Julkisuus ei tuonut odottamaani invaasiota Suomen kirkkohistoriallisen seuran eiliseen tilaisuuteen, jossa Ridderstad oli tuloksistaan kertomassa. Salissa oli huomattavasti väljempää kuin arkeologiaan liittyvissä tilaisuuksissa yleensä.
Tutumpaa oli megaliittikulttuurien rakennelmien yhteydet taivaankappaleisiin, joskin toisinaan näitäkin on hakemalla haettu. Jatkumo/kulttuuriperinne antiikin temppeleihin ja sitä kautta kristillisiin kirkkoihin kuullosti uskottavalta. Mielenkiintoista oli, että kirkkojen sijoittamisesta itä-länsi -suuntaan ei ole Ridderstadin selvitysten mukaan koskaan annettu mitään määräystä. Eikä ilmeisesti myöskään hautojen vastaavasta sijoittelusta.
Kristillisten hautojen suunta oli tuttua arkeologisilta retkiltä tai jostain. Ridderstad toi tähän huomattavaa hienosäätöä esittämällä, että haudan suunta oli valittu jonkun tietyn ajankohdan auringonnousun (tai laskun) mukaan. Analysoimalla Suomen ruumiskalmistojen hautojen suuntia hän oli tullut siihen tulokseen, että toisinaan oli käytetty ei-kristillisiä juhlapäiviä, jotka ovat yhdistettävissä tietoihin kansanperinteestä. Kristilliseen perinteeseen oli yhdistettävissä varsinaisen "idän" lisäksi 40 päivän ikkuna, johon pääsiäinen osuu.
Yhdistämällä tähän hautojen ajoitukset Ridderstad esitti, että järjestäytynyttä lähetystoimintaa varhaisempi kristinusko oli käyttänyt pääsiäistä hautojen suuntaamisessa ja Rooman rotin myötä oli vaihdettu yksiselitteisempään itään. Minusta argumentointi oli vakuuttavaa, mutta riippuu tietenkin mittausten tarkkuudesta/herkkyydestä, josta en muistanut kysyä, tilastollisesta merkittävyydestä sekä hautojen ajoituksista.
Suuri haloo tuloksista on tehty siksi, että ne aikaistavat kristinuskon todennettavissa olevaa läsnäoloa Suomessa. Minusta mielenkiintoisempi yksityiskohta oli se, miten Euran Luistarissa hautojen suunnat vaihtelivat aikakausittain. Uskontoja tulee ja menee.
Kuva Splendor Solis. 1582. British Library
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti