Tekniikan museolla houkutteli jo jonkin aikaa esillä ollut perusnäyttelyn uudisosa Etäunelmia - Yhteys yli ajan ja paikan. Suuntasin siis suoraan sen luo. Osuin näyttelyn ilmeiseen oikeaan kiertosuuntaan ja kuljin läpi perusintensiteetillä. Päästyäni loppuun olin ymmälläni. Mikä tässä oli pointtina? Oliko näyttelyssä joku rakenne?
Analyyttisemmalla otteella kynä ja paperi kädessä rakenteesta tuli tolkkua. Ensin kerrottiin (lyhyesti) yhteyksien unelmoinnista, sitten yhteyksien rakentamisesta eli tekniikasta ja fyysisestä todellisuudesta ja lopuksi yhteyksien käyttämisestä. Aivan loogista, joten miksi olin ekalla kerralla hukassa?
Riittikö pieni epäjohdonmukaisuus pudottamaan kärryiltä? Näyttely ison aloitusseinämän vieressä oli tietokone Esko, joka oikeastaan (minusta) olisi pitänyt olla toisin päin ja kuulua takanaan olevaan elektroniikkateollisuuden joukkoon.
Näin olisin aloittanut unelmista.
Tyhjää tilaa näyttelyarkkitehtuuri ei muutenkaan pelännyt käyttää ja ilmavasti sijoitetut vitriinit saattoivat osaltaan eksyttää ajatuksiani.
Infopömpeleitä oli lukuisia ja vain yksi näytti mustaa ruutua. Silmäilin parin sisältöä, mutta en saanut elämyksiä enkä itselleni merkittävää tietoa.
Näyttelyyn kuului myös modeemisimulaattori, joka ei käsittääkseni toiminut. Ainakaan en saanut puhelinta ääntelemään ja toisaalla ollut monitori näytti nollaa läpimennyttä viestiä. Myös sähkötyslaite oli rikki. Mikropiirin rakennuksessa näyttö kertoi paikoilleen asettamani osan merkityksen, mutta piirin valmistuttua ei tapahtunut mitään lisää, joten jäi epävarma olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti