maanantai 23. marraskuuta 2015

Rautakautisia yhteyksiä

Viime perjantaina matkasin Hämeenlinnaan Suomen keskiajan arkeologisen seuran seminaariin People connected – Interaction between Finland and Sweden during the Late Iron Age and Middle Ages.

Ensimmäiseksi Anna Wessman tarjosi itselleni hyödyllisen katsauksen rautakauden lopusta Lounais-Suomessa Etelä-Pohjanmaalta Uusimaalle. Etelä-Pohjanmaalla (Vöyriä lukuunottamatta) hautauksia ei ole löytynyt 900-luvulta, mutta siitepölyanalyysit todistavat jatkuvasta asumisesta erämailla. Paikallisen kielipoliittisen hengen osoituksena analyysi ja muuta tutkimusta oli 1990-luvulla (?) tilattu Uumajan yliopistosta. Jotkut ovat myös askarrelleet riimukiviä ja jopa viikinkiaikaisen haudan.

Satakunnasta Wessman esitteli Pyhäjärven alueen, jolla oli tähän aikaan selvä yhteys Mälaren alueelle. Wessman korosti, että Luistarin ruumishaudat ovat ajalle epätyypillisiä ja niiden antien tulkinta koko Suomen viikinkiajaksi virheellistä. Tyypillisemmästä polttohautauskentästä hän puhui Varsinais-Suomen kohdalla. Nämä olivat yhteisöllisiä ja käytössä satoja vuosia.

Ahvenanmaalla on rautakauden lopussa edelleen 150 vuoden aukko. Ja täällä tutkimus sitten vasta onkin politisoitunutta. Wessman väitti, että suomalais-balttilaisten pronssispiraalien jäänteitä on Ahvenanmaan kaivausraportoinnissa kutsuttu mielummin helmiksi.

Uudellamaalla ollut vastaava aukko on 2000-luvulla täyttynyt metallinpaljastinharrastajien irtolöydöillä. Wessman puhui harrastajista vain positiivisessa hengessä ja jos löydöt ovat tosiaan olleet yksinään keskellä jotain peltoa niin ihan hyvä että on poimittu pois JA viety ammattilaisille.

Ruotsalainen Johan Callmar keskittyi vuosiin 700-860. Jakson alussa oli alkanut uusi vaihe turkiskaupassa, joka muutamien esinetyyppien perusteella muodosti ainakin 700-luvun alkupuoliskolla yhteyksiä Mälaren seudun, Lounais-Suomen ja Venäjän Vjatka- ja Kama -jokien seudun välillä. Jokien nimistä tuli kotoinen olo, sillä ne tulivat tutuiksi Pohjan sodan vankien reitiltä. Mahdotonta ei siis ole, että joku Suomesta (yksi täplistä Kokemäen kohdalla?) olisi käynyt hakemassa Nevolino-tyyppisen vyönsä Venäjältä, mutta todennäköisempää, että vaihto on tapahtunut jossain läntisemmällä kauppapaikalla.

Ruotsin suuntaan esinelöydöt todistavat vahvoista yhteyksistä vuoteen 860 asti, jolloin "tapahtui jotain" ja yhteys heikentyi. Ja samaan aikaan alkoi viikinkiaika... (*)

Ulla Moilanen tarkasteli esityksessään vuosina 650-900 käytettyä rautasolkea. Sen tyyppisiä on löytynyt eri puolilta Pohjoismaita. Omaan kysymykseensä, siitä liikkuivatko esineet, ihmiset vai ideat,  Moilanen vastasi, että kaikki liikkui.

Ruotsalainen Ingrid Gustin puhui Birkan yhteyksistä Lounais-Suomeen 750-970. Sisällössä oli jotain tuttua ja kotiin tultua huomasin lukeneeni hänen artikkelinsa pari vuotta sitten.

Gustin aloitti toteamalla, että Ruotsissa on jo varhain 1900-luvulla tutkittu yhteyksiä karoliineihin ja friiseihin sekä Venäjälle. Mutta lähialueet kuten Suomi saaneet vähemmän huomiota. Tämän hän kuvitti historiakirjan viikinkiajan kartalla, jossa nuolet ohittivat Suomen. Mutta esityksen lopussa en tiennyt pitäisikö niiden edelleen ohittaa.

Birkasta on löytynyt merkittäviä määriä virolais-suomalaistyyppistä keramiikkaa, mutta tähän mennessä tehdyt luonnontieteelliset analyysit viittavat siihen, että astiat on tehty Mälaren alueella. Siis joku osaaja (orja?) on kuljetettu länteen? Gustinin oma loppujohtopäätös oli, että suomalaiset ryhmät ovat kuuluneet Birkan eliitin verkostoihin.

Mats Roselund kertasi esityksessään edelliset aikakaudet ja venytti ne vuoteen 1050, jolloin Novgorod tuli merkittäväksi. Joko esityksensä oli vaikea tai mieleni väsynyt, mutta omaksuminen jäi vaillinaiseksi. Ahaa-hetken sain Pähkinäsaaren rauhan rajan kuvasta. Muistikuvani mukaan se Suomessa usein piirretään niin, että pohjoispuolella ei ole mitään. Ja toistuvasti sanotaan, että sen kululla Karjalan ulkopuolella ei ollut paskankaan merkitystä. Mutta Roselund käytti kuvaa, jossa korostettiin Pohjanlahteen laskevia jokia kulkuväylinä. Nämä jäivät Novgorodille. Rajan käytännön merkitys on oma juttunsa, mutta ainakin sillä oli rationaalinen tausta?

(*) Viikingeistä puheen ollen. Historiska museet latasi viime viikolla YouTube-kanavalleen ison määrän klippejä viikingeistä ja vähän muustakin. Pari muistan nähneeni aiemmin museossa eli kyse lienee näyttelyissä käytetyistä materiaaleista.

Ei kommentteja: