Tampereelta ja 1800-luvulta

Hurmioitunut-blogista huomasin, että Tampereellekin on tulossa jakokaappihistoriaa, josta kesällä Helsingissä nautin. Tämän kunniaksi alla Suomen kuvalehden antia Tampereelta numeroista 173&178/1880.

Tamperetta käsittelee Petri Juutin väitöskirja Kaupunki ja vesi. Tampereeseen liittyvistä tehtaista ei ole viime aikoina löytynyt linkkejä, mutta tehtaisiin liittyy tekniikka, joten tähän väliin sen johdosta Heidi Rannan opinnäyte 1800-luvun lopun seinäpuhelimen restaurointi. Mistä päästään näppärästi Niina Aallon opinnäytteeseen Virginia - asu 1800-luvun tyyliin.

Hypäten maaseudulle on jo korkea aika mainita Valtteri Kangasmäen gradu Tilan väkeä ja naapureita : varhaismodernin maaseutuyhteisön sosiaalinen kenttä ja kontaktinmuodostus Vuorimäen tilalla 1807-1883. Palaten kaupunkiin esille Jarkko Keskisen artikkeli Sosiaalinen pääoma porilaisessa kauppiasyhteisössä 1800-luvun alussa ja Kari-Pekka Aution gradu Ihmishahmoisia petoja ja ympäristönsä uhreja : väkivalta Helsingin johtavissa sanomalehdissä 1894-1899. Aikakauteen kuuluu myös Anja Salmelan gradu ”Varjele taivas – itsemurhanko hän tekisi?” Naisten itsemurhiin suhtautuminen Suomessa vuosina 1880–1900. Hieman yli menee Jaakko Blombergin Kitkan vesiltä Pohjanlahden sahoille : Akanlahden tukinsiirtolaitokset 1893–1929.

Turun historiallisen yhdistyksen digitoiduista artikkeleista löytyy Ellen Lehtovaaran teksti Turun asujamistoon kuuluneet ulkomaalaiset vuoden 1827 palon ja Itämaisen sodan välisenä aikana. Ruotsalaisten ylioppilaiden vierailu Suomessa 1857 rajoittui Turkuun ja Helsinkiin. D. E. D. Europaeuksen kirjeitä ja matkakertomuksia liikkuu laajemmalla alueella.

Sotaisia uutisia maaliskuussa 1714

Lähes 299 vuotta sitten London Gazettessa raportoitua. Briteillä vuosi vielä 1713, Suomessa jo 1714.

Numerossa 2.3.1713, Hannoverissa 2.3. päivätystä kirjeestä: Letters from Petersbourg bring an Account, that the Muscovite Forces in Finland were returned to Abo, where they were making great Preparations to penetrate into Sweden in Spring and it was said the Czar was resolved to Command his Army in Person.

Numerossa 9.3.1713, Hampurissa 16.3. päivätystä kirjeestä: Letters from Stockholm bring an Account, that several Regiments had received Orders to march out of Scania towards the Frontiers of Finland, and that great diligence was used in fitting out the Fleet which is to be commanded by Vice Admiral Wattrang.

Numerossa 13.3.1713, Tukholmassa 23.2. päivätystä kirjeestä: Some Merchants of this City have undertaken to fit out a Squadron, which is to be sent to the Coasts of Finland, and it is said will be ready to set Sail within a Month.

Ja sen jälkeen kun britit ovat vaihtaneet vuotensa samaksi kuin mikä pätee Suomessakin...

Tukholma 3.3. (London Gazette 23.3.1714): "The States have unanimously agreed to send out a Squadron of Men of War early in the spring, under the Command of Admiral Watrang, in order to encounter that of the Muscovites on the Coasts of Finland. they have likewise agreed to form three Armies, one of which is to be employ'd in scania, another in Finland, and the third is to remain near this City."

Hannover 30.3. (London Gazette 27.3.1714): "Letters from Petersbourg bring an Account, that the Czar's Army in Finland, consisting of Fifteen thousand Men, had advanc'd to encounter the Swedish Troops in that Province, but the Muscovite General, finding them posted to gret Advantage, would not attack them tho' they amounted to no more that Six or Seven thousand Men. It is said, the Swedes in a short time will have an Army of Forty thousand Men to oppose their Enemies."

Kaukainen sukulainen

Sarjassa kuvia miehistä, joista olen joskus voinut jotain kuulla: Torsten Thure Renvall. Arkkipiispan kuva oli Kyläkirjaston Kuvalehden B-sarjan numeron 8/1882 kannessa, samoin kuin elämänkertansa, josta en löytänyt mitään itseäni kiinnostavaa. Mutta sukunimestä Renvall tuli mieleen lapsuusaikaan tuntemani Renvallit, jotka olivat Limnell-sukua, kuten minäkin. Eli satakuntalaisten käsissä kulunut Toivo Väinölän tutkimus esille ja kuvan miestä etsimään.

Torsten Thure löytyy taulusta 39. Hän on mennyt Limnellin kanssa naimisiin eikä siis ole (ainakaan tätä kautta) verisukulaiseni. Mutta hänen lapsensa kyllä ovat ja lapsenlapsensa on historiantutkija Pentti Renvall! Vau! Yhteinen esi-isämme on minusta laskien 8 sukupolvea taaksepäin ja Renvallista 6 sukupolvea. Amerikkalaisilla (ja englantilaisilla?) olisi tähän viehättävän tarkka termi "5th cousins twice removed". Wikipedian mukaan termiä half cousin (serkkupuoli) ei käytetä, vaikka sitä tässä tarvittaisiin, sillä kyseessä on tosiaan esi-isä eikä esivanhemmat.

Itse olen näistä kaukaisista serkuista käyttänyt termiä nanoserkku laskematta tarkemmin sukupolvia. Luntaten MAOL:n taulukosta pikkuserkku olisi desiserkku, nanoserkkua läheisempi sukulainen mikroserkku ja todella kaukaisia piko-, femto- ja attoserkku. Viimeisinkään ei taitaisi riittää minun ja Tanskan kuningatar Margaretan väliseen "sukulaisuuteen". Sillanpään Taatan kanssa olisi hieman läheisempi suhde. Esivanhempani numeroilla 109/9 ja 110/9 ovat Sillanpään isänisänäidin vanhemmat.

Näitä kaukaisia julkkissukulaisia on hauska bongata sukututkimuksista ja alkaa ymmärtää jälkipolvitutkimuksen lumoa. Muistaen kuitenkin näiden kaukaisten sukulaisuuksien todellisen sosiaalisen ja geneettisen merkitsemättömyyden.

Mikä on historian merkitys Teille?

Kuten HAik 3/2011:sta kirjoittaessani uhkasin, ajattelin käyttää muutaman blogipostauksen vastaten Historiatietoisuus Suomessa -tutkimuslomakkeen kysymyksiin. Tutustuttuani niihin havaitsin, että osa oli työläitä vastata, osa vastauksista tylsiä lukea ja osa kysymyksistä liian lähellä nykyajan politiikkaa. Eli esittelen vastatukseni vain muutamiin kysymyksistä ja pysyn näin myös varmemmin sitaattioikeuden piirissä.

Ensimmäinen osa kyselystä on otsikoitu "I Historian merkitys" ja tarkennettu "Seuraavissa kysymyksissä käsitellään yleisesti historian ja menneisyyden merkitystä." Ihka ensimmäinen kysymys kuuluu: Mikä on historian merkitys Teille?

• Kiehtovia asioita, jotka kiihottavat mielikuvitustani. / Tämä palauttaa mieleen työpaikkani taannoisen kyselyn, jossa piti kertoa kuinka intohimoisesti duuniinsa suhtautuu. Ei tarkoitettu intohimoista inhoa. Joo, historiassa on kiehtovia asioita. Mielikuvitukseni harvemmin laukkaa historiassa, eli olisin vastannut definitiivisemmin, jos loppu olisi kuulunut "herättävät ajattelua". Mutta tällä muotoilulla vastaan: osin samaa mieltä
• Tilaisuus oppia muiden virheistä ja onnistumisista. / Kukaan historiassa ei ole elänyt minun elämääni: täysin eri mieltä. Tosin nykyajan poliitikot tuppaavat kyllä toistamaan edeltäjiensä virheitä, mutta ehkä kukaan ei ole poliittisissa ratkaisuissaan täysin onnistunut.
• Menneitä ja kuolleita asioita, jotka eivät koske minua. / Nipottamatta jälkiosan kielikuvasta: täysin eri mieltä
• Taustaa nykytilanteelle ja selityksiä nykyongelmille. / Tavallaan joo, paitsi että polut 1500-luvulta nykypäivään ovat aika pitkiä ja välissä pitkiä pätkiä, joista en voisi vähempää välittää (lue: 1900-luku). Eli vastaan: osin samaa mieltä
• Tietoa, joka auttaa minua ymmärtämään yhteiskunnan muutosta. / Yhteiskunta on muuttunut voimakkaimmin lähihistoriassa ja kuten juuri totesin, siitä olen vähiten kiinnostunut: osin samaa mieltä
• Perustiedot historiasta kuuluvat jokaisen yleissivistykseen. / No joo, mutta perustietojen määrästä ja kohdistamisesta voitaisiin käydä pitkä keskustelu: osin samaa mieltä

Neljä vuotta tuotantoa takana

Jaahas, tänään tulee neljä vuotta tämän blogin pitoa täyteen. Monella muulla blogilla on julkaisutahti ajan myötä laannut, täällä ei kyseistä ilmiötä ole vielä esiintynyt. Monet ovat ihmetelleet "tuottavuuttani".(*) Kantelettaren runosta löytyy kysyjille vastausta:

Ei sanat sanoihin puutu,
virret veisaten vähene;
ennen metsä puita puuttui,
metsä puita, maa kiviä,
ennen kuin runo sanoja,
runon lapsi laululoita.
Sanasta sana tulevi,
kypenestä maa kytevi,
laulu päästä laajenevi,
virsi veisaten venyvi.
Sitä suu pakaelevi,
mitä mieli tietelevi,
sinne laulaja menevi,
kunne virsi viittovi.

Olen kyllä rivien välistä ymmärtänyt ihmettelyn aiheena olevan myös sen, että jaksaako joku tätä juttumäärää lukea. Edellistä runoa edelleen lainaten:

Viisas virren veisoavi,
ajallaan lopettelevi;
hyvä on laulu loppuvasta,
lyhyestä virsi kaunis,
mieli on jäämähän parempi
kuin on kesken katkeamahan.
Eipä koski kielaskana
laske vettänsä loputen,
eikä laulaja hyväinen
laula tyynni taitoansa.

Aikanaan tulee viisaus ehkä minullekin, mutta ei ihan vielä.

(*) Eivätkö ole todellakaan huomannut kuinka vähän itse kirjoitan suhteessa lainattuihin teksteihin. Katsokaa nyt tätäkin postausta.

Kuvitus kirjasta English Caricaturists and Graphic Humourists of the Nineteenth Century.

Löydettyä

Etsiskelin Museot online -kannasta sopivaa kuvituskuvaa tänne. Rajasin vuosiksi 1600-1700 ja tulosten joukossa hieman yllättävästi yllä näkyvä sulkukartio. Ilmeisesti siksi, että käyttöajaksi on talletettu '1970 - 200'. Luulisi syöttösysteemin voivan tarkistaa, että jälkimmäinen luku on edellistä suurempi?

Suketus koki SKS:n kansanrunousarkiston mainion palvelun:

Olin varautunut jättämään jonkinlaisen materiaalitilauksen maanantaita varten, mutta avulias päivystäjä alkoikin kaivaa minulle mappeja esiin saman tien, ja soitti vielä apuvoimiakin paikalle, kun ei ensin ollut varma, mistä etsimäni aineisto löytyy. Kaksi laatikollista litteroitua muistitietoa läjähti pöydälle, ja jo alustava selailu osoitti, että sieltä löytyy juuri sitä, mitä haluan etsiä.

Blogissa Livet på Fiskars museum loppui Yläruukkia esitellyt sarja. Eva löytöretkeili Kansallismuseossa.

Jukka Laajarinne kannusti lähimatkailuun. Hän myös hypotisoi "Koska kieli on yksi ajattelun keskeisimmistä alustoista, voidaan pikkulapsia seuraamalla muodostaa käsitys vaikkapa esisokraattisen ajan ihmisistä tai kivikautisesta ajattelusta. "

Nordiska Mussetin blogissa Digitala medier i skolans historieundervisning. Europeanan kohennuksista kirjoitettiin in English blogissa Kadmeian letters.

Blogissa Temps de récupération tehtii merkintöjä von Becker-suvun historiaan.

Rivitutkija tutustui tietokoneiden esihistoriaan.

Otto tuotti ajatusvirtaa tutkimuksestaan.

Before the automobile on suomalaisen pukuhistoriaharrastajan blogi. Paljon hienoja kuvia.

Salla Brunou haastaa lukemaan 1900-luvun suomalaista realismia eli Sydänvikaisia pienviljelijöitä verta oksentamassa. Jenni luki Venny Soldan-Brofeldtin kirjan Merimajamme ja me. Outi Pöyry luki Taavetti Heikkisen päiväkirjaa “Rintaman poliisi”. Tampereen Aikalaisessa Taina Repo arvioi kirjan Tammerkoski ja kosken kaupunki. Viimeinen nummuliitti kommentoi kirjaa Kaljuuden ylistys ja muita ylistyksiä :

Jotain ihan muuta. Kirja on siis kokoelma ylistyspuheita ja kirjoituksia noin vuodesta 400 eaa 1400-luvulle asti. Teoksessa ylistetään kaikenlaisia asioita Troijan Helenasta koiriin ja kärpäsiin. Jotkut teksteistä olivat varsin viihdyttäviä, mutta toiset ovat vaan niin eri maailmasta, että täytyisi olla historian tutkija, että niistä pystyisi nauttimaan. Suosittelen retoriikasta tai historiasta kiinnostuneille.

Turun yliopiston historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen tuoreehko (?) verkkolehti Hiiskuttua sisältää m.m. opinnäytteiden esittelyjä.

SukuForumilla äskettäin runo ja keskustelua talonpojan työkaluista. Agricolan keskustelupalstalla jankattu tällä viikolla aiheista Historia kielipoliittisena lyömäaseena ja Historiallisen tiedon taso Suomessa.

"Yhtä ja toista mustalaisista"

Aloin lukea Kyläkirjaston kuvalehdestä 5/1898 juttua Yhtä ja toista mustalaisista. Sävy tuntui yllättävän positiiviselta, joten ennenkuin pääsin ensimmäisen sivun loppuun hyppäsin Googleen hakemaan taustatietoa kirjoittajasta eli Arthur Thesleffistä. Wikipedia tiesi, että hän

suositteli mustalaisten vähittäistä assimilointia valtaväestöön pitkäaikaisella valtion ohjelmalla. Mustalaisten maahantulo ulkomailta Suomeen oli kiellettävä lainsäädännöllä ja Suomessa jo asuvat mustalaiset oli rekisteröitävä ja pakotettava asettumaan paikoilleen. Thesleff suositteli mustalaislapsien sijoittamista 7-vuotiaina lastenkoteihin joissa he olisivat sen jälkeen tekemisissä vain valtaväestön edustajien kanssa ja oppisivat jonkin käytännön ammatin. Thesleff vastusti kuitenkin jyrkästi mustalaisten pakkosterilointia koska hän uskoi että hänen suosittelemansa ohjelma tuottaisi hyviä tuloksia.

Argh, ei hyvä. Mutta itseni sivistämiseksi lainaan artikkelista toivottavasti värittymätöntä tietoa siitä, missä romaneja 1800-luvun lopulla liikkui:

... ovat mustalaiset muutamista seuduista vähitellen vetäytyneet toisiin seutuihin, minkävuoksi heidän jakautumisensa maassa on tullut varsin epätasaiseksi. ... Niinpä ei löydy mustalaisia missään ruotsalaisessa pitäjässä, paitse Karjalla ja Pernajassa. Samoin ovat mustalaiset hävinneet suurista osista Turun lääniä ja melkein koko Hämeestä. Tasaisemmin ovat he levinneet Pohjanmaalla ja hyvin hajallaan on heitä Oulun läänin pohjois-osissa. Savossa ovat he jo epätasaisemmin levinneet, siten että muutamissa pitäjissä elää suurempia mustalaisjoukkoja, mutta välillä olevissa avaroissa seuduissa ei heitä ole ensinkään. Jos sitten mennään kauvemmaksi itään Viipurin lääniin, nähdään että heitä lisääntyy uskomattomassa määrässä, ja todellisuudessa elää kolmas osa kaikista Suomen mustalaisista, joita kaikkiaan lienee noin 2,000, Viipurin läänissä ja varsinkin Sortavalan, Impilahden, Säkjärven ja Viipurin pitäjissä.

Kuvat artikkelista. Yllä "mustalainen Sakkulasta" ja "mustalaisvaimo Rääkkylästä" ja alla "mustalaistyttö Sakjärveltä", "mustalaispoika Ruovedeltä" ja "mustalaistyttö Minka Katzian Mähristä".