Hervan otsikko oli Menneisyys hallinnassa: kulttuuriperinnön, historian ja vallan solmuja. Sen alle hän mahdutti niin paljon asiaa, että ensimmäinen kommentoija totesi täyteenahdetusta esityksestä olevan mahdoton keskustella. Mutta kommentoi kumminkin.
Esityksen alkupuolella Herva kysyi itseäni kiinnostavasti "Kuka määrittää menneisyyttä" ja mikä tekee kanonisoidun historian vaihtoehdoista vaarallisia. Mikä on oikeaa ja miksi virallinen kulttuuriperintö usein hienoa ja monumentaalista. Sen määrittävät asiantuntijat ja tavalliset kansalaiset jäävät passiivisiksi vastaanottajiksi. Heille voidaan tehdä erikseen viihteellinen versio, karnevalisoitu menneisyys, jota asiantuntijat paheksuvat.
Hervan kärjistyksessä on olemassa "virallinen kulttuuriperintö ja historia", johon voidaan korkeintaan hyväksyä tavallisen kansan muistitieto, kunhan muistetaan, että se on todellisuuden tulkintaa. (Esityksen aikana tuli useasti mieleen Kalelan Making history, jonka lukeminen on edelleen kesken.) Asiantuntijoiden ja kansan konfliktit jäävät junnaamaan yksittäisiin asioihin, jotka eivät uhkaa asiantuntijoiden valtaa, sen sijaan, että niitä laajnnettaisiin suurempien asioiden kyseenalaistamiseen. Puhutaan yhden seinän suojelusta eikä kulttuuriperinnön merkityksestä.
Ainoa oikea tieto, todellinen totuus, on arkistolähteissä. Mutta muistetaanko aktiivisesti arkistolähteiden valikoituneisuus ja yksipuolisuus, Herva kysyy? Herva on taustaltaan arkeologi ja esityksen loppupuolen mukaan hän näkee historiallisten narratiivien vallassa ongelmia. Arkeologian ja muun materiaalisen kulttuuriperinnön pitäisi hänen mukaansa saada antaa toinen näkökulma eikä olla aukkojen täyttäjä ja kuvittaja. Uusia näkökulmia voidaan saada myös epävirallisista, vaihtoehtoisista, historioista.
Esimerkiksi vaihtoehtoisesta näkökulmasta Herva toi maagisen ajattelun ja mieleeni alkoi nousta kriittisiä ajatuksia. Tunteeko Herva mentaalihistorian tutkimuksen niin hyvin, että hän voi sanoa, että maaginen ajattelu on tullut merkittävässä määrin "väärinymmärretyksi"? Tosin pointtina taisi olla, ettei sen pitäisi olla marginaalissa erityistutkinnassa vaan mukana yleisemmin. Hervan esimerkkinä ollut raha toi mieleen viime vuosikymmeninä syntyneen "behavioural economics" (suomeksi?) tietämyksen. Onko historian kirjoituksessa ollut mukana tarpeeksi ihmisen epärationaalisuutta? Joka jatkuu tähän päivään samoin kuin maaginen ajattelukin.
Herva lopetti esityksensä toteamalla, että tilanne ei ole kenenkään "syy" vaan valta-asemat juontuvat rakenteista ja käytännöistä. Joita voisi muuttaa?
Kuva: National Library of Ireland, Flickr Commons, rajaus K. Kyläkoski
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti