lauantai 30. heinäkuuta 2011

Kokemäeltä Amerikkaan, osa 105

New Yorkin satamaan 23.2.1916 saapuneelta 22-vuotiaalta Fanni Wirtaselta oli jäänyt Kokemäelle isä Juho. Samalla Frederik VIII-laivalla Christianiasta tuli myös Kokemäellä syntynyt 50-vuotias Gustaf Grönlund. Hän oli ollut Vermontissa vuodet 1911-14 ja kotimaahan palattuaan asunut viimeksi Teuvalla, jonne jäi vaimonsa Anna Lisa.

Lähteet:
Ancestry.com.
New York Passenger Lists, 1820-1957

Silta musiikkiin

Yllä oleva silta on Helsingin uusin tai ainakin uusimpia. Se yhdistää Ruoholahden ja Jätkäsaaren. Molemmat päät taitavat olla täyttömaalla eli mitään kovin historiallista paikkaan ei liity. Minulle tuntemattomasta syystä se on nimetty Crusellin sillaksi muusikko Berharnd Crusellin mukaan

Kyseinen mies komeilee tässä oikealla, poimittuna Kyläkirjaston kuvalehdestä 30.6.1889. Ei kuulu miehiin, joista en ole koskaan mitään kuullut, sillä muistaakseni jo parissa uutuuskirjojen listassa olen hähnyt lupauksen hänen elämänkerrastaan, joka ei ainakaan pääkaupunkiseudun kirjastoon ilmaantunut.

Rehellisesti sanoen, en minä sitä hirveällä innolla olisikaan lukemassa. Paitsi ehkä lapsuudesta Uudessakaupungissa 1700-luvun lopussa köyhän kirjansitojan perheessä.

Mutta jos joku kirjoittaisi elämänkerran Sofia Liljegrenistä, niin olisin ensimmäisenä vetämässä kaupan ovenrivasta. (Tai enhän ole kyllä jaksanut edes käydä katsomassa mitä tietoa hänestä löytyisi kirjasta Suomalaisia musiikin taitajia : esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja.)

Verkkolähteiden mukaan Sofian elämä kuullostaa kyllä mielenkiintoiselta. Syntyi vuonna 1765 Suomessa. Kustaa III:n kirjurit kutsuivat häntä neiti Rantasalmeksi, mutta kyseisestä seurakunnasta ei sopivaa kastetta löydy. Sofia palkattiin Tukholman oopperaan laulajaksi 16-vuotiaana ja menestyi niin, että nimitettiin hovilaulajaksi. Ei palannut koskaan Suomeen (yllätys, yllätys) ja meni naimisiin italialaisen kanssa. Voi vain kuvitella mitä dramatiikkaa tämän kaiken takana olisi.

Musiikista puheenollen... linkitin jokin aika sitten Agricolaan varhaisia suomalaisia äänitteitä. Anu Kosonen on tehnyt opinnäytteen Laulun lähteillä : säveltäjä Otto Kotilainen (1868-1936)

Mutta palaten 1700-luvun esiintymislavoille. Joskus olisi kiva saada myös lisätietoa Carl Schylanderista, joka syntyi Tukholmassa, mutta vaikutti tullitarkastajana Mikkelissä kunnes päätyi Tukholmaan näyttelijäksi. Fredrik August Dahlgrenin kirja Förteckning öfver svenska skådespel uppförda på Stockholms theatrar 1737 antaa ymmärtää, että uranvaihdon takana oli joku taloudellinen epäselvyys. Vielä vahvemmin näyttää siltä, että miehen kuolinpesä on konkurssikypsä.

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Afrikasta terveisiä

Kun markkinointi osuu kohdalleen... Käyttämäni palvelukustantaja BoD:n kerran kuukaudessa postilaatikkoon tuleva mainoskirje tulee aina luettua, mutta harvoin herättää toimintaan. Heinäkuun viestin kanssa oli toisin. Siinä promottu tuore kirja sai aivosolut heti liikkeelle. Anita ja Osmo Vartiainen, eikös ne olleet niitä äidin nuoruuden perhetuttuja? Minäkin joskus mummolla tavannut? Sähköposti lennähti heti kohta eteenpäin, enkä suuresti ihmettele, jos johtaa kirjan hankintaan.

Kirjan aihe lähihistoriaa, joten ilmaisena mainoksena, vaikka en tuotetta ole nähnyt puhumattakaan lukemisesta:
Maria Sipilä ja Anita Vartiainen: Viestejä Afrikasta
Henkilökohtainen matkakertomus ja suomalaisen perheen tositarina sijoittuu 50-luvun Pohjois-Rhodesiaan, nykyiseen Sambiaan. kirja kertoo Osmo Vartiaisen ja hänen vaimonsa Anitan elämästä kolonialismin aikakauden Afrikassa vuosina 1954-1957 suomalaisen perheen silmin. Tällöin nk. kuparivyöhykettä asuttivat alkuasukkaiden lisäksi lähinnä englantilaiset, amerikkalaiset ja eteläafrikkalaiset, jotka muodostivatkin oman yhdyskuntansa keskelle Afrikkaa.
Kirja on raikas tuulahdus maanosan historiaan ja siinä peilataan aikakautta myös tämän päivän Afrikkaan.
Aikanaan tein tänne BoD:n tarjonnasta poimintalistan. Sittemmin historia-luokkaan ilmestynyt muun muassa
  • Erkkilä, Markku: Ritva Lehto - Miss Suomi 1967
  • Eronen, Elsa: Opintiellä Nilsiässä 1950-luvulla - Pysyvä toveruus pappilanpirtin klubissa
  • Harjula, Mirko: Itämeri 1914-1921 - Itämeren laivastot maailmansodassa sekä Venäjän vallankumouksissa ja sisällissodassa
  • Harjula, Mirko: Saksan liittolaiset toisessa maailmansodassa - Elämäkerrallinen hakuteos
  • Harjula, Mirko: Romanian historia
  • Havia, Jorma: Näköradiomies "Pamfletinomainen omaelämäkerta, joka kuvaa pikkukaupungin kasvatin joutumista television kehityksen pyörteisiin."
  • Heinola, Juhani: Lapua 13.4.1976 "rankka, todellinen kuvaus suuronnettomuudesta"
  • Häppölä, Sinikka: Talonpoikia, kauppiaita ja herrasväkeä - Virroilta ja Vienan Karjalasta "Sukuhistoria Ohtolan ja Jalavan suvuista kertoo eräalueesta syntyneen Ohtolan kylän vaiheista ja Suomen itärajan molemmin puolin vuosisatoja eläneestä Jalavan kauppiassuvusta."
  • Kyllönen, Heli: Terijokelaisista järvenpääläisiksi
  • Liimatainen, Väinö: Sotamuistelmia [JR-50:ssä]
  • Luuri, Kerttu: Kerttu
  • Mäki, Arvo A. V.: Kotkan Meripäivien alkutaival
  • Oikari, Sirkka-Liisa (Julk.): Aunen kirja - Nuoren karjalaistytön päiväkirja [vuosilta 1937-1948.]
  • Piikamäki, Raimo: Elämä on Raamattuni
  • Pitzén, Jorma: Jussun sota
  • Raitanen, Pirjo: Lapsuuden laulut - Kertomus kyläkoululta "Teoksessa kuvataan lapsuutta kahden opettajan ja kahden koulunjohtajan tyttärenä Artjärven Villikkalassa ja Ratulassa."
  • Tähti, Veikko O.: Kuoleman portilla - muistelmateos "Muistelmateos Kuoleman portilla kertoo elämästäni 1930-luvun pulavuosina sekä Suomen sotien 1939-1945 aikaisesta lapsisotilaana olostani."
  • Tolvanen, Taisto: Epävarmuudenaika - Maattoman miehen tarina
  • Torkkel, Mika: Eliittisukeltaja - Toivo Torkkelin elämä
  • Väyrynen, Taru: Tulimme tuosta
  • Vihanto, Kristiina: Kinttaan-saaren kesäkirja - Elämää vanhassa Lukkarintuvassa Naantalin aukolla ennen ja nyt
  • Ylönen, Seppo: Elämän silmukat

Raapaisu arkeologiaa

Eilisestä gradusurffailusta toivuttuani vilaisin Helsingin tilannetta. Kielitiedevoittoisesta Humanistisen tiedekunnan listauksesta löytyi Hanna Kivikeron gradu Cattle Teeth in Graves : Interpretations of animal bones found in Finnish inhumation graves (ca AD 550-1700) , jonka luulisi liittyvän viime kesänä mietittyyn testamenttilehmään. Suomenkielisestä tiivistelmästä lainaten
Vertailun perusteella on päädytty tulkintamalleihin, jotka voivat selittää eläinten olemassaolon hautauksissa. Näitä ovat muun muassa hautauhrit, muisteluateriat ja eläinhautaukset. Hautapaikka on saattanut olla aiemmin esimerkiksi asuinpaikka, jolloin haudoista löytyneet luut voivat liittyä alueen käyttöön asuinpaikkana.
Arkeologiasta ja haudoista kun tuli puhe ja koska tänään on


mistä lisätietoa banneria klikkaamalla ... niin hiukan aiheisiin liittyviä linkkejä.

Oxfordin yliopisto on avannut sivuston Ancient lives, jossa nojatuoli-arkeologit pääsevät pyörittelemään papyryspalasia tositarkoituksella.

Arkeologian harrastajien infosivut olivat nyt kesällä päivittyneet kaivaustiedoilla eli harrastajien kannattaa tätä seurata.

Åsa M. Larsson kirjoitti på svenska viime vuonna blogissaan ihmisjäännösten käsittelyn problematiikasta.

Teemu Mökkösen lisensiaattityön otsikkona Arkeologia, historialliset kartat ja paikkatieto

Museovirasto on julkaissut opaskirjan Arkeologisten hautakaivausten tutkimusmenetelmät. "Se on suunnattu lähinnä kenttätöitä tekeville arkeologeille, mutta myös arkeologian opiskelijoille ja harrastajille sekä lähitieteiden edustajille."

Pentti Koivuselle pari vuotta sitten tehty juhlakirja Ei kiveäkään kääntämättä on luettavissa verkkoversiona. Sisälsi minusta paljon mielenkiintoista m.m. juhlakalun nuorena miehenä tekemistä museolahjoituksista sekä useita artikkeleita Tornion kaupunkielämästä 1600-luvun paikkeilla.

Museoviraston julkaisuihin kuuluu Marianna Niukkanen: Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset - tunnistaminen ja suojelu. Arkeologipäiviltä 2006 on verkossa artikkeli Johanna Enqvist & Marianna Niukkanen: Historiallisen ajan muinaisjäännökset – teoriassa ja käytännössä.

Julkaisussa Pirkan maan alta 10 juuri sitä, mitä otsikko lupaa.

Verkossa myös kirjaan Mustaa valkoisella. Ystäväkirja arkeologian lehtori Kristiina Korkeakoski-Väisäselle sisältyvä Juha Ruohosen artikkeli Saariin ja metsiin haudatut. Historiallisen ajan hautapaikkoja Kangasniemellä.

Arkeologisten inventointien raportteja etsin joskus hakukoneharjoittelun merkeissä. Ovat hyvin sekalaisissa paikoissa ja tuskin kaikki verkossa ollenkaan. Yhtä sekalaisesti listattuna, joukossa näköjään myös yksi kulttuuriperintöinventointi.
Jyväskylään liittyneitä raportteja linkitin jo aiemmin tänne.

torstai 28. heinäkuuta 2011

Missäs niitä graduja olikaan?

Siivottuani blogi-idealistaani vähäsen, mutta en suinkaan tyhjäksi, herää kiusaus lähteä hakemaan lisää materiaalia. Graduthan on takuutavaraa. Joensuun ja Jyväskylän tuotokset olen saanut rss-syötteellä automatisoitua, ...

... ainakin Jyväskylästä tälläiset tulleet - Mäkelälammi, Riina: Hyökkäysmatkoja Pohjanmaalla : kommunistien kulttuuritoiminta ja sen kautta rakentuva vallankäyttö Etsivä Keskuspoliisin Vaasan alaosaston alueella vuosina 1923-1930 & Laitinen, Antti: Reserviläisrykmenttinä jatkosodassa - JR 29 vuosina 1941-1942 : taktinen alistus jalkaväkirykmentin toimintaan vaikuttaneena tekijänä ...

... mutta nämä muut. Huokaus.

Jyrvi Ilva neuvoi viime vuonna (ks. kommentti) miten Helka-kirjastokannasta saadaan gradut ulos. Temppu tehoaa edelleen. Tuoreimmat vuodelta 2010, joukossa paljon mielenkiintoista, mutta ei yhtään verkkojulkaisua. Nyyh.

Teologia.fi-sivustolle eksyin jossain välissä. Siellä on kristinuskon historiasta artikkeleja ja pro graduista asiallisia tiivistelmiä. Historiaan vivahtavat
Historian ja teologian yhdistelmää on myös Åbo Akademissa hyväksytty Kim Östmanin väitös The introduction of Mormonism to Finnish society, 1840-1900. Åbo Akademi ei verkkojulkaise kuin väitöskirjoja? No niidenkin joukosta löytyi minulle uutta: Ahlbäck, Anders: Soldiering and the making of Finnish manhood : conscription and masculinity in interwar Finland, 1918–1939. Jostain syystä kaikissa Dorian sivuissa ei ole pysyviä URN-linkkejä.

Ne puuttuvat täysin Tampereen yliopiston tutkielmatietokannasta, joka kulkee aivan omia polkujaan. Positiivisessa mielessä kokotekstijulkaisujen määrän suhteen. Organisaatiouudistustensa jälkeen historia löytyy Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksiköstä. Tuoreimpia opinnäytteitä Suomen historiaan liittyen:
Huh, ilmeisesti edellisestä käynnistä oli jo aikaa. Voimat eivät taida enää riittää Ouluun asti. Puhumattakaan Turun tilanteen itkemisestä.

P.S. AMK-opinnäytteitäkin voisi hakea. Heidän omasta näkökulmastaan Theseus tarjoaa näkyvyyttä amkien tki-toiminnalle.

Kangasalalta lähtenyt

Kangasalan pitäjästä, Jokiosten Jussilan Printziläksi kutsutusta osasta lähti tammikuussa 1793 talonpojan poika Matts Johansson. Rippikirjasta näkyy, että kaipaamaan jäivät vanhemmat, vaimo Beata ja edellisenä vuonna syntynyt tytär Ulrica. Mattsista he eivät kuulleet mitään, joten vaimon halutessa uusiin naimisiin, julkaistiin yllä oleva ilmoitus sanomalehdessä Inrikes tidningar 14.9.1796.

Seuraavaan rippikirjaan Beata Ericsdotter on vielä merkitty vaimoksi, mutta Mattsia ei näy. Beatan kohdalle tehdystä merkinnästä en saa selvää. Sitä seuraavassa rippikirjassa Beata on leskenä Kaukolan torpassa Jokioisten kylässä. Ehtoollismerkintöjä 1807-1813. Kangasalan vihityistä löytyy Hiskissä 6.1.1810 Kaukolassa/Kaukolasta vihityt "torp. Jöran Jöransson" ja "enk. Beata Erici ". Olisiko käynyt niin onnettomasti, että 2.3.1810 kuollut "torp. Kaukolax Jör. Georgii " on sama mies, mikä selittäisi Britan miehettömyyden samaan aikaan aloitetussa rippikirjassa. Hänen ja Ulrica-tyttären seuraavaa osoitetta ei enää saa vihityistä eikä rippikirjan merkinnöistä kiinni, joten jätän selvittämättä. Toivottavasti pärjäsivät elämässä eteenpäin. Printsilään eivät ainakaan palanneet.

Beatan syntymäpäivä on merkitty 25.11.1765 ja siihen täsmälleen sopiva kaste löytyy Sahalahdelta (sarjassa seurakuntia, joista en ole koskaan kuullut). Kylä Pyttylä ja vanhemmat "Erick Josephss: " ja "Beata Mattsdr:". Tämä Beata lähtee kotoaan oikeaan aikaan, joten kohteena todennäköisesti juuri Kangasala. Mutta takaisin lähtöpisteeseen Beata ei päätynyt. Verkosta löytyneen sukutaulun perusteella olisi muutama sisarus, joiden taloudet voisi myös käydä läpi.

Sahalahtea muuten koskee Markku Haapasen gradu Sahalahden talonpoikaisten rusthollisukujen perhestrategiat 1721-1886. Mutta palataan vielä Kangasalalle Kyläkirjaston Kuvalehden 11/1884 kansikuvalla.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Unikeonpäivänä Naantalista

Yllä Naantalin olemus kuvattuna Kyläkirjaston kuvalehden B-sarjan numerosta 8/1882. Aura julkaisi 31.07.1886 Juhon raportin Naantalista:
Unike'oksi joutumisen pelosta ovat Naantaalin herrasväki tänä aamuna olleet ihmeen unettomia. Jo kello viidestä alkaen on ollut hyörinää merisalongilla ;"takkiaisnuppuja" lennellyt ilma kirjavana ja enemmän nukkuneiden takin takustat täynnä. Ne. jotka tapansa mukaan mielivät nukkua unensa loppuun, herätettiin suurella melulla ja hurraahuudoilla valveelle.

Kesävieraita on täällä hyvin paljon, jopa liiaksikin, koskei kaikille pyrkijöille ole voitu hankkia asuntoja, vaikka talojen omistajat ovat omat oltavansa supistaneet niin ahtaalle kuin suinkin voivat, useat asuvat ulkohuoneissakin. Huomattava on, ett'ei puoletkaan kesävieraista ole täällä kivuloisuuden tähden, maan enin osa oleksii täällä Naantaalia terveeksi tehdäkseen. [...]

Viime sunnuntaina antoi eräs herrasmies täkäläisen kirkon mäellä kuulla kuinka maailman mainion amerikalaisen herra Edison'in keksimä teräskone taitaa puhua, laulaa ja nauraa. Kaikki kokeet, ainakin puhe ja laulu, kävivät ruotsiksi enkä siis varmaan tiedä, jos kone puhui oikein tai väärin, lisäksi oli koneen ääni pahasti sortunut. Naurukin ehkä oli muukalaista, tai muutenko se vaan oli niin hymytöntä ja kuivaa?
Kriittisiä olivat gramofonin kuulijat, muistan lukeneeni yhtä negatiivisen arvion myös esityksestä Kokemäellä.

Naantalissa ei siis parane nukkua pitkään, mutta eläminen pitkään on arvostettua. Inrikes tidningar julkaisi 21.10.1782 Naantalista lähetetyn kirjeen, jossa kerrottiin, että syyskuisena sunnuntaina vuonna 1782 oli Naantalissa laskettu hautaan 96-vuotias porvarin leski Marin Simonsdotter. Viitisen vuotta aikaisemmin hänellä oli näkö tallella ja terveys oli pysynyt hyvänä kuolemaansa edeltäneisiin viikkoihin. Pitkäikäinen nainen oli ehtinyt tapaamaan lapsenlapsenlapsiaan. Seurakunnan haudattujen listassa vastaavat, mutta niukemmat tiedot.