Viehekalastajia Imatran koskella

Viehekalastuksesta en ymmärrä mitään. Mitä mahtoivat ajatella ne perussuomalaiset, jotka 1800-luvun puolivälissä seurasivat niitä englantilaisten touhuja, jotka päätyivät Greville F.:n kertomuksen Down and up again toiseen lukuun? (Luettavissa vuoden 1868 Sporting Review:stä) Kertoja kuvaa aluksi seurueen kulkuneuvoa:

My friend very wisely determines to go as comfortably as was possible. So he sent on board the steamer for Wybourg a snug and cozy English travelling-carriage, which contained all our luggage, rods, and provisions. The carriage was well furnished with ropes, to allow four Finnish ponies to be harnessed to it.

Seurue majoittui Imatralle ja illallisen yhteydessä kosken pauhu muodostui niin suureksi houkutukseksi, että kertoja ryntäsi kalastamaan.

Kalastusta kuvataan sitten pitkä pätkä. Paikalliset apumiehet kuvataan ystävällisiksi, rehellisiksi ja matalapalkkaisiksi. Ainoa ongelma oli yhteisen kielen puute:

All we know of Finnish was Lura Kalla, which, means a big fish, and they stared at us strangely, and seemed to say to us strangers: "Who the devil are you calling big fish!" and Latana Pergola, which had to be uttered as a term of impatience, pointing first to our fishing-rods and then to their boats. When we made them comprehend, they were willing enough.

Kyllähän suomalaiset tottelemaan saa, kun sanoo "saatana perkele".

Imatran kosken kuva I. K. Inhan otos SLS:n tarjoamana. Koski ei tietenkään jäätynyt talvella, minkä todistaa toinen SLS:n kokoelmien kuva.

Kamera ei valehtele, viikko 1

Kun yksi kurssi alkaa tuntua jo rutiinilta, on aika aloittaa toinen? Maanantaina lähti käyntiin Coursera-kurssi Camera never lies kuvien käytöstä ja tulkinnasta historiassa. Tällä kertaa järjestäjänä on englantilainen eikä amerikkalainen yliopisto ja lastentarhatyylin sijaan edessä on kuivahko puhuva pää. Kurssin järjestelyt ja rakenne on selvästi heikommalla tasolla.

Ekan viikon oppimistavoitteina oli ymmärtää kurssin tavoitteet ja sen rakenne, alkaa ajattelemaan reagointiaan kuviin sekä modernissa että historiallisessa kontekstissa ja omaksua kriittisempi suhtautuminen modernin median kuviin. Näihin pyrittiin pätkiin jaetulla noin tunnin luennolla, sen tukimateriaalilla ja reflektiokysymyksillä.

Luennosta silmiä avaavin osuus käsitteli kuvien muokkausta niin mainoksissa, politiikassa kuin uutisraportoinnissakin. Esimerkit oli poimittu sivustolta Four and Six, jossa näköjään olisi paljon luettavaakin. Hakusanoilla Finland ja Finnish ei palaudu mitään, mutta eiköhän Suomessakin ole jotain joskus yrittänyt.

(Toisessa luennon osassa vilahtanut British Cartoon Archive sisältää pilapiirroksia, joissa Suomikin esiintyy.)

Reflektiokysymykset ovat huomattavasti hankalampia ja vaativampia kuin ADLS-kurssin viikkotehtävät. Kysymyksiin voisi vastata keskusteluforuumilla. Mikä on järkevää, kun kurssille on ilmoittautunut yli 40000 ihmistä? Kun kurssista ei (ilman rahaa) ole luvassa suoritusmerkintää, syntyy houkutus jättää miettiminen (eli oppiminen!) väliin...

Kuvitus: Smithsonian institution, Flickr Commons

Arkeologian salaisuudet, viikko 4

Coursera-kurssi Archaeology's Dirty Little Secrets on jo puolivälissä. Neljännen viikon teemana oli ajoittaminen. Luennossa tuotiin esiin, että ajoittaminen voi olla joko suhteellista tai absoluuttista.

Suhteellisessa joku on aiemmin kuin toinen, mutta ei tiedetä kuinka pitkä aikaero on. Tällaista suhteellista ajoitusta saadaan esimerkiksi kaivauksen kerroksista. Jolleivat kerrokset ole sekoittuneet, tuorein on päällä ja vanhin on alla. Mutta kerrosten paksuudet eivät kerro suoraan/luotettavasti siitä, kuinka paljon aikaa on kulunut. Toinen suhteellisen ajoituksen lähde on esinelöytöjen tyypit. Kullekin kulttuurille voidaan muodostaa aikasarja hitaasti muuttuvasta muotoilusta.

Aikamääriä saadaan kolikoista sekä fysiikan tekniikoilla. Jälkimmäisistä luennoitsija esitteli kursorisesti dendrokronologian, radiohiiliajoituksen ja termoluminenssin. (Syvällisemmin radiohiilestä esim. Oxfordin yliopiston tallentamassa Dr Thomas Highamin luennossa Carbon Dating: The Science of When Things Happen)

Harjoitustehtävissä olisi ollut mahdollisuus luokitella laukkunsa sisältöä neljällä eri tavalla tai kirjoittaa jostain väärennöksestä. Valitsin kolmannen vaihtoehdon, jossa analysoitiin fiktiivinen kaivausraportti.

Kuva arkeologisesta kaivauksesta Ahvenanmaan Saltvikissä vuoden 1906 paikkeilla (Riksantikvarieämbetet, Flickr Commons)

Lauantain Limnell: Kaarlo Eetu (s. ~1862)

Hämäläisessä 30.7.1887 julkaistiin uutinen

Uusi kiertelevä suomalainen teatteriseura. Ennen ruotsalaiseen teatteriin kuulunut näytteliä, hra Limnell on kokoomallansa seuralla antanut näytäntöjä Hämeenlinnassa ja Tampereella sekä kummassakin kaupungissa saanut osakseen kehottavaa arvostelua. Tämä on luultavasti saanut hänen yritystänsä jatkamaan ja luomaan joukostansa itsenäisen teateriseuran, kuten Å. U. tietää. Kontrahdin lie hän jo tehnyt useampain seuransa jäsenien kanssa ja kuuluu aikovan hankkia lisäksi uusia. 

P. S. Myöhemmät tiedot kertovat kuitenkin, että tämä yritys olisi mennyt myttyyn ja tuo uusi teateri-seura hajonnut. Useimmat sen jäsenistä yhtynevät hra Aspegrenin seuraan.

Ja mitä sitten tapahtui? Kuka oli näyttelijä Limnell? Pohjalainen 12.8.1892 jatkaa urakehityksen kuvausta

Kaarle Laurilan, entiseltä nimeltään Limnell viime syksynä perustama teaatteriseurue, joka nyt kesän aikana on Virolahdella majaillut, on äskettäin kokonaan hajaantunut. Johtaja pisti "papin kauhtanan" kainaloonsa ja muka asioille läksi. Ja sille tielleen jäikin. Seurue odottaa "kuin herran tulemusta", mutta hän ei tullutkaan. Lähetti kirjeen, ett on turha odottaa häntä enää. Sekä siihen paikkakuntaan, missä nykyään seurue viimeksi oli, että moniin muihin paikkoihin on johtaja jäänyt melkoisia velkoja, joista tietystikin saavat pyyhkiä partaansa. Sittemmin kun hän lähti, on kuulunut, että hän on muutamissa paikoin lainaillut rahoja seurueensa laskuun muka.

Selitys elämän koko kululle saadaan muistokirjoituksesta, joka ilmestyi m.m. Sanomia Turusta 25.11.1902:

Kaukana synnyinmaastaan, Kiinan rannikolla, on tänne saapuneen tiedon mukaan, saanut surullisen kuoleman eräs kansalaisiamme ja Tampereen synnynnäisiä. Lähetyssaarnaaja Kaarlo Eetu Limnell on hukkunut mereen, yrittäessään yleisen hämmingin vallitessa ypätä palavasta suuresta matkustajahöyrystä pelastusveneeseen.

Kaarlo Eetu Limnell, joka kuollessaan oli 40 vuoden ikäinen, oli syntynyt Tampereella ja työskenteli nuorempina vuosinaan sikäläisessä paperitehtaassa. Harras halu ja taipumukset veivät hänet näyttämötaiteelliselle uralle ja niin tuli L. Suomalaisen Teaatterin palvelukseen. Sittemmin siirtyi vainaja Iida Aalbergin perustaman ja johtaman lyhyt-ikäisen tournéen jäsenistöön. Mutta tulipa jälleen alan muutos. Limnell, joka taiteilijana käytti nimeä Laurila, tutustui metodistiliikkeeseen, mieltyi siihen ja antausi Ruotsin metodistilähetyksen palvelukseen, joutuen toimimaan Kiinassa saakka. Onnettoman lopun sattuessa hän oli paluumatkalla Eurooppaan.

Vaiherikkaan elämän lopettanutta tamperelaista surevat lähinnä H:sissä asuva puoliso lapsineen sekä ijällinen isä ja sisarukset.

Tamperelaisia tehdastyöläisiä ei mainita Toivo Väinölän kirjassa Satakuntalainen Limnell-suku (1978).  Sanomalehtihauissa esiintyy

• pellavatehtaan työmies Esaias Jeremianpoika Limnell, joka kuulutetttiin Messukylässä avioliittoon saman tehtaan työntekijä Henrika Gustaantytär Stickin kanssa (Tampereen Sanomat 6.5.1872)
• Tampereen kirkossa kuulutettiin puuvillatehtaan työntekijä Johanna Juhantytär Limnell ja Liuksialan Uodin torpparitrenki Heikki Antinpoika Kangasalta (Tampereen Sanomat 23.9.1872)
• Kuolleita: Tampereella .... 28 p. työmiehen vaimo Ulla Karolina Limnell 37v. (Tampereen Sanomat 30.5.1876)
• Kuulutetuita Tampereen kirkossa ... työmies Karl Juhanpoika Limnell ja porvari Vilenius'en piika Gustava Gustaantytär (Tampereen Sanomat 27.2.1877)
• Kuolleita Tampereen kirkossa: 18 p., työmies Kaarlo Limnell 32 v. 19 p.(Tampereen Sanomat 30.7.1886)
• Tampereen kaupungin veroitusluettelo vuodelta 1890. Kosken itäpuoli. ... 8. masuunin työmies E. Limnell (Tampereen Uutiset 14.4.1891)
• Reservimiehet... työmiehenpoika August Anton Limnell (Tampereen Uutiset 4.11.1896)
• Asevelvollisuuskutsuntaan Tampereella ... työm. p. Kust Adolf Limnell (Tampereen Uutiset 17.2.1899)
• Kuulutettuja... pellava tehtaan työm. A. A. Limnell ja pell. teht. työnt. Ida Lahtinen (Tampereen Sanomat 15.8.1899)
• Kuolleita... työm. Juho Limnell 74 v. (Tampereen Uutiset 6.3.1900)
• Kuolleita... konepajan työm. Esais Limnell 53 v (Tampereen Uutiset 21.5.1901)

Tampereen tuomioseurakunnan rippikirjoissa 1878-1887, 1888-1897 Limnell-perheenpäitä ovat

• Työmies Kaarlo Juhanpoika Limnell (s. 28.1.1835 Vesilahti). Vesilahden kastetuissa isä talollinen Johan Mattson
• Muurarin työmies Esaias Jeremiaanpoika Limnell (s. 29.3. 1848 Kangasala). Kangasalan kastetuissa avioton, äiti "Inh.dr. Anna Johsdr. Lakari"
• Ent. Öljymyllyn työmies Juho Henrik Limnell (s. 9.1.1826 Kangasala). Kangasalan kastetuissa isä "Drg. Joh. Matss."

Eli ilmeisesti valinneet sukunimen ilman sukuyhteyttä muihin Limnelleihin.
Kuvituksena tunnistamaton näyttelijä. SLS, Flickr

Kesäkuuta (muutamalla huutomerkillä vahvistettuna)

10.6.

• Keeping It All Together: Paper Fasteners at the National Archives 
• Maintaining a personal research blog – the highs and lows
• Sain järkättyä @kouluschool sessiolleni paikan. Sitten se sisältö... 

11.6.

• Teinit houkutellaan metsään tarinoiden ja GPS-kartan avulla | Yle Uutiset | yle.fi 
• Kuulun 29%:iin! Blogien mainoksissa pyörivät jo Suomessakin miljoonat | Yle Uutiset | yle.fi
• Who Made That? The NYT Magazine's 2013 Innovations Issue 
• "...pokkaa vuokrata näin jämäköillä historiallisilla konnotaatioilla lastattu laiva julkaistakseen KALSARIT"
• Muokkasin pitkästä aikaa Wikipedia-sivua. Lähdeviitteiden lisääminen paljon helpompaa kuin muistin!

12.6.

• I övriga europeiska länder pågår ett intensivt arbete med att digitalisera kulturarvet... i Sverige nästan inget alls

 13.6.

• Bingin lentävä kamera tuottaa daideellisen näkymän Kuopion rantavedestä. 

• Mutta olisiko nyt korkea aika herättää taas kapiokirstun perinne henkiin? kysyy @kasperstromman
• Arkeolologia MOOC:ssä @archsecrets on yli 36000 ilmoittautunutta opiskelijaa! Välillä kiva olla osa isoa joukkoa.
• Jyväskylän YO: WSJ huomioi tutkielman metallimusiikista suomen oppimisen innoittajana
• Paluu menneisyyteen: Ruotsi kieltää seksin eläinten kanssa | Yle Uutiset | yle.fi
• Man of Steel oli niin uutta testamenttia että. Luonnollisesti apokalypsi painotuksella eikä ainoa poika meitä pettänyt eikä jättänyt.

14.6.

• TGIF... Classic Statues Photographed as Everyday Hipsters  
• "riemastuttavaa luettavaa löytyy akateemikko Olli Lehdon kirjoittamasta Lars Ahlforsin (1907–1996) elämäkerrasta" 
• Masalan asemalla. Nuorisoteatterin Sointula hakkasi kaupunginteatterin Metsäperkeleen 6-0.

15.6.

• Kiva siirtymä arkeologiasta taiteeseen! @ aboavetusarsnova  

• Sain Deluxe oppaan aboavetukseen: 2 kesää paikalla kaivaneen arkeologin. Bloggaamisen rahattomia sivuhyötyjä. Maksoin pääsylippuni!

16.6.

• Nyt oli Hesarissa näyttelykritiikkiä. Designmuseon juhlanäyttely lytätiin hyvin litteäksi ja ilmeisesti asiantuntemuksella.
• Lastenlinnan ilmaiskierroksella vain minä ja isäni. Hieno opastus, upeita juttuja, mutta jossain oli muille jotain parempaa?
• Rituaalimuseon avajaiset elokuun alussa täynnä mielenkiintoista ohjelmaa.
• Sateessa menin ja tulin, mutta kyllä kannatti käydä katsomassa Mesenaatti. Hyvin rakennettu dokumenttifilmi.

17.6.

• "Sain sattumalta kuulla Kansallisarkistossa säilytettävän siirtoväen korvaushakemuksia ja niistä annettuja päätöksiä"  
• "glädjen [...] nätet [...] ge den historiskt intresserade i form av originalhandlingar och personliga vittnesbörd" 
• "Europaeus, tieteen ystävä" esittelijänään @anulah (Materiaalia tarjosi @gutenberg_new )  
• Ihanaa. @PerttiJarla kuittailee @SaskaSaarikoski jutusta, joka ei ihastuttanut itseänikään.
• Miksei alueuutisia tehdä Suomessa omalla murteella? Hyvä kysymys, monta muutakin vastausta kuin tässä
• Wiki Loves Public Art 2013 contest has closed to entrants. Photos from Finland

 18.6.

• Viikon kirjassa tietokirjailija Pauliina Salminen ja N. Nowak keskustelevat Salmisen kirjasta Miehittäjän morsiamet 

20.6.

• Paikallislehden päätoim. väittää kanavan kaivajiksi sotavankeja 1900-l alussa, kun työn tekivät suom. sotilaat 1800-l alussa. Mitä pienistä?
• Kaikki @archsecrets tehtävät tältä viikolta tehtynä. Huomenna mummon asunnontyhjennystä tai talohistoriikin työstöä. Tai jotain ihan muuta. 

 21.6.

• Amer. sukututkija viestittää "pääsin vaan tähän asti". Jep, just nuo tiedot annoin viime elokuussa ja ilmeisesti et ole itse tehnyt mitään.
• Sanna Aro suosittelee Firenzeen ja vuoteen 1423 sijoitettua dekkaria (Pekka Matilainen: Kupoli)
• Daily Mail tarjoaa "Kolme virkettä, kolme virhettä."
• Saara R: Aloittelijan taidot riittävät yllättävän pitkälle 
• Jori luki Juha-Pekka Koskisen kirjan Ystäväni Rasputin: "oletan kertomuksen olevan historiallisesti kokolailla totta" 
• Olimmeko ennen niin erilaisia eli Making rakes from real men 

23.6.

• Vad vet jag om medeltida djur? Tydligen inte mycket: hade 5 av 10 rätt.

 24.6.

• Tanskan Bornholmista löytynyt kultainen naisfiguuri 500-luvulta. Miellyttänee myös modernin taiteen ystäviä? 
• Kamerat pilaavat museovisiitin (HS)
• Väitös USA:sta. Virtual Reunification: Bits and Pieces Gathered Together to Represent the Whole.

 25.6.

• Suomalaisia MML:n LIDAR-kuvapoimintoja tuli kommenttina @archsecrets blogitekstiini. Vau! 
• Google Cultural Institute tarjoaa nyt (myös) Sutton Hoo virtuaalinäyttelyn
• Kysy mitä vain. Suomi vastaa. "Pidätkö historiasta?" "Kyllä. Toinen Maailmansota on erittäin mielenkiintoinen."

 26.6.

• Kari Rydman paikannimistä. "Muistettakoon myös, että Helene Schjerfbeck muutti 1902 Nurmijärven Hyvinkäänkylään..." 
•  Päässen esiintymään Hesan kirjamessuille syksyllä. Tätä en aamulla herätessäni aavistanut.

27.6.

• Muinaisen merenlahden hautaröykkiöt tutkitaan Ulvilassa | Yle Uutiset | yle.fi
• Torsten Kälvemark penkoi digiarkistosta varapressan matkan Pohjoismaihin 1963.LBJ talloi tuolloin sankarivainajiamme.

28.6.

• Fanni 6v bongasi kotipihaltaan nuolenkärjen pronssikaudelta. 

Tokantorilta

Yrittäessäni hilata talohistoriikkiprojektia (vihdoinkin) loppusuoralle etsin luvallisia ja laadukkaita karttoja Helsinki Region Infosharesta. (Miksi kaupunginarkiston digitoimat kartat ovat käyttökelvottomassa muodossa, en ymmärrä.)

• Opaskartta Helsingin kaupungista vuodelta 1859
• Helsingin osoite- ja matkailukartta vuodelta 1876
• Opaskartta Helsingin kaupungista vuodelta 1900
• Kartta Helsingin kaupungista ja sen alueista vuodelta 1909
• Kartta Helsingin kaupungista vuosilta 1917-18
• Helsingin kaupungin kartta vuodelta 1925
• Helsingin kaupungin kartta noin vuodelta 1937
• Helsingin matkailijakartta vuodelta 1940

Nämä ovat niin isoja karttoja, että toimisto-ohjelmat taipuivat, tietokone tilttasi ja avasin tiedostoja useampaan otteeseen. Niin useaan, että tulin kiinnittäneeksi huomiota pieneen puistikkoon, jonka olen ohittanut jokaisena työpäiväni aamuna. Telakkapuistoon tai Telakanpuistikkoon. Näitä nimiä ei kuitenkaan näy vanhoissa kartoissa.

Nykyinen Telakkakatu eli Docksgatan oli 1900-luvun alun suomeksi Tokankatu. Kartoissa kyseinen puistikko on siis sen mukaan Tokanpuisto tai oikeastaan aikaisemmin Tokantori. (Tai jos uskoo Tarinoiden Helsinkiä, niin vaihtoehtoisesti Tokointori? Sama rinnakkaisnimi myös Urbaanissa sanakirjassa. Mitään virallista todistetta en tälle löydä. Helsingin kunnalliskertomuksessa 1968 Tokoin puistoa ehdotetaan Kallioon.)

Tokantorin käytöstä saa käsitystä (tietenkin) vanhoista sanomalehdistä.

• Tokantorilla oli halkotarha, josta yhdistys "Puita köyhille" jakoi ja myi halvalla hinnalla puita keskiviikkoisin ja lauantaisin (Suomalainen Wirallinen Lehti 29.12.1894)
• "Tehtailija C. E. Lindgren on anonut saada rakennusaineiden varastopaikaksi vuokrata erään alueen Tokantorin itäkulmasta. Rahatoimikamari on suostunut anomukseen..."(Uusi Suometar  24.5.1902)
• "...n.s. Tokantorilla Merimiehenkadun talojen n:o 36 ja 38 kohdalla on vapaakaivo, joka on siltä ajalta, jolloin katuja mainitussa kaupunginosassa ei vielä oltu varustettu vesijohdolla, ja siinä tarkoituksessa, että ne, jotka eivät olleet tilaisuudessa saada vesijohtoa taloihinsa, saisivat siitä vesijohtovettä. Kun nyt kaikki tasotetut kadut sillä tienoolla ovat tulleet varustetuiksi vesijohdolla, on mainittu kaivo käynyt tarpeettomaksi, ja käytetään sitä enimmäkseen väärin vaatteiden pesuun ja huuhtomiseen." (Uusi Suometar 29.6.1902)
• "...useat kaupungin lounasosan asukkaat anoneet, [...] että tori tasotettaisiin ja järjestettäisiin puistikoksi, jollaista ei koko sillä puolen kaupunkia ole niin pahastakaan. Erityisesti he mainitsevat tätä pyyntöään puolustaakseen sopivana, että kun kaupunkilähetyksen uusi rukoushuone valmistuu, sen edessä olisi hauska puistikko, josta paitsi että se olisi paikan kaunistuksena, olisi myöskin se hyöty, että seudun asukkaat saisivat istahtaa sinne raitista ilmaa hengähtämään. "(Päivälehti 03.12.1903)
• "Senaatti on sallinut, että Helsingin kaupungin asemakaavaan tehdään sellaiset muutokset, jotka vaatii toimenpide torin muuttamiseksi puistikoksi leikkikenttineen." (Uusi Suometar 9.2.1905)

Helsingin Sanomien Helsingin köyhyyden historiasta kertovan reportaasin mukaan Kaupunkilähetyksen Betania-kirkko valmistui Punavuoreen 1904. Edellisen valossa vaikuttaa varhaiselta ajankohdalta. Mutta niin tai näin, vielä hetki oli torielämää jäljellä, sillä

• "Torikauppiaat Hanna Hannunen, [...] olivat rahatoimikamarilta anoneet, että he saisivat harjoittaa kauppaa Tokantorilla ensi kesäk. 1 p:ään asti. Eilisessä kokouksessaan rahatoimikamari myöntyi pyyntöön."(Uusi Suometar 10.2.1905)

Torikauppiaat ovat yhden sortin kantava voima. Nykyään puistossa näkyy "Kohottava voima", jonka on muotoillut Matti Haupt. Ja kuvannut oheisella tavalla Maria Haanpää (Flickr).

Helsingin kaupunginmuseon julkisen taiteen sivustolta selviää, että patsas liittyy kuin liittyykin taloudelliseen toimintaan. Taustalla näkyvässä talossa toimi Suomen kaapelitehdas, joka pystytti veistoksen 28.10.1962 juhliessaan 50-vuotista toimintaansa.

Viisi vuotta myöhemmin "Suomen Kaapelitehdas fuusioitiin metsäteollisuutta harjoittavaan Nokia Oy:öön".

Suurmieshistoriaa piian näkökulmasta

Kun SLS julkaisi setin Topelius-valokuvia, niiden (suhteellisen) moderni ulkoasu ja yksinkertaisesti määrä yllätti. Topeliuksen pitkä elämä kesti aikaan, jolloin puhelinsoitolla hoidettiin asioita ja valokuvaus oli jo jokseenkin tavallista.

Tästä 1890-luvun alusta kertoo Enni Mustosen uuden sarjan Syrjästäkatsojan tarinoita ensimmäinen osa Paimentyttö. Innokkaana sitä odotin ja innokkaana luin. Yli keskiyön. Ja pääsin nimenomaan näiden kuvien - Topelius kalastaa, Topelius mallina, Topelius juhlittuna, Topelius Björkuddenin kirjastossa  - tunnelmiin.

Päähenkilö Ida päätyy nimittäin kirjassa  palvelijaksi Björkuddeniin. Topeliuksen perheen jäsenet tulevat ja menevät jopa rasittavalla tiheydellä. Elämän yksityiskohdista on kirjallisuutta, jota Mustonen on varmasti laajasti hyödyntänyt kulttuurihistoriallisessa kuvauksessaan. Sen mielenkiintoisimmaksi osuudeksi nousi Topeliuksen ympärillä pyörinyt ajan julkkiskulttuuri.

Idan palkolliselämää Björkuddenissa ja tätä ennen kuvataan realistisen oloisesti ja jo tämän puolesta kirjaa suosittelen. Jälkikäteen ajateltuna hän oli kyllä vähän turhan osaava ja täydellinen. Lukuintoinenkin kaupan päälle.

Jenni S. summeerasi:

Perusselkeään tyyliin kirjoitettu kirja on mukava, sopivasti vanhan ajan maatalous- ja kotitöitä sekä kulttuuria ja kielikysymyksiä yhdistelevä, aikamatka. Ida muistuttaa perinteisiä tyttökirjahahmoja siinä, että tuosta pienestä orpotytöstä on helppo välittää. Ida on kiltti, oppivainen ja sympaattinen, ja vähitellen hän löytää oman paikkansa maailmassa. Idan äiti on ollut lypsäjä, mutta Idalla on lukupäätä.

Kirjan lopussa annetaan ymmärtää, että seuraavassa kirjassa eletään Sibeliusten kodissa. Takakansi tekee selväksi, että kirjasarja "vie keskelle tunnettujen suomalaisten kulttuurikotien elämää, jota seurataan niiden keittiöissä häärivän piikatyttö Idan silmin". Ei huono idea ja jään odottamaan seuraavaa osaa.

P.S. Enni Mustonen lupaa julkaista kirjan FB-sivulla kerran viikossa kirjaa kirjoittaessaan löytämiään "arkistojen aarteita". Tällä hetkellä esillä kauniita kuvia, joissa ei mainita lähteitä. Facebookin "historiasivujen" yleinen tapa, josta kirjoitan lisää vielä joskus.