Viimeiset kesälomakuvat

Heinäkuun alussa (silloin kauan, kauan, sitten) osui suunnilleen matkan varrelle Punkalaitumen Yli-Kirran Kaikkein Aikojen Maatalousnäyttely. Kunnaksen Koiramäen mallina olleen ulkoilmamuseon näkeminen on ollut pitkäaikainen haaveeni, joten mahdollisuus oli syytä käyttää hyväksi.

Päivä oli helteinen, mutta vapaaehtoiset jaksoivat esittää ja esitellä suunnilleen 1900-luvun alkua edustavaa työntekoa. Poikkeuksena riukuaidan tekijät, jotka näimme vain seisoskelemassa työpaikkansa vieressä. Jotain historiallisesti autenttista varmaan siinäkin.

Katselimme käsikivillä viljan jauhamista, lankojen kasvivärjäystä, saippuan keittoa. Plankkusahan ja klapikoneen näimme taukotilassaan. Surenkuappa oli tyhjä.
Helteessä hevosta kengittävän sepän hikikarpaloista olisi ollut kiva saada otos, mutta en uskaltanut mennä tarpeeksi lähelle. Viljanpuintinäytöksessä odotin näkeväni varstojen heiluntaa, mutta siinä käynnistettiinkin pihamaan tappuri.
Kuvan taustalla näkyy useampi nuorimies, jotka osallistuivat olkien haravointiin. Vielä nuoremmat avustajat löytyivät köydenpudonnasta.
Vesipumpunkin kimpussa näimme näitä teini-ikää nuorempia avustajia. Olin ehtinyt unohtaa, miten halukkaasti lapset kokeilevat erilaista tekemistä, matkivat aikuisia ja haluavat olla apuna. Käytännön koulutusta, joka on ikävästi unohtunut nykyisen virallisen ja järjestetyn järjestelmän aikana.

Hienon tapahtuman, joka järjestettiin jo 20. kerran, takana ovat paikalliset voimat, jotka haastattelemani henkilön mukaan koostuvat pääasiassa eläkeläisistä. Pitkää ikää ja jatkuvaa innostusta heille toivotan.

Lehtileike Saarenmaalta

Kuressaaressa hotellimme aamiainen oli mielestämme syömäkelvoton ja siirryimme erään kahvilan kolmepäiväisiksi kanta-asiakkaiksi. Siellä oli luettavana Saarenmaan päivälehti Saarte Hääl, jota sanakirjan kanssa ajan kuluksi tavasin. Mielenkiintoisin uutinen oli ylläoleva päiväyksellä 13.7.2011. Iloissani jaoin sen kännykällä Facebook-kavereilleni sanoin "Jos ymmärrän oikein, paikallislehti raportoi läheisissä kaivauksissa löydetyn 17 metrinen sotalaiva vuodelta 750. Miekankatkelmia, lasihelmiä, kilvenkupuja. Kyllä kannatti kantaa sanakirja mukaan."

Turusta sain hetkessä lyttäyksen "Aika pieni "laiva"?", mutta toinen turkulainen oli sympaattisempi kysyen "pieni ehkä, mutta oliko tuohon aikaan kovin isoja paatteja edes olemassa?" Sai vastaukseksi ensimmäiseltä "Oli viikinkien veneet ainakin isompia... mutta tosiaan voimme välttää koko ongelman puhumalla varsinais-suomalaiseen tapaan paateista, nehän voivat ola minkä kokoisia vain. :-P". Tampereen suunnalta kommentoitiin "Yksi yleisimmistä sotalaivamalleista (sekä myös pienin) oli snekke. Sen pituus oli 17m, leveys 2,5m ja se ui 0,5m syvällä. Sen miehistön koko oli n. 25 miestä. Kuninkaiden laivoissa taasen saattoi olla jopa 50 airoparia ja niihin saattoi mahtua n. 200 henkilöä. Nämä laivat olivat kuitenkin vain pröystäilyä varten." Ja Turku kuittasi lopuksi "Lainaan aina erehtymätöntä (?) Wikipediaa: "Laiva on kuljetusalus, joka kulkee vedessä. Onko alus laiva vai vene, riippuu katsantokannasta. Lainsäätäjät katsovat asiaa koon ja käytön perusteella, mutta on olemassa useita muitakin tapoja erottaa veneet laivoista. Yksi vakiintunut tapa on tutkia aluksen kallistumista käännettäessä, jos alus kallistuu ulkokurviin on se laiva ja jos se kallistuu sisäkurviin on alus vene." :-)"

Salmen kunnassa tehdystä löydöstä ei käsittääkseni ollut mitään laitoja jäljellä analysoitaviksi. Olisi pitänyt valita sanakirjasta vaihtoehto alus. Vai olisiko siitä noussut vielä enemmän valitusta?

Saarte hääl kotisivuilta voi vironkielen taitoisemmat lukea kyseisen kaivauksen tuloksista lisää.
Salmelt leiti 17-meetrine sõjalaev, 13.7.2011
Salme laev – 15 lihtsat küsimust ja vastust, 14.7.2011
Vastukaja, 15.7.2011
Arheoloogid näitasid muinaslaeva kontuure, 16.7.2011

Google translatella irtosi lisätietona, että kaivausalueen päältä oli irroitettu betonia naisten ja lasten voimilla?

Arkistohakuja lahden takana

Kirjoitin kesällä Riksarkivetin beta-vaiheessa olevasta arkistohausta kehuvasti. Samantapainen käyttöliittymä on kokonaisuudessa Visual Arkiv på nätet, johon Google-haku minut sattumalta heitti. Käyttöliittymässä voi tehdä hakuja 37 arkiston hakemistoihin. Silmäilyn perusteella kaikki nämä Ruotsista ja joukossa niin paikallisia, alueellisia kuin valtakunnallisiakin.

Testihaut sukunimillä eivät tuottaneet ulos mitään eikä Kokemäkikään. Helsingillä tärppäsi 52 kertaa. (Ja listaus tuli ulos hetkessä, verrattuna Vakan minuuttien raksutukseen.) Vanhimpia näistä on Sjöhistoriska museetin arkistoyksikkö "Chapman, Fredrik Henrik af". Ukkelihan oli mukana Viaporin rakentamisessa. Helsingin yliopistossa käynnissä oleva Sveaborg-projekti on varmaankin löytänyt tämän traditionaalisemmilla keinoilla.

Tampere-haulla löytyi Norrköpingin kaupunginarkistosta "KONSUL GUSTAF EKLUNDS PORTRÄTTARKIV", jossa mukana "2185. Nilsson, Erik, klädesfabrikör, firma Erik Nilsson C:o, disponent för Tammerfors klädesfabrik AB, sedermera för Kristianstads klädesfabrik AB" ja "2935. Tenlén, Oscar, fabriksidkare i Tammerfors". Käyttöliittymä teki näiden löytämisen arkistokuvauksesta erinomaisen helpoksi, sillä arkistoyksikön avatessa luku (2) näkyi hierarkian oikealla rivillä.

Sanalla Finland tulee ulos 143 osumaa. Ne painottuvat tuoreeseen aikaan. Oikean reunan aikarajaukset eivät osoittaudu kovin käyttökelpoisiksi, sillä ne perustuvat arkistoyksikön rajavuosiin. Rajaus materiaalityypillä "Fotosamlingar och tavlor" tuottaa ulos edellä jo mainitun lisäksi samasta arkistosta kokoelman "EDWARD RINGBORGS PORTRÄTTARKIV", jossa "76. Greve Christer Bonde f 1869. Gift 1899 med Julia (Lula) Ekestubbe f 1876 från Finland. Äger gm giftermålet Jupper i Finland, hus i Helsingfors samt arrenderar och bor på Kjesäter (Vingåker). Ägare till Mauritzberg? ".

Astetta mielenkiintoisempi löytö oli yksityisarkisto "KARIN BROMAN", sekin Norrköpingin kaupunginarkistosta. Sisällössä nimittäin "Dagböcker (dagboken från 1940 handlar om Ullas vistelse som sjuksköterska i Finland för vilket hon tilldelades Frihetsmedaljen, se B2:3), 1940-1945", "Handlingar från vistelsen som sjuksköterska i Finland, 1940: vykort, tjänstgöringshandlingar, tryck, etc. " ja "Frihetsmedalj tilldelad Ulla Broman av Fältmarskalk Mannerheim för hennes insatser i Finlands frihetskamp under 2:a världskriget."

Surffaus oli siis helppoa, mutta ei kovin antoisaa. Vähän epätoivoiselta tuntuu, että näitä arkistohakuja tuntuu olevan yhtä monta kuin museoiden tietokantayhdistelmiä. Ja jokaikinen museo ja kaupunki tekee sitten vielä omia tietokokonaisuuksiaan. Hieman alkuperäisestä aiheesta poiketen, taannoisessa Museum 2.0.-blogin kirjoituksessa Nina Simon suositteli museoita jakamaan koostamaansa sisältöä wikipediassa. Kuulosti hyvältä idealta.

Niistä Viron museoista

Viisi päivää, viisi museota. Tulopäivänä olimme Haapsalussa niin aikaisin, että ehdimme piispanlinnaan. Sen museo oli uudistunut sitten viime käynnin, noin 10 vuotta sitten. Mutta kovin kummoista kokonaisuutta ei oltu saatu aikaan, minun mielestäni. Seinillä roikkuvat tekstit olivat työläitä tutkia ja dioraamat kitsiä. Piispanlinnan rooli jäi hämäräksi, samoin kuin rakenteiden kehitys, joista olisin mielelläni nähnyt pohjapiirrosten aikasarjan.

Seuraavan päivän Hiidenmaan kierrokseen kuului pitkäksi venynyt kotiseutumuseopysäys. Museo taisi olla Kassarin saarella? Oikein perinteinen, mutta ihan hyvällä tavalla. Puolitoista metriä yhtä asiaa ja sitten jotain muuta. Mielenkiintoisia esineitä, mutta ei liikaa. Paikallinen opas sai niistä pitkän tarinan irti, mutta minä ja ja moni muu jätimme kuuntelematta. Bussilliselle perusturisteja asioita voisi esittää kursorisemminkin.

Tiistaina ei yhtään museota! Aika meni Maasilinnan retkeen. Keskiviikkoaamuna suunnattiin sitten Kuressaaren piispanlinnaan. Toivoin saavani vielä jotain lisätietoa projektiani varten, mutta Saarenmaan museo oli satsannut historiaan vuodesta 1939 alkaen. Kookas näyttely oli hyvin rakennettu. Jos olisi tiirannut jokaisen tekstin ja esineen, aikaa olisi mennyt useita tunteja. Mutta sisällöstä sai myös otteen lukemalla vitriinilasien isoimmalla kirjasinkoolla esitetyt tekstit. Eli tarjosi mielekkäällä tavalla tietoa erilaisille kävijöille. (Jälkikäteislisäys 19.7.2011 15:40: Blogissa jos yhtä, niin toista kans lisänäkemyksiä ja kuvia Kuressaaren museosta.)

Iltapäivän Länsi-Saarenmaan kierroksella pysähdyimme Mihklin talomuseossa. Perusulkomuseotapaus, mutta kaiken tavaran mainostettiin olleen yhden ja saman talouden käytössä. Oppaamme vei meidät jokaiseen rakennukseen, mutta ei tietenkään esitellyt jokaista esinettä. Siihen olisi mennyt ikuisuus.

Paluumatkalla saaristosta Suomeen ehdimme pariksi tunniksi Tallinnaan ja Kari Hintsalan kerrottua Viron historiallisen museon uudistumisesta sinne piti tietenkin kurkistaa. Paikka oli todellakin muuttunut sitten viime näkemän. Kronologista esitystä edusti enää alun filmi, joka oli hauka ja onnistunut. Ison museosalin pikkuständit (?) olisivat vaatineet perusteellisempaa tutkimista kuin mihin oli meillä aikaa. Niissä käsiteltiin erilaisia kulttuurin teemoja, etupuolen teemateksti ei aina tuntunut sopivan takapuolen vitriinin tavaroihin, joissa ei kaikissa ollut ajoitustietoja. Ei paha, mutten varsinaisesti ihastunut. Historiska museet tuli mieleen.

(Museon kaupasta en löytänyt ostettavaa, mutta kassalla huomasin 35 sentin arvat, joissa kaikissa luvattiin olevan voitto. Pakkohan moinen oli ostaa ja sain käteeni kauniin vuoden 2009 kalenterin! Ovela tapa putsata varastoja.)

Olofin residenssi katsastettu

Palattuani viime torstai-iltana viiden päivän Viron reissulta yllätyin laskettuani käyneeni viidessä museossa. Tällä kertaa ne eivät olleet kohteena vaan bussipakettimatkalle lähdön innoituksena oli Saarenmaan Maasilinna.

Sinne pääsy osoittautui ilman omaa tai vuokra-autoa pieneksi produktioksi. Kuressaaresta Orissaareen oli useita bussivuoroja päivässä, mutta viimeisen viiden kilometrin matkalle ei tuntunut löytyvän apostolinkyytiä parempaa vaihtoehtoa. Minua ei käveleminen haitannut ja lähdin talsimaan. Heikompikuntoisempi ja peräänantamattomampi matkakumppanini onnistui paikalta poistuttuani järkkäämään epävirallisen vuokra-auton, johon minut poimittiin vähän ennen viimeistä tienhaaraa.

Useamman vuoden projektilla rauniota on kunnostettu turistikohteeksi. Aikaan oli saatu mm. komea opastuskyltti, katos ja puutralleja. Pari ohjauskylttiä raunioille, niin a vot. Ehti raunion päällä pyöriessä nimittäin mennä jo usko sisätilojen löytymiselle. Mutta oiva matkakumppanini pysyi lähempänä maanpiintaa ja oivalsi oikean aukon.
Pienet portaat alas ja tunnelmavalaistus syttyi paljastamaan viehättävän tilan. Etukäteen neuvotulla taskulampulla oli käyttöä, sillä maalattia oli osin epätasainen. Suuren osan kuvista otin niin, että digikameran näyttö oli mustana ja vasta salaman välähdettyä selvisi mihin olin tähdännyt.
Holvit eivät ehkä olisi muualla tuntuneet miltään, mutta täällä... Juuri näiden alla on tutkimuskohteeni Olof Ångerman kävellyt! Säilynyt osuus on linnan asuinrakennuksen alin kerros ja raunion päällä olin toisen kerroksen jäänteillä. Sieltä avautui ihanat näkymät kohti Muhua, joka erottui taivaanrannassa. Kauniina kesäpäivänä ei voinut kuin nauttia ja jokseenkin epätoivoisesti yrittää tavoittaa ajatusta 25-vuotisesta sodasta, jolloin tämäkin salmi oli potentiaalinen vihollisten tulokanava.

Kalastettua

Komea kala BibliOdysseyn esittelemästä kokoelmasta Iconographia Zoologica

Mari Wikholm kertoi vierailusta Lustoon.

Kari Hintsala esitteli Tallinnassa sijaitsevan Viron historiallisen museon mennyttä ja uutta ulkonäköä. Omat kommenttini museosta täällä joskus ensi viikolla.

KB:n Vardagstryckissä Tuula Nylund-Sundberg näytti komean matkapassin 1700-luvulta.

Juuso Hyvärinen löysi Suomen historian kartastosta kielivirheitä ja vakavan puutteen.

Mullan alta palasi Turun tuomiokirkolle kuvin sekä raportoi muuten tällä viikolla Korpholmenin yleisökaivauksilta. Arkeologisista blogeista päivittyi ahkerasti tällä viikolla myöskin Seilin arkeologia ja Vrouw Maria meren alla.

YLEn uutisista löytyi tieto Satakunnan historian uuden osan valmistumisesta. Puuttuva palakin on kuulemma teon alla.

Anneli Sundkvist kritisoi på svenska tv-dokumenttia, jossa lähteistä vedettiin johtopäätöksiä liian pitkälle.

Kirjavinkeissä Laura esitteli Jeskasen Perkeleen.

Juha-Matti Granqvist oli lähtenyt seuraamaan tienviittaa Iitissä.

Ruotsissa on aloittanut på svenska uusi sukututkijan historian ihmeellisyyksistä kertova blogi.

Heli Seppälä otsikoi Lainaatko ilman lupaa?, mutta lupa ei ole pakollinen, toisin kuin lähdemerkintä lainauksessa. Joka nimenomaan jonkun sukututkijan sivulta puuttui.

Laulujuhlistamme

Kyläkirjaston Kuvalehti julkaisi B-sarjansa numerossa 31.8.1889 ylläolevan kuvan Tampereella 19-21. kesäkuuta 1888 pidetyistä laulu- ja soittojuhlista. Niistä raportoitiin tietenkin tuoreeltaan sanomalehdissä, Uusi Suometar 20.6.1888 aloitti kuvaamalla tunnelmia juuri ennen juhlan alkua, illalla 18.6.1888:

Nyt on kello 11 illalla ja vastikään palasin Pyynikiltä. Kaupungissa vallitsee myöhäisestä ajasta huolimatta kuumeentapainen kiire, ja liike näkyy käyvän vilkkaammaksi kuta etemmäs päivä ehtii. Puolipäivän aikaan ei vielä näkynyt kuin siellä täällä jokin lippu, nyt niitä liehuu pitkissä tangoissa pääkatujen varsilla jok'ikisen talon räystäältä tai ullakko-ikkunasta. Ja ihmistulva kadulla! "Vapriikit" ovat nyt tähän päivän aikaan kiinni, ja ne ovat tyhjentäneet kaduille satamäärin "eläviä koneitaan", kumpaakin sukupuolta.

Vaikeaa on suunnillekaan sanoa kuinka monta matkustajaa jo tähän aikaan vierailee Tampoereella. Sen tiedän, että hra Hagelbergin kautta on tilannut huoneita noin 900 henkeä. Saadakseen tietää koko matkustajaluvun, täytyy kertoa tuo summa ainakin 3:lla, tänään nimittäin; ja huomenna on summa varmaan kasvanut nelinkertaiseksi.

Seuraavana vuonna laulu- ja soittojuhlat pidettiin Viipurissa 17-21. kesäkuuta. Samaisessa Kuvalehden numerossa oli kuva sieltäkin, alla.