Kokemäeltä Amerikkaan, osa 34

Frank Laakso oli lähtenyt Kokemäeltä ja tullut S/S Tunisialla Liverpoolista Halifaxiin 1.12.1906 vastaanottajanaan J. Winter Hibbing, Minnesotassa.

Vuoden 1910 väestönlaskennassa hänet kirjattiin Minnesotan St. Louisin kauntin Virginiassa. Vaimo Edla oli 30-vuotias ja tytär Annie 3-vuotias. Annie eli Anna Kaisa oli syntynyt Suomessa 7.2.1907 ja tuli äitinsä kanssa New Yorkin satamaan 19.5.1909 Liverpoolista lähteneellä laivalla Carmania. Molemmat olivat viimeksi asuneet Kokemäellä ja olivat tietenkin matkalla Frankin luo.

Seitsemisen vuotta myöhemmin Frank ilmoitti tietonsa ensimmäisen maailmansodan kutsuntakorttiin Minnesotan St. Louisin kauntissa. Kertoi syntyneensä 21.5.1885. Kuolintiedoissa on vuosi 1886, jota vastaavassa kasteessa Kokemäen Rudangolla on saanut nimen Frans Konstantin piika Amanda Wilhelmina Wessmanin poika.

Vuoden 1920 väestönlaskennassa perheessä oli 12-vuotiaan Annien lisäksi 9-vuotias Ester, 8-vuotias Martin, 6-vuotias Edwin ja John, joka oli 4 vuotta ja 11 kuukautta vanha.

Edla kuoli 24.11.1939 ja Frank 30.6.1964.

Lapsista Helen meni naimisiin suomalaistaustaisen William Rannilan kanssa ja asui vuodesta 1949 Duluthissa. Hänen kuolessaan 22.11.1999 kaksi poikaansa asui Texasissa ja yksi Minnesotassa.

Edwin oli kutsuntakortissaan 29.1.1946 naimaton maatyöläinen. Hän kuoli Arizonassa heinäkuussa 1983.

Martinista tuli biologian professori ja hän perusti vaimonsa kanssa apurahaston, jonka kuvauksesta poimittu oheinen valokuva. Martin kuoli 3.12.1992.

Lähteet:
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918 (Registration Location: St Louis County, Minnesota; Roll 1675782; Draft Board: 2.)
Ancestry.com. Border Crossings: From Canada to U.S., 1895-1956
Ancestry.com. 1910 United States Federal Census (Year: 1910; Census Place: Virginia Ward 1, St Louis, Minnesota; Roll T624_724; Page: 27B; Enumeration District: 236; Image: 118.)
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Year: 1920;Census Place: Township 57, St Louis, Minnesota; Roll T625_860; Page: 15A; Enumeration District: 156; Image: 31.)
Ancestry.com. Minnesota Death Index, 1908-2002
Ancestry.com. Social Security Death Index (Number: 472-32-1516;Issue State: Minnesota;Issue Date: Before 1951)
Lauri Kiviniemen sukutaulusto
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1909; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_1269; Line: 8; .)
Dr. Martin and Joyce Pommer Laakso Scholarship
Helen M. Rannila obit (Duluth News Tribune - NewsBank - Nov 24, 1999)
National Archives and Records Administration. U.S. World War II Army Enlistment Records, 1938-1946
Ancestry.com. Social Security Death Index (Number: 471-16-5785;Issue State: Minnesota;Issue Date: Before 1951.)

Kulissien takaa

Kuvan lähde: The Strand Magazine, Volume V, Issue 30, June 1893

Tuttava uteli blogista, joten ajattelin kirjoittaa ylös minkä speksin mukaan on tullut sisältöä tuotettua. Parempi määritellä jälkikäteen kuin etukäteen - sen olen töissä oppinut.

Minä. Vaikka sisältö on asiaa, on lähtökohta henkilökohtaisuus. Blogin nimen sukututkija olen minä ja ilman minua ei ole mitään. Tässä blogissa siis.

Huumori. Vaarallista yrittää tekstissä kun lukijat eivät enimmäkseen minua tunne. Mutta toisinaan silti yritän. Ja harvemmin otan asioita hirveän tosissani.

Lähteet. Jos kerron tutkimustuloksia, kerron myös mistä aineksista ne syntyivät. Jos referoin tai lainaan tekstiä (tai kuvan), kerron mistä se on peräisin. Jos kyseessä on verkkolähde, annan linkin.

Tekeminen. Ensisijaisesti kerron siitä mitä olen lukenut, tutkinut, nähnyt, löytänyt... Tarkoitus ei ole ainoastaan pitää kirjaa aikaansaannoksista ja jakaa tietoa vaan myös - toivottavasti - antaa ajatuksia siitä mitä itse voisi tehdä huviksi/hyödyksi.

Tarkoitus. Alunperin blogin tarkoitus oli olla työpäiväkirja. Siitä ollaan jo aika kaukana. Mutta mihin tarkalleen on päädytty, ei ole selvää. Kirjoittaminen jatkuu niin kauan kuin se on hauskaa ja lukijoita enemmän kuin yksi.

Sänkyyn

Vuonna 2006 julkaistu Suomalainen sänky. Kansanomaisten vuodekalusteiden historiaa miellytti minua. Oli valokuvia, piirroksia, museotietoja, perukirja-analyysiä ja muistitietoa. Ja ripaus Satakunta-painotusta.

Savupirteissä oli makuupaikkana seinään kiinnitetty lava. Se oli korkealla, mahdollisesti orsien yläpuolella, ja ainakin sellaisella korkeudella, että alle mahtui mies istumaan. Irrallisia sänkyjä ilmaantui ylempien säätyjen koteihin ja joillekin vauraille talonpojille 1600-luvulla.

Ilmeisesti Satakunnan museossa on kokemäkeläinen sohvasänky, sillä sivulla 49 todetaan "Komea sivusta vedettävä sohvasänky taas tuli Kokemäen Sonnilan kylän Kylä-Setälään miniän myötäjäisinä - Eevastiina Härkälä emännöi taloa vuodesta 1867 lähtien." lähteenä SatM KA 18512. Oman Härkälä-koosteeni mukaan Eva Stina oli syntynyt 25.2.1843 ja jos sänky sattui olemaan äidin peruja niin se tuli Kakkulaisen Sukarasta.

Siinä missä itse keskityin noteeraamaan Henrik Gustav von Knorringin perukirjasta Kokemäenkartanon huoneita ovat Leena Sammallahti ja Marja-Liisa Lehto kiinnittäneet (tietenkin) huomiota sänkyihin

"Sänkyjen suuri määrä selittyy tietysti perheen koolla ja mahdollisesti vierasvuoteiden tarpeella. Mutta miksi tuollainen määrä juuri telttasänkyjä? Olivatko ne ehkä kaikuja sotilaselämään ja sodan olosuhteisiin tottuneen isännän menneisyydestä, kokoonpantava telttasänky kun oli tyypillinen armeijan upseerien kenttävuode? Eversti oli tottunut askeettiseen vuoteeseen, mutta nukkuiko everstinnakin telttavuoteessa ja kasvatettiinko Kokemäen kartanossa lapset spartalaiseen tapaan? Kehto oli luonnollisesti tarvittu vauvaikäisille ja samoin lapsille ilmeisesti oli tarkoitettu viisi pieniksi määriteltyä telttasänkyä. Olikohan koko kartanon jälkikasvu nukkunut lapsuutensa ja nuoruutensa telttasängyissä?" (s. 196)

Että sellaista perukirja-analyysiä.

Gradujen parissa

Tuntuu vähän siltä, että jos Helsingin yliopiston historian laitos voisi estää gradujen ilmaantumisen Helka-kantaan, he tekisivät sen. Sen verran hankalaksi olen nimittäin kokenut heidän tuoreiden tuotoksiensa seuraamisen. Edellisestä tarkistuksesta oli mennyt niin paljon aikaa, että sain keksiä pyörän Helkan parissa uudelleen ja katselin sitten läpi vähän useamman vuoden opinnäytteitä. Ja "pakkokin" oli, olohuoneen pinoista ei ole löytynyt aikanaan eräästä gradusta tehtyjä muistiinpanoja, eikä edes gradun nimeä...

Listausta mielenkiintoisista nimikkeistä kertyi seitsemän sivua eli Topelia taitaa tulla seuraavien kuukausien aikana tutuksi. Aloitin urakan maanantaina.

Vuonna 1990 oli Timo Salminen saanut valmiiksi gradun Kuninkaankartanot Suomessa n. v. 1050-1560. Toivoin löytäväni siitä lisäymmärrystä Kokemäenkartanon menneisyydestä. Enkä pettynyt. Ensinnäkin Salminen, toisin kuin Voionmaa, luokitteli Kokemäenkartanon keskiaikaiseksi kuninkaankartanoksi. Toiseksi hän oli tehnyt perusteellisen oloisen kirjallisuustutkimuksen ja jäänyt silti ilman selvää vastausta kuninkaankartanoiden perustamisprosesseista tms. Lähteitä ei vaan ole olemassa eikä sitä myötä myöskään kirjallisuuslähteitä.

Ritva Eriksonin gradu vuodelta 1969 oli otsikoltaan Rahvaan valitukset Turun ja Porin läänin talonpoikien olojen kuvaajina vuosina 1650-1680. Se tarjosi paljon hyödyllistä tietoa alkaen koko valitustouhusta. Ja sisältäen myös minulle uusia yksityiskohtia ratsutilojen velvollisuuksista. Mukana oli myös hyvä peruskatsaus ajan veroista ja velvollisuuksista sekä sotaväenotosta. Nämä olisi varmasti löytänyt toisaalta kirjallisuudesta (mistä ne oli tähän poimittukin), mutta valitusten konteksti teki niistä jotenkin konkreettisempia.

Kaksi luettu... runsas 70 jäljellä. Milloin se kevätloma olikaan ohjelmassa?

Yleisradion uutisista

Yleisradion verkkosivun kulmassa lukee "YLEn tiedeuutiset ovat suomalaista tiedettä ja tiede-elämää seuraava uutispalvelu, joka kattaa myös tärkeimmät ulkomaiset tapahtumat." Hmmm... mitäs on historian alalla runsaassa puolessa vuodessa tapahtunut?

Mielenkiintoisin juttu on (varsinkin muistaen taannoinen Malmbergin maaomaisuusartikkelin Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä): Perintö on vaikuttanut lasten menestykseen kautta aikojen ja yhteiskuntien

Museoviraston uutisista on poimittu viime kesänä Tuukkalan haudat. Tuhannen vuoden takaisina nämä olivat tuoreinta historiaa. Loput jutut nimittäin vanhempaa historiaa:

• Ardi, ihmisen esivanhempi runsaan neljän miljoonan vuoden takaa
• Miljoona vuotta sitten maailmassa oli ihmisiä hyvin vähän
• Euroopan puolella osattiin tehdä kauniita kivikirveitä lähes miljoona vuotta sitten
• 800 000 vuotta sitten eläneiden hominiinien leirissä oli järjestys
• Tulta käytettiin kivisten työkalujen valmistuksessa jo 70 000 vuotta sitten
• Neandertalin ihmisetkin käyttivät koristeita
• Maanviljelyn synty edellytti paikallaan olevaa yhteisöä
• Euroopan ensimmäiset maanviljelijät tulivat muualta
• Maanviljely levisi miesten mukana Eurooppaan
• Yhteiskunta eriarvoistui Yli-Kierikissä yli 5000 vuotta sitten
• Millainen mies eli Grönlannissa 4 000 vuotta sitten?

Seuraavaksi varmaan ilmestyy juttu siitä, miten Kreetalla tehty löytö 130 000 vuotta vanhoista kivityökaluista on mullistanut merenkulun historian.

Ihmiskunnan geneettinen historia on myös toimitusta kiinnostava aihe:

• Ihmisen ja simpanssin Y-kromosomi eroavat toisistaan paljon oletettua enemmän
• Ihmisen ikiomat geenit
• Mutantteja oomme me kaikki
• Ihmislajin leviämisen pullonkaulat löytyivät
• Entistä tarkempi geneettinen keino ajoittaa ihmislajin liikkumista maapallolla
• Afrikkalaisten perimän kartoitus etenee

Yleisradion toimituksella muuta tekemistä kuin kirjoittaa juttuja esim. historian laitoksilla tehdyistä väitöksistä? Vai laitoksilla muuta tekemistä kuin lähettää tiedotteita? Aika harvoin näkyy uusia uutisia Tiedeuutisten Menneen Ajan -osiossakin.

Arvonta suoritettu!

Lauantaina julkistamaani kirja-arvontaan ei tullut ihan sellaista viestitulvaa kuin ehkä hiljaa mielessäni toivoin. Mikä tarkoittanee alhaisia myyntilukuja tuoreelle kirjalle. Se päivätyöstä luopumisen haaveista...

No, muutama uhkarohkea kuvitteli kuitenkin olevansa valmiita tavaamaan lyhyehkön kirjan verran tekstiäni 1800-luvun suurrosvoista. Kiitos osallistuneille! Työkaveri toimi onnettarena ja kirja lähtee piakkoin postissa Matille.

Jos onni ei suosinut tai arvonta jäi peräti huomaamatta niin kirja Tavarantasaajat Österholm ja Sutki on ostettavissa verkkokirjakaupoista ja tilattavissa myös lähimmän kirjakaupan avustuksella. Ja jollet halua omaksi, siitä voi vinkata myös lähikirjastolle.

(Kyseisen kirjan mainostus tässä blogissa loppuu tähän viestiin. Lukuunottamatta linkkiä vasemmalla, tietenkin. Tarkkasilmäinen huomaa siinä mainostettavan myös viime vuoden tuotoksiani eli paikallis- ja henkilöhistoriallista kirjaa Kamariherra, Herrassöörinki ja Kokemäenkartanon torpparit ja sukututkimuksellisempaa opusta Flachsenius, muistiinpanoja. Niitäkin voi siis ostaa omaksi. Vanhempaa kirjaa Kokemäen Yli-Forsbystä on myös varastossa, ota yhteyttä vaikka kommentilla, jos se kiinnostaa.)

Turun linnan vankila

Turun linnan kuva lehdestä Svenska Familj-Journalen / Band VIII, årgång 1869 / 244

Joskus saa yllättyä ikävästi. Aiheesta, josta luulisi löytyvän juttua ihan kohtuullinen määrä, ei löydy oikein mitään. Tällaiseksi osottautui Turun linnanvankila, joka kiinnosti minua tavarantasaajien tutkimisen takia 1860-luvun osalta. Tuolloin linnassa pidettiin tutkintovankeja, joista iso osa oli siellä varsin lyhyen aikaa ja vain muutamat joutuivat jäämään useammaksi kuukaudeksi joko lukuisten käräjäkäyntien tai valitusodotuksen takia.

Turun linnassa oli pidetty tietenkin vankeja iät ja ajat. Vuonna 1763 siellä oli Kauvatsan Yttilästä Kaisa Erkintytär, jota syytettiin lapsenmurhasta. Hänet löydettiin useana aamuna kuolemaa muistuttavasta tilasta, josta vahdit hänet väkisin herättivät ja saivat sitten kuulla Kaisan ihmeellisistä näyistä. Vastaavia oireita oli vangittuna olleella turkulaisella piialla, jota kutsuttiin Tottin tai Crusen Valpuriksi.

Vuonna 1779 linnanvankila sijoitettiin linnan kaakkoiskulman pyöreään torniin, jossa vankeja pidettiin ensin vain kahdessa alimmassa kerroksessa ja kolmas kerros otettiin myöhemmin käyttöön korkeampien säätyjen väelle. Maaherra kuvaili vankilaa 1790-luvulla: "Turun linnanvankilassa on kahdeksan huonetta. Ne ovat melko varmoja, koska muuri on yläkerroksessa 9 ja alakerroksessa 10 jalkaa paksu. Vaikka jokaisessa huoneessa on pieni kalteri-ikkuna, ne ovat niin pimeitä, että vanki tuskin kirkkaana kesäpäivänä pystyy lukemaan kirjaa. Keväisin muurit huokuvat sellaista kosteutta, että tulisijat vahingoittuvat."

Åbo underrättelsin vuosina 1865 ja 1866 julkaisemassa pitkässä Turun linnan kuvauksessa todetaan vankilan olevan samassa asussa kuin vuonna 1776, mutta se oli kyllä välivuosina laajentunut tornista esilinnan eteläsiipeen. Vangeista oli huolehtimassa vuonna 1866 vahtimestari ja 11 vartijaa sekä sotilasvahdit ja 10 saattovartiolaista aliupseereineen.

ÅU:n kirjoittajan mukaan siipirakennuksen alakerrassa oli lähinnä vankilan porttia pakaritupa, kellari ja porrashuone toiseen ja kolmanteen kerrokseen. Näiden jälkeen kaksi kerrosta korkea varastohuone ja lähimpänä pyöreää tornia vahtien huone. Toisessa kerroksessa oli naisten sairaalana käytetyt kaksi kamaria, varushuone, sali ja kamari, joissa säilytettiin vankien vaatteita, rautoja ja muuta inventaariota. Kolmannessa kerroksessa oli kirjanpitäjän huone, miesten vesi-ja-leipä-vankila ja miesten sairashuone, jota oli 1830-luvulla käytetty ortodoksisena kirkkona.

Eteläisen tornin yläkerroksessa oli Erik XIV:n vankeusaikanaan käyttämä tila, josta oli tullut naisten vankihuoneet. Keskikerroksessa oli sellejä miehille ja alakerrassa työhuone.

Kaakkoisessa eli pyöreässä tornissa oli vankilan ainoa eristysselli ja kussakin kolmessa kerroksessa neljä selliä miehille. Alimman kerroksen sellit olivat muurien paksuuden ja ikkunoiden pienuuden takia niin pimeitä, että vahtien piti tarkistuskierroksillaan käyttää lamppuja keskellä päivääkin.

Itäsiiven pohjakerroksessa oli kolme huonetta naisille, joita syytettiin vakavammista rikoksista. Toisessa kerroksessa sijaitsi neljän kamarin sairaala keittiöineen. Lisäksi löytyi kaksi huonetta irtolaisuudesta syytetyille naisille.

Vankilan heikohkot olot aiheuttivat sairautta, ÅU:n kirjoittaja mainitsee ripulin ja kuumeet. Kuolleisuus oli vuosina 1-5% verrattuna koko vuoden vankimäärään. Korkeimmillaan se oli vuonna 1863, jolloin Turkua vaivasi koleraepidemia, joka tappoi 32 ihmistä kahdessa viikossa.

Lähteet:
Lepokorpi, Nina: Turun linna vankilana. Kirjassa Turun linna 1999 s. 77-80
Åbo slott, II Häktet (Åbo Underrättelser 11.10., 16.10., 27.10., 1.11., 15.11., 17.11.1866)