Turun linnan vankila

Turun linnan kuva lehdestä Svenska Familj-Journalen / Band VIII, årgång 1869 / 244

Joskus saa yllättyä ikävästi. Aiheesta, josta luulisi löytyvän juttua ihan kohtuullinen määrä, ei löydy oikein mitään. Tällaiseksi osottautui Turun linnanvankila, joka kiinnosti minua tavarantasaajien tutkimisen takia 1860-luvun osalta. Tuolloin linnassa pidettiin tutkintovankeja, joista iso osa oli siellä varsin lyhyen aikaa ja vain muutamat joutuivat jäämään useammaksi kuukaudeksi joko lukuisten käräjäkäyntien tai valitusodotuksen takia.

Turun linnassa oli pidetty tietenkin vankeja iät ja ajat. Vuonna 1763 siellä oli Kauvatsan Yttilästä Kaisa Erkintytär, jota syytettiin lapsenmurhasta. Hänet löydettiin useana aamuna kuolemaa muistuttavasta tilasta, josta vahdit hänet väkisin herättivät ja saivat sitten kuulla Kaisan ihmeellisistä näyistä. Vastaavia oireita oli vangittuna olleella turkulaisella piialla, jota kutsuttiin Tottin tai Crusen Valpuriksi.

Vuonna 1779 linnanvankila sijoitettiin linnan kaakkoiskulman pyöreään torniin, jossa vankeja pidettiin ensin vain kahdessa alimmassa kerroksessa ja kolmas kerros otettiin myöhemmin käyttöön korkeampien säätyjen väelle. Maaherra kuvaili vankilaa 1790-luvulla: "Turun linnanvankilassa on kahdeksan huonetta. Ne ovat melko varmoja, koska muuri on yläkerroksessa 9 ja alakerroksessa 10 jalkaa paksu. Vaikka jokaisessa huoneessa on pieni kalteri-ikkuna, ne ovat niin pimeitä, että vanki tuskin kirkkaana kesäpäivänä pystyy lukemaan kirjaa. Keväisin muurit huokuvat sellaista kosteutta, että tulisijat vahingoittuvat."

Åbo underrättelsin vuosina 1865 ja 1866 julkaisemassa pitkässä Turun linnan kuvauksessa todetaan vankilan olevan samassa asussa kuin vuonna 1776, mutta se oli kyllä välivuosina laajentunut tornista esilinnan eteläsiipeen. Vangeista oli huolehtimassa vuonna 1866 vahtimestari ja 11 vartijaa sekä sotilasvahdit ja 10 saattovartiolaista aliupseereineen.

ÅU:n kirjoittajan mukaan siipirakennuksen alakerrassa oli lähinnä vankilan porttia pakaritupa, kellari ja porrashuone toiseen ja kolmanteen kerrokseen. Näiden jälkeen kaksi kerrosta korkea varastohuone ja lähimpänä pyöreää tornia vahtien huone. Toisessa kerroksessa oli naisten sairaalana käytetyt kaksi kamaria, varushuone, sali ja kamari, joissa säilytettiin vankien vaatteita, rautoja ja muuta inventaariota. Kolmannessa kerroksessa oli kirjanpitäjän huone, miesten vesi-ja-leipä-vankila ja miesten sairashuone, jota oli 1830-luvulla käytetty ortodoksisena kirkkona.

Eteläisen tornin yläkerroksessa oli Erik XIV:n vankeusaikanaan käyttämä tila, josta oli tullut naisten vankihuoneet. Keskikerroksessa oli sellejä miehille ja alakerrassa työhuone.

Kaakkoisessa eli pyöreässä tornissa oli vankilan ainoa eristysselli ja kussakin kolmessa kerroksessa neljä selliä miehille. Alimman kerroksen sellit olivat muurien paksuuden ja ikkunoiden pienuuden takia niin pimeitä, että vahtien piti tarkistuskierroksillaan käyttää lamppuja keskellä päivääkin.

Itäsiiven pohjakerroksessa oli kolme huonetta naisille, joita syytettiin vakavammista rikoksista. Toisessa kerroksessa sijaitsi neljän kamarin sairaala keittiöineen. Lisäksi löytyi kaksi huonetta irtolaisuudesta syytetyille naisille.

Vankilan heikohkot olot aiheuttivat sairautta, ÅU:n kirjoittaja mainitsee ripulin ja kuumeet. Kuolleisuus oli vuosina 1-5% verrattuna koko vuoden vankimäärään. Korkeimmillaan se oli vuonna 1863, jolloin Turkua vaivasi koleraepidemia, joka tappoi 32 ihmistä kahdessa viikossa.

Lähteet:
Lepokorpi, Nina: Turun linna vankilana. Kirjassa Turun linna 1999 s. 77-80
Åbo slott, II Häktet (Åbo Underrättelser 11.10., 16.10., 27.10., 1.11., 15.11., 17.11.1866)