keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Museaaliset terveiset Tukholmasta sunnuntain osalta

Lauantain ja sunnuntain välisen yön merenkäynnin jälkeen Sjöhistoriska museet oli sopiva paikka aloittaa miniloma Tukholmassa. Museon kellarikerros oli jätetty 60-luvun asuun ja tarjosi pienoismallien ja piirrosten lisäksi annoksen antiikkista museotunnelmaa. Vitriineistä en oppinut lisää 1500-luvun liikenteestä, mitä olin toivonut. Hämmästyttävän tarkasti oli kyllä seinäkaavioon koottu tiedot laivojen valmistuksesta m.m. välillä 1532-1567, valitettavasti en vaan saanut selvää datavisualisoinnista. Hämmennyin myös siitä, että aikasarjan vuosia 1633-1679 ei näkynyt missään.

Täysin selvää oli teksti myöhemmässä vitriinissä, jossa todettiin vuoteen 1749 viitaten "efter detta byggdes inga fler galärer i Sverige". Myönnettäköön, etten Mikko Huhtamiehen kaleeripuheita kovin tarkasti kuunnellut, mutta jäi käsitys, että tätä soutulaivatyyppiä olisi Suomenlinnassakin ehditty rakentaa. Niin tai näin, kahden kerroksen pienoismalleista selvisi soudun tekniikka.

Pienoismalleja riitti siis toiseenkin (oik. ensimmäisen) kerrokseen, jossa infotekstit olivat modernimpia ja paljastivat erilaisia puolia merimieselämästä. Jopa järkyttävän tavan, jolla laivapoikia oli tehokkaasti ruoskittu, heidän juostessaan toinen käsi vanteeseen sidottuna. Hupaisampi oli pieni videopätkä, jossa näytettiin, että pienoismalli oli sisustettu sisäpuolelta huonekaluin ja kanuunoin.

Alakerran ison salin vetonaula oli Kustaa III:n huvilaivan perä (ahteri?). Sitä kiertäneet infotaulut kertoivat laivan kohtaloista ja osallistumisesta Kustaan sotaan Suomen etelärannikolla.

Yläkerran kauppalaivastoa esittelevä näyttely oli yllättävän monipuolinen. Siellä sai tietoa kaupan historiasta 800-luvulta lähtien, väkivallasta merellä ja kauppalaivastokehityksestä. Kun kunkin teeman kanssa sai käydä aikajanan uudelleen läpi ja sen oli tehnyt pienoismallien parissa jo kahdesti, alkoi hieman kyllästyttämään. Yläkerran toisen pään merirosvonäyttely, joka aloitti 1300-luvun vitaaliveljeksistä, ei sitten enää jaksanut kiinnostaa.

Ennen kävelyä keskustaan (*) poikkesimme Etnograafiseen museoon, joka tarjosi juuri nyt kuolattavan ihania arkeologisia aarteita Afganistanista. Muu osa meni läpikävelyksi, jonka perusteella uskallan suositella museota ainakin Pohjois-Amerikan intiaaneista kiinnostuneille.

* Kävely rantapolkua pitkin tarjoaa mukavia näkymiä vastarannan Djurgårdenille sekä komeisiin rakennuksiin Diplomatstadenissa. Strandvägenillä onnistuin kurkkaamaan rappukäytävään, jota koristivat antiikkia mukailevat ihmispatsaat.
Kirjoittanut klo 1 kommentti:
Aiheita: , ,

tiistai 6. joulukuuta 2011

Linkkiretki itsenäiseen Suomeen

Itsenäisyyspäivän kunniaksi (enimmäkseen) tuoretta opinnäytekirjallisuutta, joka käsittelee Suomen historiaa itsenäisyytemme ajalla.

Urheilua ja kulttuuria
Perhe-elämää:Armeijaa, sodan aikaa ja jälkihoitoaMyöhempää yhteiskunnallista elämääSuhde NeuvostoliittoonTeollisuus- ja taloushistoriaa
Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita: ,

maanantai 5. joulukuuta 2011

Sukuseikkailuun!

Rehellisesti sanoen suhtauduin Liisa Lauerman kirjoittamaan ja Ismo Rekolan kuvittamaan kirjaan Sukuseikkailu ennakkoluuloisesti. Tarvitaanko vielä yksi kirja, jossa lapsia kehotetaan kyselemään isovanhempiensa lapsuudesta?

Saatuani kirjan käsiini vastaan itselleni: kyllä tämä kirja kannatti tehdä ja julkaista. Ote on tuore ja näkökulmissa käyttökelpoista materiaalia aikuisillekin menneisyyden miettijöille. Jopa yksinään, vaikka Lauerma esipuheessaan korostaa, että kirja on tarkoitettu "aikuisen ja lapsen yhdessä tutkittavaksi".

Kirja ei ole mikään "suku on suuri ja ihana" hehkutus vaan toteaa esipuheen jälkeen "Jokaisella meistä on oma suku. Se voi olla tuttu ja läheinen tai sitten siitä ei tiedä paljon mitään. Se voi olla pieni tai suuri, hauska tai joskus rasittavakin..." Myöhemmin on jopa yksi aukeama suvun vaietuille salaisuuksille.

Sukulaisuussuhteiden tarkkaan määrittelyyn ei uhrata alkusivuja, vaan sujuvasti siirrytään miettimään minkälaisia vaari ja mummo ovat olleet nuorina "Vaari oli ehkä nuorena pesäpallokenttien kuningas, tanssilattioiden rock'n roll -mestari, hirvimetsien hurja metsästäjä?"

Menneeseen saadaan otetta esineillä, taidoilla, maantiedolla, retkillä, ruualla ja työnteolla. Väliin on mahtunut sukupuun pohja ja vähän lisää sukusanastoa, mutta traditionaalisen perhekortin pykäämisen lisäksi "sukutekemistä" osiot tarjoavat monenlaisia askarteluideoita. Leikkelyyn ja liimailuun luvan pyynnin olisin kyllä näihin lisännyt...

Kirjan lopussa on listaus innottaneista kirjoista, joista voi saada itsekin lisätietoa. Joukossa oli myös verkkosivuja, kuten Akustisen ekologian seuran 100 suomalaista äänimaisemaa, jotka voivat johdattaa muistojen äärelle. Kustantajan sivulta voi tulostaa tehtävämateriaalia, johon kuuluu sukupyrstö - kiva vaihtoehto sukupuulle.

Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita:

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Kohdattua

Kohtaaminen vasemmalla kirjasta The Norwegian Fairy Book

Mikko oli helmikuussa julkaissut hauskan runon sukututkijasta ja saanut kommentiksi toisen saman moisen.

Tyrvääläinen sukuharrastaja A. Metsäpuro sai hyötyä Arkistolaitoksen digitaaliarkistoon tulleista Maanmittaushallituksen uudistusarkiston kartoista.

Juuso Hyvärinen koki Logomon Eerik XIV:n. Seppó kävi katsomassa Sinebrychoffin museon valokuvanäyttelyn. Mari Wikholm vieraili Kulttuurien museoon.

Pärinäpoika oli käynyt Petulian kaupungissa. Suomessa näitä muinaiskaupunkeja riittää...

Augustintytär kertoi in English kuvien kanssa Sveaborgin joulubaaleista. Juhlista löytyy myös hetki liikkuvaa kuvaa.

Artefactassa raportoitiin keskiajan tutkijoiden verkostumistilaisuudesta. Charlotte kertoi på svenska kuulumisia samasta ja linkitti projektisivuun Kirjalliset ja suulliset kulttuurit keskiajalla ja uuden ajan alussa: kulttuurinen vaihto, kielimaailmat ja kommunikatiiviset verkostot Itämeren piirissä.

Seppó oli poiminut esiin uutisen uudesta Levänluhdan kalmistoa tutkivasta projektista, joka on saanut kolmeksi vuodeksi rahoituksen.

Markku Virolainen kirjoitti kosmopoliittisesta Viipurista.

Matti oli raportoinut käyntejään historiallisissa kohteissa jo vuosia ja nyt vasta huomasin. (Toim. huom. Bloggerilla voi kirjoittaa postauksia, joiden päivät ovat kauan sitten menneitä.)

Pekka Henttonen kirjoitti Theo Thomassen seminaaripiipahduksesta heränneistä ajatuksista yksilöstä jäävistä jäljistä.

Tillman sai pahan olon sadasta sivusta Mauno Saaren kirjaa Haavikon näköinen mies. Kirjavinkeissä esiteltiin Märta Tikkasen Emma ja Uno.

Artefactassa kerrottiin Jari-Matti Kuuselan esitelmästä Pohjois-Suomen arkeologiasta, jota olin minäkin kuuntelemassa.

Esineihmisiä voi miellyttää Lasinkeräilijän blogi. Sotahistorian harrastajille tiedoksi hanke, jossa kerätään sotilasmuistoja Kouvolasta.

Jenni kertoi:
Lisäksi vahdattiin vielä töllöstä tullut Elizabeth. [...] Tällaiset elokuvat on minulle hyvin opettavaisia.. en ole koskaan ollut mikään ahkerin historian opiskelija :) Tietenkin on aina hyvä muistaa, että mukana on myös fiktiivisiä hahmoja ja osa tarinasta saattaa olla keksittyä.. mutta perusajatus kuitenkin on osa todellista historiaa :) Itse en muistanut, että olisin koskaan koulussa lukenut mitään kuningatar Elisabethista, mutta neiti S:n mukaan se on jossakin välissä käsitelty.. no, onhan niistä viimeisistä historian tunneistakin jo aikaa :)
Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita:

Sisällissotamme näkyvyyttä Tukholmassa

Tiistain Hesarissa oli juttu Työväenmuseo Werstaassa avautuneesta näyttelystä, joka käsittelee sisällissotaamme nähtynä Tanskasta käsin. Monipuolinen Stockholmskällan ei veny kattaavaan ajan käsittelyyn, mutta aihetta jossain määrin sivuten...

Tilastollinen opus Utlänningar i Stockholm under krigstiden åren 1914-1918 kertoo, että suomalaisia oli kaikista ulkomaalaisista matkustajista suhteellisesti aiempaa enemmän vuonna 1918, mutta absoluuttisissa (pysyvien asukkaiden?) luvuissa ei näy nousua.


Sotaa edeltävää aikaa edustaa tarina Rikman, Masalin och Johansson flyr från Finland 1916, johon liittyy oheinen iloisempana hetkenä otettu valokuva. Arthur Johansson, Harald Konstantin Rikman och Uno Masalin olivat poliisikonstaapeleita Pietarsaaresta ja matkalla Saksaan.
Helmikuulta 1918 on tapaus Polisen ingriper mot misstänkt vapensmuggling. Ahvenanmaan tapahtumiin liittyvä oikeustapaus on sivustolla luettavana.

P. S. Kansallismuseon marraskuun esineenä oli Punakaartilaisen käyttämä sotilaskypärä vuodelta 1918
Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita: ,

lauantai 3. joulukuuta 2011

Päivitystä historian paikallistamiseen

Kirjoitin muutama viikko sitten Platsr- ja Historypin-sivustoista. Tapahtunut sen jälkeen...

Twitterissä Jessica Parland-von Essen totesi 29.11.
satt precis och beundrade/avundades Platsr. Här i vårt land verkar det saknas ordentliga dylika projekt :(
Lars Lundqvist vastasi "Koden finns.... Finns det någon person/miljö/institution som skulle vilja haka på ett samarbete?" ja näytti, että jotain lähti käyntiin.

Sitä odotellessa, samaan aikaan toisaalla. Tapio Onnela kirjoitti Agricola-keskustelupalstalle otsikolla Historypinillä aikamatkoja rakentamaan. Toisin kuin minä Onnela oli innostunut sijoittelemaan Uudenkaupungin museon Facebookissa jakamia kuvia maisemaan ulkomaalaisen mallin mukaan. Itse en ole hahmottanut kuvien käyttöoikeuden moista sallivan, mutta ilmeisesti museo ei harmistunut kun jakoi linkin omalla FB-sivullaan.

Onnela oli laittanut pari kuvaa Turkuunkin, näillä kolmella voisi hän tai jokutoinen kokeilija jatkaa (täysin luvallisesti)
Ja pitihän sitä itsenikin yrittää. Kohdistaminen ei ole lasten leikkiä satavuotiaalla kuvalla, jossa ei 100%-varmasti mikään ole samalla kohtaa kuin nyt.

Kirjoittanut klo Ei kommentteja:

Muotokuvaa etsimässä

Kirsi Vainio-Korhonen totesi Twitterissä taannoin
Etsin epätoivoisesti 1700-luvun muotokuvia museoviraston sähköisestä tietokannasta ja tehokkaimmaksi hakusanaksi osoittautui "paita".
Siivoillessani muistilappujani totesin tallessa olevan kolmen 1700-luvulla syntyneen miehen kuvat: Petter Ångelin (1735-1787), Karl Fredrik Gylling (1758-1827) ja Johan Henrik Uhrman, (1760-1808). Taisin löytää heidät käydessäni Suomenmuseot-tietokantaa läpi aikahaarukalla? Kuinka vaikeata oikeasti olisi löytää ne hakien tietoisesti 1700-luvulla maalattuja muotokuvia?

Heittämällä vasemman yläkulman vapaahakuun sanan 'muotokuva' saa tulokseksi 567 kuvaa, päälimmäisenä mustavalkoisia valokuvia. Luulin, että voisin (monen muun palvelun tapaan) supistaa tulosta vasemmalla olevilla aikarajauksella, mutta se tekikin uuden haun. Eikä vapaahakua ja aikaa voi yhdistää, ne ovat eri hakuja.

Eli mitä voisi yhdistää aikarajauksen kanssa? Kokeilin kirjoittaa asiasana kenttään "muotokuva", se kun oli kaikkien aiemmin löytämieni kuvien otsikkona. Haku ei tuottanut tuloksia. Ole hyvä ja kokeile toista hakua.

Katsoin vanhoja tulossivuja tarkemmin ja totesin, että niissä olikin asiasanana "muotokuvat". Ja johan alkoi lyyti tietokoneen sisällä kirjoittamaan, kaikkiaan 24 tulosta aikaväliltä 1600-1800. Mukana m.m. Gyllingin vaimo Margareta Sofia Gylling (1765-1836).

Liekö sitten paidalla löytynyt enemmän? Tai olisiko jostain muualta löytänyt enemmän? Olemassahan on edelleen myös Museoviraston kokoelmaselain. Sen haussa oli "Mikä"-vaihtoehdoissa tarjolla muotokuva ja muotokuvataulu. samalla aikarajauksella kuin edellä edellisellä hakusanalla 28 riviä tuloksia ja jälkimmäisellä 1. Silmämääräisesti luettelot sisälsivät samoja tauluja kuin SuomenMuseoissa, mutta mukana täytyy (?) olla ainakin 4 muutakin taulua. Tässähän tulee päänsärky kuin Arkistolaitoksen digitaaliarkistossa ikään. Itseäni rauhottaakseni, vaikkakin luvattomasti, liimasin oikealle tuntemattoman vuonna 1771 ikuistetun naisen.

Ai niin, muotokuvista puheenollen. Olin Facebookin Vallonättlingar-ryhmään ilmoittanut polveutuvani Frumerie-suvusta. Eräs sukunimeä kantava kyseli lisää ja sanottuani esi-isäkseni Caleb de Frumerien hän totesi a) luulleensa ettei miehellä ollut jälkeläisiä ja b) että heillä on Calebin muotokuva olohuoneen seinällä. Siis arvatenkin se, josta minulla on vain rakeinen mustavalkokuva. Sellaisten ihmisten hallussa, jotka eivät osaa lukea Elgenstiernaa... traagista.
Kirjoittanut klo 1 kommentti:
Aiheita:

perjantai 2. joulukuuta 2011

Marraskuun loppupuoli

16.11.
17.11.
18.11.
  • Syksyn Remes luettu. Yhtenä sankarina hissan tohtori, moneen nekin taipuu.
19.11.
  • Tartuin iltapäivän aluksi saksankieliseen ja saksalaiseen aatelismatrikkeliin. Toipuminen käynnissä.
20.11.
  • Fiksailin lehtijuttua ja mummon juhlien puhetta. Kirjoitettu puhe oli huono idea.
21.11.
22.11.
23.11.
  • Kauden vika Släktband väitti piikojen muuttaneen vuosittain uusien taitojen oppimiseksi.
  • Släktband selosti 1800-luvun alun sisäisiä passeja, joista olen ruotsalaisille perin katea.
  • Jaksossa myös herkullinen kuvaus muuttotodistusta Amerikkaan (turhaan) kuljettaneista. Kiltit evlut papit laittoivat laatikkoon.
  • Tokavika jakso alkaa kahden naisen häillä, jotka vietiin hovioikeuteen asti. 1700-l lopussa syntynyt nainen esitti miestä.
  • Syyssiivoustulos: podcasteja puhelimessa 64, lappuja Google notebookissa (rip) 477 ja blogissa ajastettuja 60 ja luonnoksia 73. Kyl tää täst
  • Luin Tulvan ja tiedän nyt että Suomessa on enemmän sukututkijoita kuin feministejä. Järjestäytyneenä siis.
24.11.
  • Työväenopiston kevään ohjelman kansikuva harhaanjohtava: 3 työikäistä miestä.
  • Lueskelin Per Kalmin elämäkertoja, joissa vaimonsa enimmäkseen mainitsematon.
25.11.
  • Ritarihuoneella kuuntelemassa aatelijuttuja. Keskiaika ja varhaismoderni aika tunnissa.
  • Haggrén esitti mielenkiintoisen suurkartanomallin ruotsalaiselle alueelle.
27.11.
  • Vkl-lopuksi annos viskiä ja lehtileikepinon käsittely blogipätkäksi.
28.11.
30.11.
1.12.
2.12.
Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita:

Kun Pietari suuri suomalaisten kengistä välitti

Käsittääkseni Pietari suurta esittävä kuva poimittu lehden Mir iskusstva numerosta vuonna 1904.

Jakob von Staehlin on kirjaan Original anecdotes of Peter the Great, Collected from the conversation of several persons of distinction at Petersburgh and Moscow (1788) kertonut, että Pietari suuri osoitti huolta suomalaisten alamaistensa kenkien laadusta. Kaikkeen sekin mies ehti.
Care taken by Peter the Great to improve the shoes of the Finland peasantry.

THE Russian Emperor, notwithstanding the important affairs that demanded his attention, did not neglect those which seem of inferior consequence, but which nevertheless contribute to the happiness of the people: several of his actions prove this beyond dispute; but the only one we shall mention here is the pains he took to improve the Russian labti. The labti is a kind of shoe worn by the country people, and is made of osiers, or the bark of the birch tree matted, in the form of a sock, and tied on the foot with a string.

The Czar having remarked that the Russian peasants made more neat and durable labtis than the Finlanders, attributed the diseases to which the latter were subject to this want of industry. He asked them why they did not make their labtis with more care? and as they answered they could not, he sent for six men well skilled in the business from the governments of Novogorod and Casan, from whence many thousands are circulated every year over the different provinces of the empire.

These six workmen were successively distributed through the parishes of Finland, where, under the inspection of the vicars, they taught the peasants to make their labtis in a more wholesome and durable manner; nor were they permitted to return home till all the inhabitants had learned their method.

The vicars were obliged to give an account every month, to the governor of Vibourg, of the progress made by their parishioners. They also received a sum of money, which they distributed to the shoemakers at the rate of a rouble per week.

By these means the benevolent Czar procured the Finland peasantry shoes more capable of resisting the weather, and consequently more proper to defend them from the diseases to which they were exposed by those they were before accustomed to wear.
Suomalainen talonpoika oikeassa reunassa on digitoitu Kansalliskirjaston kuva-arkistossa ja metatietojensa perusteella kirjasta The Costume of the Russian Empire. London 1803.
Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita: , ,

torstai 1. joulukuuta 2011

Amerikkalaista materiaalia


Blogista Women's History Sources selvisi tänä aamuna, että Amerikassa oli saatu aikaan sivu American History Online, jossa voi yhtäaikaa hakea 362 digitaalisesta kokoelmasta. Kokonaisuus ei ole mikään Europeana tai KDK, mutta edistystä pitkin poikin harhailuun.

Suomalaista kiinnostaen sivuston haun kautta löytyi osin ennestään tuttuja lähteitä, mutta myös ihan "uutta":

Kuvia...
Kirjallisuutta:
Kirjallisuutta olen löytänyt jossain välissä Hathi Trust Digital Librarystä, joten linkitetään listan jatkoksi vapaasti luettavat. Näitä myöhempiäkin numeroita on digitoitu ja niihin pääsee tekemään kokotekstihakuja, vaikkei tekstiä näytetä kokonaan.
Ja vielä Internet Archivesta:
Muistutuksena, että myös Siirtolaisuusinstituutin sivuille on tuotu Historiallisia julkaisuja ja artikkeleita siirtolaisuudesta.

Kokemäen siirtolaistietojen julkaisu on tässä blogissa jo loppunut, Merja Syrjämäen keräämät Parkanon siirtolaiset tallella toisaalla.

Yllä oleva suomalainen postimerkki kuului aamuisiin löytöihin.
Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita:

Espoossa 1749-1801

Useammasta oppaasta ja opastuksesta olen lukenut, että väestötilastojen yhteyteen on voitu merkitä mielenkiintoisia tietoja. Satunnaisten testailujen perusteella juttu on tuntunut unennäöltä, kun mitään tekstejä ei ole löytynyt.

Mutta uskoo kun näkee. Kirjastohakuun osui vuodelta 1963 pienpainate Espoon kronikka vuosilta 1749-1801, johon Aulis Oja on suomentanut juuri näitä tietoja säästä ja vuodentulosta, kalastuksen tuotosta, kulkutautitilanteesta, erikoislaatuisista kuolemantapauksista ja muista mainittavista tapahtumista. Taustatietoa siis yllinkyllin sukukronikoiden kirjoittajalle.

Minua kiinnostivat ne kuolemantapaukset. Espoohan edusti tuolloin ihan tavallista suomalaista maaseutua...
1749: Elokuun 10 päivänä löi Kauklahden rälssitalollinen Hans Hansson Sacka naapuriaan Erik Johansson Gesteriä multanuijalla selkään niin, että tämä kolmentoista päivän perästä kuoli
1751: Heinäkuun 26 päivänä tappoi savupiipun kautta iskenyt salama Bölen apumiehenvaimon Maria Andersdotterin tämän seisoessa ankaran ukonilman aikana keskellä erään pienen talon tupaa.
1752: Tammikuun 1 päivänä kaatui manttaalikomissari Soederstedt-vainajan 8-vuotias poika Reinhold onnettomasti omassa kädessään olleen puukon päälle niin, että puukko sattui hänen sydämeensä ja hän heti kuoli pääsemättä ulos huoneesta.
1753: Huhtikuun 26 päivänä putosi Lövkullan ratsutilallinen Mats Johansson kalanpyydyksiään kokiessaan järveen ja hukkui kyynärän syvyiseen veteen.
1754: Marraskuun 25 päivänä hukkuui Frisansin kalastaja Bertil Claesson yhdessä erään Hamiltonin rykmentin ruotsalaisen sotamiehen kanssa palatessaan meritse Helsingistä. Joulukuun 14 päivän aamuna sulkeutui Mårtensbyn Lapin talollinen Nils Engelsman pihansa ulkopuolella olevaan tupaan ja ampui itsensä musketilla kuoliaaksi niin, että kokopää ja kaula lensivät kappaleina ympäri huonetta; tämä itsemurhaaja oli entinen Itä-Göötanmaan rykmentin sotamies, joka oli saanut eron vuotta aikaisemmin.
1755: Nouksin Maurlan raajarikko Henrik Henriksson kaatui muun väen poissa ollessa lieteen ja poltti toisen kylkensä niin että kuoli puolen vuorokauden perästä. Reservirakuuna Abraham Korneus ja ren ki Sven Sunesson hukkuivat Sökön tiilitehtaan luona kuljettaessaan tiiliä ruuhella, joka vajosi pohjaan.
1760: Eräs halvaantunut mies putosi ruuhesta onkiessaan kaloja järvellä. Eräs eronnut sotamies paleltui juovuspäissään kuoliaaksi yöllä ruotuisäntänsä oven edessä. Eräs talollisen leski paloi riihessä niin pahasti, että kuoli puolen vuorokauden perästä. Eräs renki kuoli päähänsä saamastaan iskusta joulukuun 26 päivän aamuna.

Ja sitä rataa. Rikollisuuttakin esiintyi. Vuonna 1762 on todettu
Mårten Omanderia, joka ei ollut kunnioittanut äitiään, rangaistiin 40 raippaparilla ja julkisella kirkkorangaistuksella. Sotamies eli apumies Svante Edler sai samalnlaisen rangaistuksen murtovarkaudesta. Kappalainen, varapastori Jacob Avenius kärsi jahtimestari Amnoriniin kohdistuneesta perättömästä ilmiannosta 20 päivän vesi-leipä-rangaistuksen Helsingin tyrmässä.
Kun uusi kirkkoherra aloittaa vuonna 1775 jäävät erikoiset tapahtumat pois. Joko lomakkeessa ei ollut niille enää paikkaa tai kirjauksia ei nähty tarpeellisiksi. Tämä voisi selittää omien havaintojeni laatua, kaikki eivät ole muistiinpantavia asioita nähneet samaan tapaan.
Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)