Kapuloista tuli mieleeni sana karttu ja verkkohaku ystävällisesti heilautti minut kyykän Wikipedia-sivulle. Siellä pelin historiasta todetaan, että
"Kirjailija I. K. Inha kirjoitti v. 1894 Vienan karjalasta keräämissä tiedoissaan pelin olevan väistymässä "vanhuuttaan" ja paenneen syrjäkyliin. Laatokan Karjalassa peli tunnettiin lähinnä Suojärvellä ja Salmissa, mutta sielläkin lyötiin kyykkää vain syrjäkylissä. Myös Kannaksella ja Inkerissä peli tunnettiin."Voisivatko valokuvat olla Inhan Vienan Karjalassa ottamia?
Wikipediassa esitetyissä kyykän säännöissä ei ole mitään kiipelyä kanssapelaajien selkään. Sanomalehtiarkisto on haullani niukkasanainen. Uudessa Suomettaressa on 16.3.1895 julkaistu J. K. I-a:n (Inha?) Venäjän Karjalan muistelmien osa XI otsikolla Kyykkäkisa. Sen kuvauksen loppupuolella ruvetaan "selkää antamaan".
Joku selän antajista rupeaa oman kononsa takalaitaan kyyryyn hieman hajasäärin ja nojaten käsillään palikkaa vastaan; tämä on melkein tuo voimistelusta tunnettu pukkiasento; joku selän ottajista hyppää sitten kahden reisin hänen selkäänsä niinkuin hevosen selkään ainakin. Ratsunsa selästä hän nakkaa yhden paalikan koittaen sillä saada kyykkiä vierähtämään toisella puolella olevasta konosta.
3 kommenttia:
Hei Kaisa, kuvat ovat todellakin Into Kondrad Inhan ottamia ja löytyvät mm. kirjasta Kalevalan laulumailta (Ilmestyi jo 1911, mutta siitä on 1999 tehty painos jossa myös taustoittava esipuhe. Julkaisija SKS). Kuvat on otettu Luvajärvessä vuonna 1894. Kyykkää pelataan edelleenkin Suomessa lähinnä vienalaisjuuristen henkilöiden parissa ja Karjalan sivistysseuralla on kilpailuja ja toimintaa kyykän ympärillä. http://www.karjalansivistysseura.fi/kyykka/
Kiitos perusteellisesta vahvistuksesta!
Moi, kyykästä on todellakin kyse. Termi on "ottaa selät" tai lyödä selistä. Jos vastustajan voitit, pääsit seuraavan pelin pelaamaan kaverin selästä. Kyseessä pienimuotoinen nöyryyttäminen pilke silmäkulmassa, nykyslangin mukaan voisi jopa puhua kyykyttämisestä, vaikka sana itsessään ei kyykkäpelistä tule. 1950-luvulla, kun peli sai Suomessa uuden nosteen, totesivat pelaajat nopeasti, että selkien ottaminen on liikaa pelaajien selille ja perinteestä päätettiin luopua. Urheilullisestikin ajatellen selistä pelaamalla ei kukaan saanut kunnon tuloksia.
Kommenttina lajin nykytilaan: Nykyisin 1960-luvulla opiskelijapiireihin juurtunut peli saa uusia pelaajia juurikin yliopistoista, missä tuhannet opiskelijat pelaavat peliä talvisin. Vuonna 2015 kävi Kyykkäliiton virallisissa kesäkilpailuissa pelaamassa jo yli 50 opiskelutaustaista pelaajaa. Karjalaseuroissa uusia pelaajia on viimeisen 15 vuoden aikana nähty vain muutamia, mikä selittää lajin huipulla nähtävän osallistujakadon.
Jos selkä kestää niin eikun kokeilemaan selistä lyöntiä!
Terv. Suomen Kyykkäliiton tiedotus, www.kyykkaliitto.fi
Lähetä kommentti