Linkitin yhden annoksen Horrible Histories YouTube-antia, ostin DVD:t ja katsoin tuon ensimmäisen sarjan ja vielä vaan huvittaa katsoa lisää. Nämä linkit epävirallista YouTube-antia (käsittääkseni) tänä vuonna Iso-Britanniassa esitetyistä jaksoista.
Inca Shopping Hour * Incan Hole * Pachacuti * Call A Llama Farmer! * Viking Feud (Big Fight Special) * Trepanadol * Spartan High School Musical * King George IV Solo Career * Boudicca * Literally: The Viking Song * Charles II: King of Bling * The World War Two Girls Song * Hieroglyphics * Victorian Inventions * Roman Table manners * New! Victorian Beer * New! Victorian Maid * Victorian Eastenders * Georgian Fan Advert * Crimewatch BC * Georgian Boxing * Medieval War * Romans Come dine with me * Henri VIII * Tudor Football * Victorian Dragons Den * The Queen Victoria Work Out * Roman Kitchen Nightmares *
lauantai 27. marraskuuta 2010
Kokemäeltä Amerikkaan, osa 73
Tämä kuva liitettiin passihakemukseen Helsingissä 23.2.1918. Sisällissodan keskelle olivat jääneet Yhdysvaltain kansalaisen Nestor Luoman vaimo Sally Katarina (o.s. Andersson), joka ilmoitti syntyneensä Kokemäellä 27.11.1886. Tytöistä Ruth Hildegard oli syntynyt Washingtonin osavaltion Aberdeenissa 1.12.1912 ja Lea Laura Porissa 30.1.1914. Sally oli asunut itse Yhdysvalloissa 13.2.1909-27.7.1913, mennyt Nestor Luoman kanssa naimisiin 12.8.1911 ja lähtenyt Cedric-laivalla Suomeen 30.7.1913 saapuen perille Poriin 15.8.1913.
Sally ja tyttäret pääsivät onnellisesti takaisin Yhdysvaltoihin, jossa heidät kirjattiin vuosien 1920 ja 1930 väestönlaskennoissa Aberdeenissa.
Lea Laura meni 6.4.1935 naimisiin paikallisessa ammttiyhdistysliikkeessä toimivan Dick Lawn kanssa. Muutamaa vuotta myöhemmin elettiin levottomia aikoja ja kun 2.12.1939 suomalaisten työväentalo tuhottiin, Dick Law pyysi poliisilta suojelua perheelleen. Sally Luoma joutui kuitenkin kotiinsa tullessaan 5.1.1940 löytämään myllätyn olohuoneen keskeltä tyttärensä ruumiin. Tämän parivuotias poika oli vahingoittumattomana läheisessä huoneessa. Murhaajaa ei ole tähän päivään mennessä löydetty.
Sally Katariina kuoli Washingtonin osavaltiossa 26.6.1954.
Lähteet:
Ancestry.com. U.S. Passport Applications, 1795-1925
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Year: 1920;Census Place: Aberdeen Ward 2, Grays Harbor, Washington; Roll T625_1923; Page: 5B; Enumeration District: 64; Image: 90.)
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census (Year: 1930; Census Place: Aberdeen, Grays Harbor, Washington; Roll 2488; Page: 22B; Enumeration District: 3; Image: 130.0.)
Ancestry.com. Washington Death Index, 1940-1996
Ancestry.com. Washington Births, 1907-1919
John C. Hughes, Ryan Teague Beckwith: On the Harbor: From Black Friday to Nirvana
Ax Slaying follows Aberdeen Riot (Eugene Register-Guard - Jan 6, 1940)
Wife of Unionist Brurally Slain (Lundington Daily News - Jan 6, 1940)
Hyys, Hyys, Hymylään?
1. Herra lakkariinsa pakkaa, talonpoika maahan nakkaa?
2. Herrain herkku, kuningasten ruoka, ei vadilla kanneta, eikä pöydälle panna? Herrain herkku, pappien paras ruoka, ei veitsellä leikata, eikä talrikilla tarita?
3. Hongat huojui, liinat liehui, alla aartehet makasi, päällä peiposet pemasi?
4. Jos kaikki koirat, ämmät ja herrat kuolisivat, mistä olisi suurin vahinko?
5. Kaikkialta päin yrittää, päällen ei pääse?
6. Kaksi lasta, kaksi emoa, kolme päätä kaikkinansa?
7. Makaa kun tukki, kusee kun pukki, puinen turkki, kaikki viisaat voittaa?
Arvoitukset ovat Elias Lönnrotin toimittamasta kokoelmasta Suomen kansan arvoituksia ynnä 189 viron arvoituksen kanssa. Vastaukset alla...
1. Nenänniisteet, räkä
2. Äidinmaito
3. Purjehtiva laiva; mastot, purjeet, tavara ja väki
4. Koirista; sillä tytöistä saisi ämmiä, talonpojista herroja
5. Vesi saaren ympäri
6. Äiti tyttärensä ja tyttären lapsensa kanssa
7. Oluttynnyri / viinanassakka
2. Herrain herkku, kuningasten ruoka, ei vadilla kanneta, eikä pöydälle panna? Herrain herkku, pappien paras ruoka, ei veitsellä leikata, eikä talrikilla tarita?
3. Hongat huojui, liinat liehui, alla aartehet makasi, päällä peiposet pemasi?
4. Jos kaikki koirat, ämmät ja herrat kuolisivat, mistä olisi suurin vahinko?
5. Kaikkialta päin yrittää, päällen ei pääse?
6. Kaksi lasta, kaksi emoa, kolme päätä kaikkinansa?
7. Makaa kun tukki, kusee kun pukki, puinen turkki, kaikki viisaat voittaa?
Arvoitukset ovat Elias Lönnrotin toimittamasta kokoelmasta Suomen kansan arvoituksia ynnä 189 viron arvoituksen kanssa. Vastaukset alla...
1. Nenänniisteet, räkä
2. Äidinmaito
3. Purjehtiva laiva; mastot, purjeet, tavara ja väki
4. Koirista; sillä tytöistä saisi ämmiä, talonpojista herroja
5. Vesi saaren ympäri
6. Äiti tyttärensä ja tyttären lapsensa kanssa
7. Oluttynnyri / viinanassakka
perjantai 26. marraskuuta 2010
Myötäjäisarpajaiset, taas
Myötäjäisarpajaiset ovat yksinkertaisesti aihe, josta en saa tarpeekseni. Aikaisemminkin on kirjoitettu ja yksi leike esitetty ja linkitetty erinomaiseen kirjoitukseen. Nyt vielä lisää leikkeitä:
Inrikes tidningar 23.9.1784, onni suosi Eva Maria Wagenströmiä Hollolasta. Hiskin mukaan hän meni naimisiin joulukuussa 1788 asikkalalaisen nuoren miehen (Petter Mansner) kanssa.
Inrikes tidningar 24.2.1785, Hauhon suunnalta Anna Henriksdotter
Inrikes tidningar 30.6.1785, Anna Lisa Johansdotter Espoon Gammelgård.
Inrikes tidningar 27.4.1786, Susanna Carlsdotter Nurmon Kortesojalta ja Lisa Andersdotter Mäntsälän Sukulasta. Huom! arpajaiset järjestysnumeroltaan 214 eli vielä voisi muutaman leikkeen löytää...
Kyllä näitä riittää. Inrikes tidningar 20.12.1805 julistaa onnekkaiksi arvonnassa 548 muunmuassa Ulrica Henricsdotterin Karjaan Konungsbölestä, Anna Johansdotterin Hattulan Tomajärveltä, Agneta Sahlmanin Ilomantsin Aittovaarasta ja Helena Pålsdotter Kasinin Liperistä(?).
Inrikes tidningar 23.9.1784, onni suosi Eva Maria Wagenströmiä Hollolasta. Hiskin mukaan hän meni naimisiin joulukuussa 1788 asikkalalaisen nuoren miehen (Petter Mansner) kanssa.
Inrikes tidningar 24.2.1785, Hauhon suunnalta Anna Henriksdotter
Inrikes tidningar 30.6.1785, Anna Lisa Johansdotter Espoon Gammelgård.
Inrikes tidningar 27.4.1786, Susanna Carlsdotter Nurmon Kortesojalta ja Lisa Andersdotter Mäntsälän Sukulasta. Huom! arpajaiset järjestysnumeroltaan 214 eli vielä voisi muutaman leikkeen löytää...
Kyllä näitä riittää. Inrikes tidningar 20.12.1805 julistaa onnekkaiksi arvonnassa 548 muunmuassa Ulrica Henricsdotterin Karjaan Konungsbölestä, Anna Johansdotterin Hattulan Tomajärveltä, Agneta Sahlmanin Ilomantsin Aittovaarasta ja Helena Pålsdotter Kasinin Liperistä(?).
torstai 25. marraskuuta 2010
Luin historianopiskelijan blogia
Kesällä 2006:
Tampereella kävin historian ja pohjoismaisten kielten kokeissa. Ruotsia olin lämmitellyt katsomalla edellisenä iltana Bergmanin Kiihkon, historiaa olin lukenut vähän enemmän. Historiankysymykset osuivat napakymppiin. Lähtiessäni salista olin tyytyväinen, että olin tullut kokeilemaan, sillä seuraavana vuonna tietäisin ja osaisin taas enemmän. Heinäkuussa sain paksun kirjekuoren, enkä tiennyt mitä sanoa. Sulin ilosta. Muutin Tampereelle, sain ihania ystäviä, opiskelu maittoi (viimeinkin diagnosoidusta migreenistä huolimatta).Heinäkuussa 2008:
Eilen vietin leipomistauoilla aikaa museon arkistossa katsellen satoja ja taas satoja valokuvia, availlen rapisevaselkäisiä kirjoja ja miettien, mitä kiinnostavaa rautatiekulttuuriin liittyvää ei vielä olisi turhan paljon tutkittu. Vielä on onneksi kuukausi aikaa kelailla. Mietiskelin myös pääainevalintaani - kansatiedettä opiskellut työkaveri kertoi tehneensä proseminaaritutkielmansa kolmen Aleksis Kiven fanin haastattelun pohjalta. Ai että.Syyskuussa 2008:
Alan nyt havahtua tietoisuuteen, että tieteellinen tutkimus on paskaista hommaa. Mielenrauhani oli eheämpi kesällä, kun aamun sai aloittaa kunnollisella asiakaskäymälöiden kuurauksella ja edetä siitä kakkavaippojen kantamisen kautta piharakennusten lattianpesuun. Nyt laukkaan arkistosta toiseen (jotka onneksi yhtä lukuunottamatta sijaitsevat asuinkaupungissani) ja useimmiten palaan takaisin kotiin tyhjin käsin. Kyseenalaiset taidot tiedonhaussa eivät juuri asiaa auta. Takaraivossa lällättää ääni, joka toistelee tilanteen olevan aivan oma vikani - olisin toki voinut hieman helpommankin aiheen valita. Onneksi armollinen yliopistonlehtori, jonka luokse menin aineeton mutta käteentuntuva hattu kourassa, ilmoitti ettei aiheeni "aivan perseestä" ole.Toukokuussa 2009 kuvaili menneitä työpaikkoja
- Arkistonhoitaja. Muutama kuukausi lasten eri puolilta maailmaa tulleita piirustuksia järjestellen oli mukavaa aikaa. Kuunneltiin paljon MC Hammeria ja vaihdeltiin muotokuvamummon viiksiä. Myöhemmin toimin näyttelynvalvojana samassa paikassa ja hyväksikäytin kopiokonetta enemmän kuin lääkäri määrää.
- Museoapulainen kahdessa museossa. Toisessa pääsin vahtimaan Gallen-Kalleloita viiden euron tuntipalkalla, toisessa siivosin vessoja, puhuin saksaa venäläisille ja luin kesätenttiin kahvilan hiljaisina päivinä.
Muisto kiehtoo minua. Olen hyvin iloinen, että opiskelen alaani nyt enkä kolmekymmentä vuotta sitten - silloin muistitieto oli vasta murtautumassa tieteen ja tutkimuksen puolelle ylenkatsottavan perinteen ja harhaanjohtavan kokemuksen rajan takaa. Nyt tunnustetaan, ettei objektiivista totuutta ole, vaan monet subjektiiviset totuudet syntyvät sisällämme. Muistitiedon ei tarvitse enää olla vain varsinaista tutkielmaa tukeva kivapikku sivujuonne, vaan myös koko tutkimuksen pääkohde. Huomio siirtyy kokemukseen ja kertomiseen, joita pidän ihmiselämän suurina rakennuspalikoina. Mitä väliä on loppujen lopuksi sillä, mitä oikeasti on tapahtunut, jos asia on koettu aivan toisin? Koen, että kokemuksen korostaminen on menneen tutkimuksessa pitkä eteenpäin kurottava askel selostavasta, yksisilmäisestä syy-seuraus-luettelointihistorista. Siksen myöskään näe paljonkaan arvoa sotahistoriassa tai poliittisessa historiassa, joissa kokemukselle ei anneta sijaa ja joissa liha ja veri eivät ole läsnä.Syyskuussa 2010:
Seminaarin edistymisen suhteen koin eilen ensimmäisen syvemmän aallonpohjan. Pohtimaani tutkimuskysymystä täytyy radikaalisti muuttaa, koska halajamaani arkistoon ei päästetä ulkopuolisia. Ei, vaikka olen pariinkin otteeseen roikkunut puhelimessa ja larpannut uskottavaa tutkijaa. Ottaa pattiin.
Väläys pohjoisesta
Taannoisilta Helsingin kirjamessuilta poimin Kaltio-lehden 6/2009. Siinä julkaistiin ilmeisesti ensimmäistä kertaa suomennettuna Pierre-Charles le Monnierin kirje Pellosta 11.10.1736, joka julkaistiin jo saman vuoden aikana aikakauslehdessä Mercure de France. Kirjeen suomentaja ja oheisartikkelin kirjoittaja Osmo Pekonen oli Kaltion aiemmassa numerossa 2/2008 julkaissut toisen ranskalaisen kirjeen keväältä 1737. Sitä en lähtenyt (vielä) hakemaan, vaan nautin tästä ilmaiskappaleesta.
Pieni ote Monnierin kuvauksesta pohjoisen joen varrella asuvista suomalaisista:
Pieni ote Monnierin kuvauksesta pohjoisen joen varrella asuvista suomalaisista:
"Pirtti, jossa he itse asuvat, on aivan toisenlainen: isä, äiti, lapset ja rengit asustavat kaikki samassa pimeässä huoneessa, jossa ei ole sänkyjä nukkumista varten eikä jakkaroita tai raheja istumista varten, vaan kaikki ojentautuvat pitkäkseen permannolle. He nukkuvat kaikki yhden valtavan porontaljoista tehdyn peiton alla."Ja kun tuli pohjoisesta eli Lapista puhetta:
- Om den Finska Polarexpeditionen till Sodankylä och Kultala åren 1882-83 och 1883-84 jämte Skildringar från Lappland (Bidrag till kännedom af Finlands natur och folk 41)
- Carl-Gösta Ojala: Sámi Prehistories: The Politics of Archaeology and Identity in Northernmost Europe
- Ingela Bergman, Lars Liedgren, Lars Östlund, and Olle Zackrisson: Kinship and Settlements: Sami Residence Patterns in the Fennoscandian Alpine Areas around A.D. 1000
- Karin Granqvist: Samerna, staten och rätten i Torne lappmark under 1600-talet: Makt, diskurs och representation
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
Kuuntelin historiankirjoittajia
Kiitos Agricolan tapahtumakalenterin päädyin eilen hyvään esitelmätilaisuuteen. Historian ystäväin liitto oli jakanut kunniamaininnat Max Engmanin Pitkille jäähyväisille ja Henrik Meinanderin 1944-kirjalle ja palkitut kertoivat kumpikin kolmen vartin verran kirjastaan.
Engmanin esityksestä mielenkiintoisin pointti oli, että jo 1800-luvun puolivälin jälkeen lähentyminen Venäjään lakkasi ja kehityssuuntia haettiin sitten muualta. Kiinnitin myös huomiota rahamainintoihin, sillä ruokapöydälläni on aivan liian paksu kirja, josta pitäisi saada väsättyä essee "rahatalouden leviäminen maaseudulle". Piakkoin.
Meinanderin puheen kuvitukseen kuului kirjan karttoja, joista Itärintaman koko pituus oli minun muistissani ennennäkemätön. Itse taisin hahmottaa Suomen ensimmäisen kerran osana Itärintamaa kuunnellessani taannoin Dan Carlinin jutut (odottavat edelleen kertausta), mutta niihin ei (tietenkään) kuulunut visuaalista osuutta.
Itärintaman kartan yhteydessä Meinander toi esiin erillissodan käsitteellisen mahdottomuuden. Myöhemmin hän mainitsi, että kylmän sodan oloissa oli suomalaisille edullista esittää sota erillisenä ja hieman eri syistä näin on edelleen. Aina kivempi olla yksinäinen kunniallinen taistelija kuin paskamaisen häviäjän paras kaveri. (Minun ilmaisuni, ei esitelmöitsijän.)
Meinanderin esitysmateriaalissa luki "Tutkimus ja populaarikulttuuri eivät käy käsi kädessä" (flashback taannoiseen kirjamessujen esitykseen). Ääneen hän totesi, että ymmärrys historiasta syntyy perhehistoriasta -> tästä juontuu toisen maailmansodan keskeisyys -> mutta myös se, että Suomen kokemaa sotaa ei nähdä osana isompaa kokonaisuutta. Jos kuulijoiden ikärakenne olisi ollut toisenlainen, tästä olisi saanut mielenkiintoisen keskustelun. En tiedä onko yksilöllistä omituisuuttani vai sukupolvelleni tyypillistä, mutta itse en näe sodan aikaa erityisen kiinnostavana/keskeisenä. Mutta tietenkin on myönnettävä, että historiakäsitykseni on peräisin sukuhistoriasta eikä ole varmastikaan laajentunut tarvittavaan mittaan.
Esitelmien jälkeen oli kirja-arvonta! (En voittanut.) Taidan sijoittaa ensi vuoden jäsenmaksubudjetin Historian Ystäväin liittoon. Saa kaupan päälle tuntea itsensä nuoreksi, laskin eilen huoneen keski-ikää huomattavasti.
Engmanin esityksestä mielenkiintoisin pointti oli, että jo 1800-luvun puolivälin jälkeen lähentyminen Venäjään lakkasi ja kehityssuuntia haettiin sitten muualta. Kiinnitin myös huomiota rahamainintoihin, sillä ruokapöydälläni on aivan liian paksu kirja, josta pitäisi saada väsättyä essee "rahatalouden leviäminen maaseudulle". Piakkoin.
Meinanderin puheen kuvitukseen kuului kirjan karttoja, joista Itärintaman koko pituus oli minun muistissani ennennäkemätön. Itse taisin hahmottaa Suomen ensimmäisen kerran osana Itärintamaa kuunnellessani taannoin Dan Carlinin jutut (odottavat edelleen kertausta), mutta niihin ei (tietenkään) kuulunut visuaalista osuutta.
Itärintaman kartan yhteydessä Meinander toi esiin erillissodan käsitteellisen mahdottomuuden. Myöhemmin hän mainitsi, että kylmän sodan oloissa oli suomalaisille edullista esittää sota erillisenä ja hieman eri syistä näin on edelleen. Aina kivempi olla yksinäinen kunniallinen taistelija kuin paskamaisen häviäjän paras kaveri. (Minun ilmaisuni, ei esitelmöitsijän.)
Meinanderin esitysmateriaalissa luki "Tutkimus ja populaarikulttuuri eivät käy käsi kädessä" (flashback taannoiseen kirjamessujen esitykseen). Ääneen hän totesi, että ymmärrys historiasta syntyy perhehistoriasta -> tästä juontuu toisen maailmansodan keskeisyys -> mutta myös se, että Suomen kokemaa sotaa ei nähdä osana isompaa kokonaisuutta. Jos kuulijoiden ikärakenne olisi ollut toisenlainen, tästä olisi saanut mielenkiintoisen keskustelun. En tiedä onko yksilöllistä omituisuuttani vai sukupolvelleni tyypillistä, mutta itse en näe sodan aikaa erityisen kiinnostavana/keskeisenä. Mutta tietenkin on myönnettävä, että historiakäsitykseni on peräisin sukuhistoriasta eikä ole varmastikaan laajentunut tarvittavaan mittaan.
Esitelmien jälkeen oli kirja-arvonta! (En voittanut.) Taidan sijoittaa ensi vuoden jäsenmaksubudjetin Historian Ystäväin liittoon. Saa kaupan päälle tuntea itsensä nuoreksi, laskin eilen huoneen keski-ikää huomattavasti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)