bidrag till Finlands historia (III s. 8) ihan muussa mielessä.
Kyseessä ei ollut mikään tutkimuslöytö, sillä Ramsayn Frälsesläkter kertoi asian ihan asiallisesti Fleming suvun kohdalla (s. 121) ja Anu Lahtisen väitöskirjasta se löytyi myös suomeksi: "Valborg [Naantalin luostarin abbedissa] myi edesmenneen pikkuserkkunsa Katarina Hermansdotterin (Fleming) provienttimaat tämän veljelle, pormestari Erik (Hermansson) Fleminglle." (s. 129)
Kyseinen lunastus tapahtui vuonna 1531. Hopeaveroa kannettiin 1571 ja tuolloin Hämmäisten toinen puolikas kuului Clas Christerssonille (Jägerhorn af Spurila). Häneltä omistus siirtyi pojalleen Christer Classon ja tältä vävylle Mårten Skoos, joka tunnetaan myös pidemmällä nimellä Mårten Lindvedsson Hästesko (SAY Uskela, Pertteli 1634- s. 53, Ramsay s. 199, 218)
Flemingien ja Jägerhornien välille löytyy sukulaisuussuhde, mutta ei sellaista, joka tarjoaisi mahdollisen selityksen tilan omistuksen siirtymiselle 1531-1571. Ehkä Turun pormestari oli saanut kaukaisesta maapläntistä sopivan korvauksen silloin kuin Jägerhorneilla oli rahaa? (Flachsenius-tutkimukseni yhteydessä Jägerhornit esiintyivät rahattomina, mutta eiväthän he sellaisia aina ole voineet olla?)
Clas Christersson muuten vaikuttaa charmantilta persoonalta. Häntä syytettiin 1576 vaimonsa siskon raiskauksesta, joka oli tapahtunut kaksi vuotta aiemmin. Mies laitettiin Turun linnaan odottamaan hovioikeuden päätöstä ja mestattiin 11.11.1578.
(Jägerhornit esiintyivät myös Pahkavuoren omistamisen yhteydessä. Hämmäisten viljelijöitä luettelin aikanaan mainitsematta toisen tilan aatelista omistamista ollenkaan.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti