Dekkareista vuodelta 1968

Kevyemmän lukemisen tarpeeseen lainasin kirjastosta Pirkko Arhipan dekkareita ja aloitin vanhimmasta. Murha on sydämen asia on julkaistu ennen syntymääni ja yritin juonen lisäksi kiinnittää huomiota yksityiskohtiin, jotka erosivat nykyajasta.

Nyt ei tankkausta Lauttakylässä jäljitettäisi huoltoaseman työntekijän muistista vaan korttiostoksesta. Puhelinsoitto ei enää todista vastaajan olinpaikkaa. Eikä kaukopuheluita merkitä missään muistiin - tosin ne saataisiin muuten selville. Telexiä ei nykytoimistossa ole eikä tietääkseni Turun torin kulmalla "Turun sanomien valouutisia" luettavana.

Mutta yksi on ja pysyy: hullut historianharrastajat. Sivulta 187

Tuhopolttajaksi paljastunut ulosottomies Antti Koskinen oli kertonut poliisikuulustelussa, että hän oli tutkinut 15 vuoden ajan Koroisten historiaa ja tullut siihen tulokseen, että Koroisten niemen lähellä sijaitseva puinen rakennus ei ollut Koroisten historiallisen arvon mukainen. Lopuksi todettiin, että Koskinen ei ollut toiminut ulosottomiehenä enää 15 vuoteen, koska historia vaatii aina osansa.

Kiistatta elämäntapahistorioisijan kuvaus. Eikä tässä kaikki. Myös vuonna 1968 ilmestyneessä dekkarissaan Komisarion kirjelaatikko Arhipan hahmolla on tuttuja oireita:

- Minä olin käymässä eräässä maalaistalossa Liedossa. Kerään nimittäin vanhoja esineitä. Heillä on kaunis vanha arkku, mutta he eivät halua luopua siitä. Katsokaa noita rukinlapoja, ne ovat sieltä, tuon on nykyisen isännän isoisä tehnyt nuorikolleen kihlajaislahjaksi. Ja tuossa on...
Vain vaivoin Saarto ja Peltonen saivat rouva Raittilan lopettamaan esitelmänsä.

Kuvitukseksi yllä Eric Kochin otos Suomesta 1967 (Nationaal Archief, CC-BY-SA). Ja alla nykyhetkestään samana vuonna nauttiva nainen. Eric Kochin valokuva Suomesta (Nationaal Archief, CC-BY-SA)