Coursera-kurssi Archaeology's Dirty Little Secrets on jo puolivälissä. Neljännen viikon teemana oli ajoittaminen. Luennossa tuotiin esiin, että ajoittaminen voi olla joko suhteellista tai absoluuttista.
Suhteellisessa joku on aiemmin kuin toinen, mutta ei tiedetä kuinka pitkä aikaero on. Tällaista suhteellista ajoitusta saadaan esimerkiksi kaivauksen kerroksista. Jolleivat kerrokset ole sekoittuneet, tuorein on päällä ja vanhin on alla. Mutta kerrosten paksuudet eivät kerro suoraan/luotettavasti siitä, kuinka paljon aikaa on kulunut. Toinen suhteellisen ajoituksen lähde on esinelöytöjen tyypit. Kullekin kulttuurille voidaan muodostaa aikasarja hitaasti muuttuvasta muotoilusta.
Aikamääriä saadaan kolikoista sekä fysiikan tekniikoilla. Jälkimmäisistä luennoitsija esitteli kursorisesti dendrokronologian, radiohiiliajoituksen ja termoluminenssin. (Syvällisemmin radiohiilestä esim. Oxfordin yliopiston tallentamassa Dr Thomas Highamin luennossa Carbon Dating: The Science of When Things Happen)
Harjoitustehtävissä olisi ollut mahdollisuus luokitella laukkunsa sisältöä neljällä eri tavalla tai kirjoittaa jostain väärennöksestä. Valitsin kolmannen vaihtoehdon, jossa analysoitiin fiktiivinen kaivausraportti.
Kuva arkeologisesta kaivauksesta Ahvenanmaan Saltvikissä vuoden 1906 paikkeilla (Riksantikvarieämbetet, Flickr Commons)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti