Kamera ei valehtele, viikko 1

Kun yksi kurssi alkaa tuntua jo rutiinilta, on aika aloittaa toinen? Maanantaina lähti käyntiin Coursera-kurssi Camera never lies kuvien käytöstä ja tulkinnasta historiassa. Tällä kertaa järjestäjänä on englantilainen eikä amerikkalainen yliopisto ja lastentarhatyylin sijaan edessä on kuivahko puhuva pää. Kurssin järjestelyt ja rakenne on selvästi heikommalla tasolla.

Ekan viikon oppimistavoitteina oli ymmärtää kurssin tavoitteet ja sen rakenne, alkaa ajattelemaan reagointiaan kuviin sekä modernissa että historiallisessa kontekstissa ja omaksua kriittisempi suhtautuminen modernin median kuviin. Näihin pyrittiin pätkiin jaetulla noin tunnin luennolla, sen tukimateriaalilla ja reflektiokysymyksillä.

Luennosta silmiä avaavin osuus käsitteli kuvien muokkausta niin mainoksissa, politiikassa kuin uutisraportoinnissakin. Esimerkit oli poimittu sivustolta Four and Six, jossa näköjään olisi paljon luettavaakin. Hakusanoilla Finland ja Finnish ei palaudu mitään, mutta eiköhän Suomessakin ole jotain joskus yrittänyt.

(Toisessa luennon osassa vilahtanut British Cartoon Archive sisältää pilapiirroksia, joissa Suomikin esiintyy.)

Reflektiokysymykset ovat huomattavasti hankalampia ja vaativampia kuin ADLS-kurssin viikkotehtävät. Kysymyksiin voisi vastata keskusteluforuumilla. Mikä on järkevää, kun kurssille on ilmoittautunut yli 40000 ihmistä? Kun kurssista ei (ilman rahaa) ole luvassa suoritusmerkintää, syntyy houkutus jättää miettiminen (eli oppiminen!) väliin...

Kuvitus: Smithsonian institution, Flickr Commons