lauantai 23. elokuuta 2014

Keskiajalta 1600-luvun loppuun

Viikon EOD-digitoinneista herätti mielenkiintoni nimeke "Banér, Anna: Kärleks-händelser emellan herr Eric Gustafsson Stenbock och fru Malin Stensdotter... 1828." Kolmen pisteen taakse piiloutui vuosiluku 1573 ja kyseessä on tositarina. Anu Lahtisen mukaan sopivaa lukemista "kaikille joita kiehtovat karkurimorsiamet".

Ja sitten, kiitos ruotsalaisten, välillä vanhemmankin ajan historiaa opinnäytteistä. Jos kerran olimme samaa kulttuuripiiriä hallinnon lisäksi, niin kaikki relevantteja? (Joukossa pari suomalaistakin työtä.)
Päreenkäyttäjien kuva kirjasta 'Bidrag till vår odlings häfder, utgifna af A. Hazelius. del. 1-10'. Digitointi British Library, välitys Flickr Commons

perjantai 22. elokuuta 2014

Lähdekritiikin opetusta eli puhelinluettelon lukua

Reijo Valta käsitteli blogitekstissään tänään puhelinluetteloiden kritiikkiä.  Siitä tuli mieleen varastossa ollut pätkä, jota on turha enää pantata...

Sitä voisi luulla, että "Helsingin Telefoniluettelo November 1906" kertoisi ihmisen yhteystiedot kyseisenä vuonna. Mutta pitää muistaa, miten tieto on muodostettu. Inhimillisten prosessien erehtyväisyydestä kertauskurssi Tuulispäästä 2/1907:
Sillä: "Jumala ei ole kiirettä luonut". "Eikä hoppu ole hyväksi muussa, kuin kirpun tappajaisissa".

Nämä syvämieliset mietteet juolahtivat mieleeni tässä eräänä iltana vanhan vuoden lopulla, kun jotakin raskasta kauhealla kolinalla oli romahtanut asuntoni läkkipeltilaatikkoon, jonka läven kohdalle oven ulkopuolelle, metalliin on kaiverrettu sanat: "kirjeitä ja sanomia". Uteliaana menin katsomaan, että mikä kumma joululahja sinne nyt tuli, ja kopeloimalla sain esille kapean, paksukantisen kirjan, jonka etupuolella luin: "Helsingfors Telefonkatalog — Helsingin Telefoniluettelo November 1906". "Kas, pentele", arvelin, "minä olen jo jouluni viettänyt, vaikka keskusasema näyttää vasta Marraskuuta. Olenpas nyt tällä kertaa kiirettä pitänyt, mutta sama se; saanpa nyt ainakin toivottaa rauhallista joulua kaikille ystävilleni, jotka vuoden kuluessa ovat nimensä suomalaistuttaneet. Tähän saakka on ollut niin hiton vaikea löytää heidän numeroansa, kuu en enää heidän Ruotsin vallan aikaisia sukunimiänsä muista".

Ja ilomielin rupesin hakemaan ystävieni numeroita. Hain kaikki maat ja mantereet, mäet, vaarat ja salot, meret linnoineen ja joet rantoineen, vaan useimmat ystäväni olivatkin poissa. "Se on oikein, että boikottavat tuota myöhästynyttä luettelonlaatijaa", ajattelin, "ja jättävät koko puhelimensa hiiteen". Mutta samalla huomasin siellä täällä jonkun ystävän, joka komeili entisellä Ruotsin vallan aikaisella nimellään ja tittelillään.

Minulta pääsi hampaitteni lomitse mutina, joka ei ollut hienointa laatua . . .

Ystäväni ovat kyllä sen tiesin varmaan, ilmoittaneet nimenmuutoksensa telefoniyhtiölle, mutta ne saakurit siellä eivät ole viitsineet ottaa sitä huomioon. Tiedettiinhän jo kauan sitte uuden luettelon olevan tulossa, niin että ei ne meidän miehet ainakaan ole syypäitä tähän häpeään.
Kuva Tuulispää 23/1907

Lukkari Jokelinin jäljillä (3/3)

Matti ei ollut kertaakaan äitinsä tai isänsä kanssa samalla rippikirjan sivulla, mutta nojaten syntymäpäivään ja vanhan tutkimukseni (muuttokirjojen?) ketjun perusteella lähtökohta oli oikea.

Matti muutti 24.10.1842 Jyväskylästä Ylihärmään torpparin poikana sukunimenään Jokela ja 2.2.1844 Ylistarosta Ylihärmään renkinä edelleen Jokelana.

Matti meni Vöyrissä 5.5.1844 naimisiin Anna Matintytär Backan (s. 19.9.1820 Vöyri) kanssa. Muuttaessaan 8.2.1851 Ylihärmästä Kuortaneelle häntä kutsutaan lukkarin oppilaaksi ja sukunimensä on saanut muodon Jokelin. Hiskistä poimituista lasten kasteista (?) olen päätellyt olemisen Ullavalla 1856.
Uudelleen Hiskistä kerättynä, lapsia Annan kanssa:
- Maria 2.10.1847 Ylihärmä (mummoni mummo, meni Vetelissä 18.4.1870 naimisiin J. A. Hohenthalin kanssa)
- Anna s. 30.9.1850 Ylihärmä k. 2.10.1859 Kaustinen,
- Matts s. 4.9.1853 Kuortane,
- Mathilda s. 2.3.1856 Ullava k. 29.10.1859 Kaustinen,
- Amanda s. 22.10.1858 Ullava k. 6.4.1859 Ullava
- Anders s. 30.11.1859 Kaustinen k. 28.3.1883 Vaasa (haud Kaustinen),
- Johannes s. 19.5.1862 Kaustinen k. 15.12.1888 Kaustinen (kansakoulunopettaja),
- Anna s. 5.8.1865 Kaustinen (22-vuotiaana vihitty 22.7.1888 40-vuotiaan Aaprami Juhonp. Olkkolan kanssa)
Lasten kasteista ja (valitettavasti) hautauksista saakin varsin tarkasti ajoitettua Kaustisille saapumisen keväällä 1859, jonka muuttolista vahvistaa.

Sanomalehtien digitointi oli kymmenen vuotta sitten korkeintaan alkutekijöissään. Nyt haku tarjoaa osuman m.m. Kokkolasta 7.11.1903, joka kertoo Matin kuolemasta 3.11.1903 ja urasta. Leike ohessa.

Apulaisen haun vahvistavat sanomalehti-ilmoitukset (Kaiku 22.3.1890, 27.3.1890). Vaimo Anna Matintytär kuoli 8.9.1891. Matti meni vielä uudelleen naimisiin, muistiinpanojeni mukaan. 

Sokeutumista edeltäneestä ajasta löytyi Googlella muistitietoa Matti Mäkelän tekstistä: "lukkari Jokelin muistetaan siitä, että hän oli se mies, joka kulki juhannusaattona 1865 Virkkalan Vanhantalon kohdalta jäätä pitkin joen yli." 

Täysin uutta tietoa minulle oli perheen pojan (eli mummoni mummoni veljen) toimiminen kansakoulunopettajana. Juho valittiin kymmenestä hakijasta Kaustisten kansakoulun johtajaksi oltuaan tätä ennen v. t. kansakoulunopettaja Mäntyharjulla (Kokkolan lehti 19.10.1886). Hän oli kuollessaan vain 26-vuotias. Kuolinilmoitus Kaiku 3.1.1889.

torstai 21. elokuuta 2014

Lukkari Jokelinin jäljillä (1/3) - jatko-osa

Kyllä kannattaa kertoa ongelmistaan. Eiliseen Jokelin-tekstiin sain erinomaisen kommentin ja SukuForumilla linkin parempaan digikuvaan rippikirjasta. Näillä Aatamin juuret saavat yhden lisäkerroksen Kuhmoisista.


Kuhmoisten komeasta kirkosta en löytänyt käyttövapaata kuvaa. Järvikuva Kuhmoisista on Henri Sivosen ottama (Flickr CC BY 2.0). 

Kuhmoisten Lästilän (?Lestilän) Sattulaniemessä (? Satulaniemi) Adam Adamssonille ja Hedvig Augustityttärelle syntyivät lapset Carl Johan 25.2.1786, Maria 18.8.1787 ja Adam 23.9.1789. Adamin syntymäpäivä erottuu Jyväskylän rippikirjasivulla ja samalla sivulla on "mor Hedvig Augustiidotter 1758", joten yhteys on melko selvä. Kommentoija pääsi sen jäljille huomioimalla, että Adamin yläpuolella oleva Stina Jöransdotter s. 1786 on merkitty Kuhmoisista tulleeksi. Pitää katsoa ympärilleen!

Mutta on kyllä minusta hassua, että rippikirjan sivulla on tyttäriä ja poikia, joiden patronyymeihin sopivia isiä ei näy missään... Palaamalla Hiskin pariin on kuitenkin mahdollisuus havaita, että Adamin alla rippikirjassa listattu Anna Lisa on syntynyt Kuhmoisissa äitinään Hedvig Augustsdotter ja isänään sotilas Matts Dahl. Pari on saanut lapsia 15.12.1791 alkaen eli ilmeisesti Adam Adamsson kuollut tätä ennen.

Hedvig ja Matts ovat Kuhmoisten rippikirjassa 1797-1802 Savijärvi Hukkissa (?) ja vastaavassa lastenkirjassa on sivulla 94 Matts Dahlin kohdalla päällimmäisenä Adam Adamsson muuttomerkinnällä eli oikeaa porukkaa olen seuraamassa vaikkei isä-Adamin hautaustietoa löytynytkään Hiskistä. Matts lienee kuollut Suomen sodassa, sillä rippikirjassa 1804-13 hänen "sanotaan kuolleen Torniossa".

Ja pakittamalla Kuhmoisten rippikirjaan 1790-1793 Sattulanniemen sotilaiden joukossa näkyy Hedvig ensimmäisen ja toisen miehensä kanssa. Adam Adamsson on syntynyt rippikirjan mukaan 1764 eli on hyvin todennäköisesti saman sivun yläreunassa olevien Adam Lundgrenin ja Hedvig Johansdotterin 15.7.1764 syntynyt Adam-poika.

Haudattujen listaan hypäten Adam Lundgren kuoli armeijasta eronneena 82-vuotiaana sotilaana 14.2.1804 ja leskensä Hedvig 79-vuotiaana 3.4.1806. Pari oli Sattulanniemessä jo rippikirjassa 1765-70. Tässä olisi siis mahdollisuuksia tutustua sotilaiden tutkimiseen 1700-luvulla...

Siis Matts Jokelinin
  • isän vanhemmat: Adam Adamsson (s. 1764 k. 1790) ja Hedvig Augustsdotter (s. 1758 k. ?) ja
  • isänisän vanhemmat: Adam Lundgren (s. 1722 k. 14.2.1804) ja Hedvig Johansdotter (s. 1727 k. 3.4.1806)
Hienoa edistystä! Kiitos avustaneille!

Lukkari Jokelinin jäljillä (2/3)

Se, etten päässyt Adamin juurille aloittelijana on ymmärrettävissä, mutta miksi Matts Jokelinin äidillä Helena Eriksdotter ei ollut tiedostoissani edes syntymävuotta? Ottaen huomioon, että hän oli naimisiin mennessään 12.4.1823 talonpojan tytär Nyrölän Mäkiahosta, joten luulisi lisätietoa löytyvän.

Minulle tutuilla alueilla tämä tarkoittaisi, että Helena olisi Mäkiahon taloudessa rippikirjan jaksolla 1816-1826 (s. 54). Mutta ei.

Rippikirjoissa Helenan syntymävuodeksi on merkitty 1792. Turvautuen klassiseen Hiski-hutkimukseen löytyy Mäkiahosta pariskunta Erik Eriksson ja Eva Thomasdotter, joille syntyy lapsia 1788-1798. Mukaan lukien Helena 24.9.1792. Lasten syntymäaikoihin sopii avioliitto 26.12.1787: Mäkiahosta "Änkl. Eric" ja Puurasta "Pig. Eva". Mutta missä ovat rippikirjassa?

Henna-Riikka Huovilan gradusta Torpasta kesämökkikyläksi. Keskisuomalaisen Nyrölän kylän Rantalan ja Huovilan tilojen historia vuodesta 1891 selviää, että isojaon yhteydessä Nyrölästä irrotettiin kaksi Mäkiahoa, mikä ei tee tutkimuksesta yhtään helpompaa. Mutta vierailla paikoilla voi olla myös mukavia yllätyksiä. Mäkiahon (jomman kumman) 28.6.1807 kuolleen isännän hautausmerkinnässä on vanhempiensa (?) nimet Eric Johansson ja Margareta Knutsdotter?
Tämän Erikin pitäisi ainakin näkyä rippikirjan jaksolla 1800-1805 ja näin onkin. Vaimo Eva sopii Hiskin tuloksiin ja jos Eva-tyttären syntymävuosi on 1786 niin hänen äidikseen on merkitty Eva Philips dr, joka kuoli Mäkiahossa 21-vuotiaana 8.5.1787.

Erik ja jälkimmäinen Eva Thomasdotter ovat rippikirjan jaksolla 1794-1799 ja 1788-1793, jolloin erotan toisen Mäkiahon isännäksi aivan toisen nimisen eli olen seuraamassa Helenan mahdollisia vanhempia. Miten saisin hänet yhdistettyä perheeseen?? Hänen hautausmerkinnässään ei ole mitään omaisten nimiä.

Täytyy jättää odottamaan taitojeni kehitystä? Vielä muistiin, että Geni.comissa Soile Kulinin ylläpitämässä puussa Erikin isälle on sukunimi Hurttia, syntymävuosi 1724 ja kuolinpäivä 9.5.1787.

Eva Thomasdotterille on Kulinin puussa merkitty syntymäpäivä 22.12.1767 ja kuolinpäivä 20.12.1808. Äitinsä Kaisa Matintytär Puura (Oittila) s. 1727 k. 30.3.1790 ja isänsä Tuomas Laurinpoika Mäkelä s. 1735 k. 4.2.1829. Nämä ovat muidenkin puissa ja Kaisalle on esitetty vielä edellinenkin sukupolvi.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Lukkari Jokelinin jäljillä (1/3)

Tuttavani arvuutteli sosiaalisessa mediassa Pohjanmaan retkellään ottamiaan kuvia ja tajusin, etten tunnistanut Kaustisten kirkkoa, jossa yksi esi-isäni oli lukkarinakin. Kirkkoreissun sijaan kaivoin esiin Matti Jokelinin tiedot tietokoneeltani. Näyttävät olleen 10 vuotta koskematta eli tuuletus tarpeen. Kuolinaikakin puuttuu.

Matti Aataminpoika syntyi 22.9.1825 Jyväskylän maaseurakunnassa ja edustaa siis merkittävää maantieteellistä poikkeamaa juuristossani. Hänen vanhempansa Aatami Aataminpoika ja Helena Erkintytär oli vihitty samassa seurakunnassa 12.4.1823. Kummallekaan en vuonna 2004 ollut löytänyt vanhempia enkä edes minkäänlaista sosiaalista määrettä. Tai en ollut merkinnyt sitä ylös. Hiskistäkin näkee, että Aatami oli torppari.

Tuolloin kelattiin rippikirjoja vielä mikrofilmeiltä, joten pitänee olla tyytyväinen, että olin etsinyt pariskunnan edes yhdestä kirjasta. Tosin viitteissäni on sekä vuosiluvut että sivunumerot puuttellisesti/virheellisesti merkittynä. Samaan niteeseen 1807- 1837 on koottu kolme aikasarjaa ja aloittelijalta tämä yksityiskohta on todennäköisesti mennyt ohi. Varsinkin mikrofilmiltä.

Kiitos SSHY:n hakemiston nyt on paljon helpompaa. Vuosina 1827-1837 Adam ja Helena ovat Jokelan torpassa Korttajärven Puuppolassa (s. 103), muttta heidän sanotaan kuuluvan Jylhään sivulle 102 ja ovat sielläkin. Rippikirjassa 1837-1844 näkyy muutto Jokelasta (s. 161) sivulle 162 torppaan Kalatoin (?). Siellä he ovat myös rippikirjassa 1844-1853 (s. 158), jossa poika Johan (s. 27.7.1831) on saanut merkintöjä. Rippikirjassa 1854-1858 (s. 125) on merkittynä Matin vanhempien kuolemat torpassa Kalatoin Adam (s. 1789) vuonna 1859 ja Helena (1792) 7.10.1857. 


Ajoittamattomassa kartassa (Maanmittaushallitus - Maanmittaushallituksen kartat - Alue- ja rajakartat - Charta öfver Laukas Sockn ock Jyweskylä Capell i Tafwastehus Lähn och Öfre Säxmäcki härad.' (MH MH 30/- -)) näkyy Pupola eli Puuppola sekä Calatoin, jolla voisi olla yhteys torppaan Kalatoin?

Adam ja Helena oli vihitty 12.4.1823 ja heillä oli ainakin lapset Maria Elisabeth s. 11.10.1823 k. 30.11.1830, Matts s. 22.9.1825, Adam s. 4.3.1828 k. 28.11.1830 ja Johan s. 27.7.1831.

Adam oli jäänyt kertaalleen leskeksi. Maria Matsdotterin (s. 1776) kuolema vuonna 1822 näkyy jakson 1816-1826 sivulla 99. Ehtollismerkinnät alkavat vuodesta 1820 ilman selitystä aiemmasta olinpaikasta. Avioliittoa solmittaessa 6.12.1814 Adam oli "Landbds" "Tickamannises hem" ja onkin rippikirjan jaksossa 1807-1815  talon sivulla 118 sekä jaksossa 1816-1826 sivulla 134, jossa ehtoollismerkinnät loppuvat sopivasti siihen, missä ne Jokelassa alkavat.

Valitettavasti Keski-Suomen tutkimustaitoni eivät ole kehittyneet kymmenessä vuodessa enempää eli edelleenkään en saa kiinni Adamin alkuperästä. 

... Lisäys 21.8.2014 15:34: Tämän tekstin kommenttien perusteella tutkimus eteni jatko-osaan.

tiistai 19. elokuuta 2014

Porin ympäristössä koettua (2/2)

Reposaaresta lähtiessä poikkesimme Kappelinluodolle, jonka löytämistä helpotti huomattavasti menomatkalla huomattu viittta, jota oli erittäin vaikea nähdä toisesta suunnasta. Paikkaan tuntuu liittyvän enemmän tarinaa kuin faktaa, mutta "Kappelinluodolla oli vielä 1850-luvulla tapana järjestää kesäisin jumalanpalveluksia." Sementillä sidotulla kivirauniolla ei kuitenkaan liene näiden kanssa tekemistä. Onpahan muistomerkki.

Läheisellä Lampaluodolla on asunut 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa  useita esivanhempiani eli retkeen saatiin ripaus sukuhistoriaakin.

Yyteri ei ollut alkuperäisessä retkiohjelmassa eli siitä minulla ei ollut materiaalia mukana. Mutta paikasta oli ollut puhetta kesän mittaan ja parhaan muistini mukaan tein nyt elämäni ensivierailun tälle eksoottiselle rannalle.
Paikan päällä infotauluista oli mahdollisuus lukea niin rannan geologiasta kuin historiastakin. Jäi kuitenkin hieman epäselväksi miten rippikirjoissa usein näkemäni Ytterö muuttui Yyteriksi. Ainakaan Matkasuuntia Suomessa 1/1888 ei puhu hiekasta mitään, vaan "Yyterin maakannaksella on sitäpaitse seivänlaisilla paikoilla erityisten kaupunkilaisten omistamia kesähuviloita" Lisätietoa huvilaelämästä sain Satakunnasta 16.9.1885. Jostain syystä tämä ei ollut osa seinätaulujen kertomusta, joka alkoi 1900-luvun alun työläisillä.

Kotimatkalla teimme vielä toisen koukkauksen Nakkilaan, josta sivusto Aikamatka Satakunnassa oli linkittänyt houkuttelevan näköisen tehtaanpatruunan 20-luvun asuinrakennuksen, josta en ollut aiemmin tietoinen. (On muuten myynnissä.)
Se osoittautuikin näkemisen arvoiseksi pelkästään ulkopuoleltakin ja mielenkiintoinen oli myös tehdasalueella näkemämme puurakennuksen arkkitehtuuri. Sen käyttötarkoitus jäi tuntemattomaksi paikan päällä, mutta maanantaiaamuna kysyin työpaikkani nakkilalaiselta, joka sanoi oitis "Karhula" ja "suojeluskunnantalo". Näillä avainsanoilla löytyi verkostakin tietoa

maanantai 18. elokuuta 2014

Porin ympäristössä koettua (1/2)

Lauantaina ilma näytti niin lupaavalta, että tartuin kesälomalla sateen vuoksi väliin jääneen kesäretken materiaaleihin ja houkuttelin autonkuljettajani ratin taakse.

Ensimmäinen kohde oli haastavin. Sydän-Satakunnan ja Jokilaakson kesänumerossa Nakkilan Rieskaronmäen esittelyn loppukappaleessa Harri Vallin oli todennut, että "Suomalaisentieltä jatkuvan peltotien varrelta paikalle opastaa vain vinossa oleva tienviitta, josta on vaikea edes päätellä, missä suunnassa kohde on."

Meidän piti jopa tienviitta löytääksemme turvautua niinkin rankkaan toimeen kuin paikalliselta kysymiseen. He olisivat todennäköisesti osanneet auttaa edemmäskin, vaikka "ei siellä mitään ole", mutta intoa lisähaastatteluun ei ollut ja niin hautaröykkiö ja pronssikauden asuinpaikka jäivät näkemättä. GPS ja suunnistuskartta seuraavalle muinaismuistometsästykselle. Kaksi hannunvaakunamerkkiä eivät riittäneet.

Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Matkalla ihailimme Anolan kartanon superhienoa tiilistä talousrakennusta.
Rieskaronmäki on mainittuna sivustolla Aikamatkalla Satakunnassa ja sieltä taisin löytää kaikki muutkin retkikohteet, joista seuraavana oli vuorossa Reposaari. Edellisestä ja ainoasta käynnistäni oli reilusti yli vuosikymmen. Paikan päältä löytyneen esitteen mukaan siitä suunniteltiin aikanaan Suomen pääkaupunkia?! Jotain erikoisuuden tavoittelua voi sanoa olevat monikulmaisissa kirkossa ja tapulissa. Ja kadun suoruus voi olla vain suunnittelun tulos.

Erillisenä kohteena Reposaaresta mainittiin verkkosivuilla Linnakepuisto, jossa on jäänteitä 30-luvulla rakennetusta rannikkopuolustusasemasta. Luulin, että hyvällä onnella löytäisin metsästä jonkun betoninpalan, mutta kysessä olikin äskettäin kunnostettu kohde infotauluineen ja kulkureitteineen. En malttanut pysyä nuolien perässä, mutta kokemus oli silti positiivinen.


sunnuntai 17. elokuuta 2014

Elokuun alku

31.7.
1.8.
 5.8.
6.8.
  • Tätäkin on mietitty jo yli 150 vuotta. (Folkwännen 28.5.1862) 
7.8.
 8.8.
10.8.
11.8.
13.8.
14.8.
15.8. 16.8.

Palkittuja opettajia vuonna 1908

"Aaro Kustaanpoika Aulén on vanha mäkitupalainen ja räätäli Kylmäkoskella. Näinä päivinä on hän täyttänyt 80 vuotta. Nuorena miehenä hän papiston kehotuksesta alkoi pitää sunnuntaikoulua oman ja naapurikylän lapsille. Palkkaa ei opettaja ensimmäisinä koulunpitoaikoina saanut minkäänlaista, kustansipa omasta puolestaan kynttilätkin milloin kotona opetti. Yksityistä lukutaidon opetusta on hän antanut puolisen sataa vuotta. Olipa hänellä vielä vuosi pari sitten yksi oppilas. Nyt on ahkera lastenopettaja jo vanha ja työhönkykenemätön."
Sukuforumilla kirjoitetun mukaan: "Aaron Kustaanpoika s. 11.11.1827 oli kotoisin Kylmäkosken pitäjän Taipaleen Pläsin Nurmon talosta. Poika lähti Akaan Kurisjärven Gammelgårdin taloon räätälinoppiin Berndt Ulrik Lindgrenille s. 1825 ja oli oppipoikana vuoden 1848 ja palasi kotiinsa ja 1849 otti käyttöön räätälinimeksi sukunimen Aulén."
"Seinäjoella elävä entinen lastenopettaja Hermanni Wegelius on nyt 77 vuoden vanha ja on hänkin uhrannut 40 vuoden työn lastenopetukseen. Hyvällä menestyksellä hän on tointansa hoitanut monesta laiminlyödystä ja huono-oppisesta on hän saanut lukijan, istuttaen samalla oppilaisiinsa siveellisen ja ijäisyyselämän siemeniä. Vanhuutensa takia on hänkin jo melkein työhön kykenemätön. "

"Marie Sofie Ilmén (synt. 1835), on köyhä, sokea ja turvaton työmiehen leski Someron Kaskiston kylässä. Mutta lasten johtamiseen tiedon- ja lasten ystävän luo on häneltä liiennyt 37 vuotta."

"Yhtä vanha ja ansiokas lasten opettaja on Gustava Karolina Wester ruotsalaisesta Karjan pitäjästä, missä hän asuu hatarassa hökkelissä Sannäsin kylän takamailla. Huonolahjaisia ja laiminlyötyjä lapsia on "mor Wester" saanut 40 vuotta opettaa, mutta hänen vakavassa koulussaan on lapsista tavallisesti kalu tullut."

Tekstilainaukset Helsingin Sanomat 14.1.1908
Tunnelmakuva. Kvinnor som tvättar vid en sjö, någonstans i Sverige. RAÄ, Flickr
Tausta: Tammikuun 14. päivän rahasto