Anna Thomasdotter hyvästeli miehensä. Tämä oli merimies, joten lähtö Tukholmaan ei ollut ainutkertaista. Eikä kovin kummallista, että mies otti mukaansa talouden parhaat tavarat myytäväksi.
Mutta rahojen tai kauppatavaroiden kanssa palaavan Lars Mattssonin sijaan Anna sai 10.6.1655 päivätyn kirjeen Espanjan Lavantista. Lars kertoi vaimolleen ettei ollut kiinnostunut kotiinpaluusta.
Anna löysi sängynlämmittäjän renki Johan Clemetsson Putsarista. Tästä tuli oikeusjuttu ja viranomaiset hankkivat Larsilta vielä toisenkin kirjeen, joka oli päivätty Tukholmassa 2.1.1657 ja jossa hän sanoi haluavansa vaimostaan eron. Tuomiokapituli käsitteli asiaa 6.6.1657 ja Annalle luvattiin ensi hätään kirkkoonotto.
Lähde: Consis. Ecclesiast. Aboënsis protokollet 1656-1661. SKHST 2-3. 1899-1902 s. 72-73
torstai 17. joulukuuta 2009
keskiviikko 16. joulukuuta 2009
Pariisista Pohjantähden alle
Kirjaston hyllystä löytyi Louis Léouzon Le Ducin julkaistuista teksteistä toimitettu kirja Pariisista Pohjantähden alle. Ranskalainen oli käynyt Suomessa useaan otteeseen 1840- ja 1850-luvuilla. Perusteellisen toimitustyön ansiosta kirjasta näkyi, että Le Duc oli melko liberaalisti lainaillut muitten tekstejä. (Suomennuksen ja toimituksen on tehnyt Marja Itkonen-Kaila.)
Mutta omaa oli 1840-luvun Helsingin kuvauksessa. "Aamulla asukkaat heräävät rummun ja torven ääneen, ja harjoituskentillä kaupungin ulkopuolella kaikuvat päälliköiden komennushuudot ja tuliaseiden pauke." (s. 254) "Joka aamu voi nähdä, kuinka kauppatoriksi muuttuneen satama-aukion äärelle saapuu joukko veneitä kauppaamaan tuotteitaan: toiset metsoja tai teeriä, toiset silakoita, toiset taljoja, kankaita, juustoja, tuoretta lihaa jne. Keskipäivällä kaduilla vilisee droschkia ja muita ajoneuvoja: hienot naiset tekevät tähän aikaan vierailuja ja käyvät kaupoissa." (s. 250)
"Useimmat Helsingin kivitalot kuuluvat kauppiaille, joilla on niissä asuntonsa ja kauppaliikkeensä. Heidän kaupoissaan ei pidä odottaa näkevänsä samanlaista ylellistä esillepanoa kuin Pariisin ja Lontoon liikkeissä, sillä ankara ilmasto on esteenä. Hyllyköille asetettuja harvoja näytteitä voivat kiinnostuneet katsella vain kaksinkertaisen ikkunan läpi, ja sen usein himmeät ja epäsiistit ruudut antaisivat melko huonon kuvan kauppiaasta, ellei entuudestaan tietäisi, että liike on sisäpuolelta runsas ja täydellisesti varustettu. Kaupan pääovi ja ikkunoiden luukut on varustettu rautatangoilla ja peitetty paksulla peltilevyllä. Oven yläpuolella tai itse ovipeileissä on ruotsin- ja venäjänkielinen liikekilpi." (s. 248)
Mutta omaa oli 1840-luvun Helsingin kuvauksessa. "Aamulla asukkaat heräävät rummun ja torven ääneen, ja harjoituskentillä kaupungin ulkopuolella kaikuvat päälliköiden komennushuudot ja tuliaseiden pauke." (s. 254) "Joka aamu voi nähdä, kuinka kauppatoriksi muuttuneen satama-aukion äärelle saapuu joukko veneitä kauppaamaan tuotteitaan: toiset metsoja tai teeriä, toiset silakoita, toiset taljoja, kankaita, juustoja, tuoretta lihaa jne. Keskipäivällä kaduilla vilisee droschkia ja muita ajoneuvoja: hienot naiset tekevät tähän aikaan vierailuja ja käyvät kaupoissa." (s. 250)
"Useimmat Helsingin kivitalot kuuluvat kauppiaille, joilla on niissä asuntonsa ja kauppaliikkeensä. Heidän kaupoissaan ei pidä odottaa näkevänsä samanlaista ylellistä esillepanoa kuin Pariisin ja Lontoon liikkeissä, sillä ankara ilmasto on esteenä. Hyllyköille asetettuja harvoja näytteitä voivat kiinnostuneet katsella vain kaksinkertaisen ikkunan läpi, ja sen usein himmeät ja epäsiistit ruudut antaisivat melko huonon kuvan kauppiaasta, ellei entuudestaan tietäisi, että liike on sisäpuolelta runsas ja täydellisesti varustettu. Kaupan pääovi ja ikkunoiden luukut on varustettu rautatangoilla ja peitetty paksulla peltilevyllä. Oven yläpuolella tai itse ovipeileissä on ruotsin- ja venäjänkielinen liikekilpi." (s. 248)
tiistai 15. joulukuuta 2009
Numeroista
Amerikkalainen lemppariradio-ohjelmani RadioLab käsitteli viime jaksossaan numeroita. Heidän haastattelemansa tieteentekijät olivat todenneet, että ihan pienten lapsien aivot reagoivat määrien muutoksiin, jos nämä ovat suhteellisen suuria. Siis ei siihen, että määrä kasvaa yhdellä vaan siihen, että siitä tulee kertaluokkaa suurempi.
Noin kaksivuotias lapsi pystyy antamaan pinosta yhden kolikon, mutta jos pyydetään kahta lapsi antaa epämääräisen määrän. Kaikki luvut yhdestä eteenpäin ovat tässä vaiheessa samaa kuin "monta". Seuraavien vuosien aikana heille toistetaan lukuja niin monta kertaa, että he oppivat ne. Opitaan, että yhden lisäys vaatii uuden sanan.
Mutta Amazonian viidakoista on löydetty heimoja, joilla on lukusanoja vain viiteen. Heille näytettiin lukujana, jonka vasemmassa reunassa oli 1 ja oikeassa 9, ja pyydettiin määrittelemään keskikohta. Jokainen vastasi 3 eli he ajattelivat numeroita suhteina 1:3:9 ja tämä on todennäköisesti/mahdollisesti ihmisten alkuperäinen ajattelutapa.
Kotihyllystäni löytyi Nykysuomen sanakirjan osa 6, jossa todetaan sanan seitsemän etymologiasta:
Noin kaksivuotias lapsi pystyy antamaan pinosta yhden kolikon, mutta jos pyydetään kahta lapsi antaa epämääräisen määrän. Kaikki luvut yhdestä eteenpäin ovat tässä vaiheessa samaa kuin "monta". Seuraavien vuosien aikana heille toistetaan lukuja niin monta kertaa, että he oppivat ne. Opitaan, että yhden lisäys vaatii uuden sanan.
Mutta Amazonian viidakoista on löydetty heimoja, joilla on lukusanoja vain viiteen. Heille näytettiin lukujana, jonka vasemmassa reunassa oli 1 ja oikeassa 9, ja pyydettiin määrittelemään keskikohta. Jokainen vastasi 3 eli he ajattelivat numeroita suhteina 1:3:9 ja tämä on todennäköisesti/mahdollisesti ihmisten alkuperäinen ajattelutapa.
Kotihyllystäni löytyi Nykysuomen sanakirjan osa 6, jossa todetaan sanan seitsemän etymologiasta:
"Tätä lainaperäisyyttä on eräissä yhteyksissä pidetty todisteena siitä, että suomalais-ugrilainen lukusanasysteemi olisi alun perin kattanut vain luvut yhdestä kuuteen."... "Toisaalta on voitu osoittaa, että suomalais-ugrilaisella kaudella tunnettiin jo useita suurempien määrien ilmauksia (esim. 10, 20), joiden olemassaolo edellyttää myös kaikkia pienempiä lukuja vastaavien määrän ilmausten olemassaoloa."Entäs jos ei edellytäkään?
maanantai 14. joulukuuta 2009
Uusi karttaporttaali
Viime viikolla avattiin Heikki Rantatupa historialliset kartat portaali, joka vaikuttaa varsin hyödylliseltä paikallishistoriallisiin tarkoituksiin. Etusivun mukaan digitoidut kartat ovat pääsääntöisesti Kansallisarkiston, Ruotsin kansallisarkiston tai sen osana toimivan Sota-arkiston kokoelmista. Mutta nyt sitten helposti selailtavissa verkon kautta. Sivustolla on myös paljon muuta hyödyllistä, muun muassa kattavan oloinen linkkilista, jossa siinäkin riittää tutkimista.
Historialliset kartat välisivulla luvataan, että "useimmissa tapauksissa karttatietoihin on liitetty asiasanoja, jotka kuvaavat kartan keskeisiä kohteita, kuten tiluksia, rajoja, teitä, vesireittejä, rustholleja jne. Myös näillä asiasanoilla voit hakea karttoja." Eli hyvältä vaikuttaa. Haastavimmaksi muodostuukin syöttää hakusana oikeaan paikkaan. Ei kenttään, jonka yläpuolella lukee "Hae", vaan siihen, jonka yläpuolella on teksti "Karttahaku"!
Alla ote Länsi-Satakunnan kartasta, (karttapohjoinen vasemmalla), jonka löysin selailemalla, mutta joka olisi löytynyt myös asiasanalla Ulvila, jolla löytyi myös useita muita karttoja.
Karttojen käyttöoikeuksista todetaan "Kuvat ovat joko jpg- tai tif-formaateissa, joista kaikki jpg-kuvat ovat vapaasti selailtavissa ja kopioitavissa opetus- ja tutkimustyöhön sekä muuhun ei-kaupalliseen käyttöön." Toivottavasti tämä blogi on vasemmalla olevista mainoslinkeistä huolimatta laskettavissa ei-kaupalliseksi. Ottaen huomioon paikallis- ja sukuhistoriallisten julkaisujen myyntiluvut voisi niidenkin ajatella olevan melkein-ei-kaupallisia, mutta koska niitä myydään rahaa vastaan niin eivät kyllä tiukasti ajatellen ole. Mielellään näitä käyttäisi kuvituksena, joten toivottavasti hinnoittelu on kohtuullinen.
Historialliset kartat välisivulla luvataan, että "useimmissa tapauksissa karttatietoihin on liitetty asiasanoja, jotka kuvaavat kartan keskeisiä kohteita, kuten tiluksia, rajoja, teitä, vesireittejä, rustholleja jne. Myös näillä asiasanoilla voit hakea karttoja." Eli hyvältä vaikuttaa. Haastavimmaksi muodostuukin syöttää hakusana oikeaan paikkaan. Ei kenttään, jonka yläpuolella lukee "Hae", vaan siihen, jonka yläpuolella on teksti "Karttahaku"!
Alla ote Länsi-Satakunnan kartasta, (karttapohjoinen vasemmalla), jonka löysin selailemalla, mutta joka olisi löytynyt myös asiasanalla Ulvila, jolla löytyi myös useita muita karttoja.
Karttojen käyttöoikeuksista todetaan "Kuvat ovat joko jpg- tai tif-formaateissa, joista kaikki jpg-kuvat ovat vapaasti selailtavissa ja kopioitavissa opetus- ja tutkimustyöhön sekä muuhun ei-kaupalliseen käyttöön." Toivottavasti tämä blogi on vasemmalla olevista mainoslinkeistä huolimatta laskettavissa ei-kaupalliseksi. Ottaen huomioon paikallis- ja sukuhistoriallisten julkaisujen myyntiluvut voisi niidenkin ajatella olevan melkein-ei-kaupallisia, mutta koska niitä myydään rahaa vastaan niin eivät kyllä tiukasti ajatellen ole. Mielellään näitä käyttäisi kuvituksena, joten toivottavasti hinnoittelu on kohtuullinen.
Tutkimuksen harrastamisesta eli...
... (turhasta?) alemmuudentunteesta nousi ajatuksia (taas) viime viikolla.
Olen tänä vuonna saanut osallistua muutamia kertoja Anna Kuisminin salonkiin ja tiistaina kävin taas, oli kauden viimeinen istunto. Minut toivotettiin tervetulleeksi aivan niin kuin joka kerta. Mutta olo tuntuu jotenkin ulkopuoliselta, kun kaikki muut voivat esitellä itsensä ammatti-identiteettinsä kautta ja itse söpertää jotain tyyliin "harrastajatutkija". Ei väitöskirjaa, ei kunnollisia julkaisukrediittejä. On sitten niinkuin-ei-mitään ja tuntuu, että pitäisi olla vaan hiljaa ja antaa koulutetumpien puhua. (Maailmanloppu ei ole tulossa, tottakai auoin päätäni.)
Viime viikolla vaihdoin myös sähköpostiviestejä erään ammattihistorioitsijan kanssa, kuten ollut lähes viikottaisena tapanamme tänä syksynä. Tulin ikäänkuin rekrytoiduksi palkattomaksi tutkimusapulaiseksi. Mikä on ihan OK, on tosi kiva vaihtaa ajatuksia kiinnostavista aiheista täysijärkisen ihmisen kanssa. Mutta koska hänellä luulisi olevan parempaakin tekemistä ja seuraa, ehkä kyse on vain narutuksestani? Osallistuin tekemiseen ja menetän arvosteluoikeuteni?
No, en usko noin oikeasti, mutta olisi kivaa jos "otsassa" olisi joku yleisen hyväksynnän merkki. Sen puuttuessa lasken hyväkseni tänne saadut kommentit (KIITOS!), kolme Kamariherraa kehunutta, joiden ei olisi tarvinnut sanoa mitään, ja edellä mainitun salongin osanottajan, joka eteisessä lähtöä tehdessä kuuli minun mainitsevan tämän blogin nimen ja spontaanisti sanoi "Sinäkö sitä kirjoitat?" Kyllä, minä.
Ehkä pitää vaan keksiä uusi brändi itselleen. Miten olisi diletantti historiankirjoittaja?
Olen tänä vuonna saanut osallistua muutamia kertoja Anna Kuisminin salonkiin ja tiistaina kävin taas, oli kauden viimeinen istunto. Minut toivotettiin tervetulleeksi aivan niin kuin joka kerta. Mutta olo tuntuu jotenkin ulkopuoliselta, kun kaikki muut voivat esitellä itsensä ammatti-identiteettinsä kautta ja itse söpertää jotain tyyliin "harrastajatutkija". Ei väitöskirjaa, ei kunnollisia julkaisukrediittejä. On sitten niinkuin-ei-mitään ja tuntuu, että pitäisi olla vaan hiljaa ja antaa koulutetumpien puhua. (Maailmanloppu ei ole tulossa, tottakai auoin päätäni.)
Viime viikolla vaihdoin myös sähköpostiviestejä erään ammattihistorioitsijan kanssa, kuten ollut lähes viikottaisena tapanamme tänä syksynä. Tulin ikäänkuin rekrytoiduksi palkattomaksi tutkimusapulaiseksi. Mikä on ihan OK, on tosi kiva vaihtaa ajatuksia kiinnostavista aiheista täysijärkisen ihmisen kanssa. Mutta koska hänellä luulisi olevan parempaakin tekemistä ja seuraa, ehkä kyse on vain narutuksestani? Osallistuin tekemiseen ja menetän arvosteluoikeuteni?
No, en usko noin oikeasti, mutta olisi kivaa jos "otsassa" olisi joku yleisen hyväksynnän merkki. Sen puuttuessa lasken hyväkseni tänne saadut kommentit (KIITOS!), kolme Kamariherraa kehunutta, joiden ei olisi tarvinnut sanoa mitään, ja edellä mainitun salongin osanottajan, joka eteisessä lähtöä tehdessä kuuli minun mainitsevan tämän blogin nimen ja spontaanisti sanoi "Sinäkö sitä kirjoitat?" Kyllä, minä.
Ehkä pitää vaan keksiä uusi brändi itselleen. Miten olisi diletantti historiankirjoittaja?
sunnuntai 13. joulukuuta 2009
Poimintoja
Uusilla hakusanoilla sain kiinni kaksi väitöskirjablogia. Ossi Lehtiö tutkii janakkalalaista Kustaa Paturia. Hän on kirjoittanut blogiin kirjallisuus tutkimuksesta ja tehnyt koosteen Janakkalan ja Sääksmäen punaisten menetykset. Kim Östman tutkii mormonismia Suomessa 1800-luvulla ja on nostanut esiin Arkistojen helmiä I ja Arkistojen helmiä II.
Sukututkimusblogirintamalta löytyi (Kalle Ojanperän Facebook-linkityksen kautta) lupaava alku otsikolla Sukukertomuksia. Hyvä formaatti, mutta tuleeko jatkoa?
Elämänkulkija kommentoi kirjastojen kopiointikieltoja.
Jessica Parlad-von Essen linkitti Ylen Kultakuume-ohjelmaan, jossa keskusteltiin siitä ovatko kulttuurihistoriallisesti merkittävät arkistoaarteet turvassa.
Asiakirjahallinnan reunamerkinnöistä ohjauduin Uuden Suomen blogiin, jossa moitittiin Sota-arkiston aukioloaikoja. Syystä, onneksi ei ole sinne ollut tänä vuonna asiaa.
Ulkoasianministeriön verkkosivulla Sambian arkistotoimen auttamisesta.
Tuomo Hämäläisen blogitekstin otsikkona Hikipedia ja historian vaikeudet : Kuinka voittajien kirjoittaminen toistaa itseään. Hikipedia sukututkimuksesta:
Ruotsalainen bloggaaja vertailee Genlinea ja Arkiv Digitalia. Sama kirjoittaja linkitti sivustoja Familjeband ja Bygdeband kehittävän henkilön haastateluun. Familjeband näyttää samantapaiselta kuin monet kansainväliset "rakenna sukupuusi"-sivustoilta, Bygdeband jää mysteeriksi ilman rekisteröitymistä.
Ruotsalaista uutista "Statens arkiv byter namn till Riksarkivet" en osaa kääntää suomeksi. Valtion arkistoista tulee Valtionarkisto? Merkityksellisintä lienee, jos svar.se osoite muuttuu muuksi.
Anders Jonsson arvioi kirjaa Rikssprängningen som kom av sig.
Nimettömyyden turviin jäävä kirjoittaja kokoaa Tiiksjärven tapahtumia kahteen blogiin: Tiiksjärvi 1941 - 1944 sekä Tiiksjärvi ja Luftwaffe.
Oulun maakunta-arkisto oli valinnut oikein ajankohtaisen kuukauden asiakirjan esiteltäväksi.
Blogi Jos yhtä, niin toista kans on katsastanut lehden Sotilaan joulu vuodelta 1919.
Sukututkimusblogirintamalta löytyi (Kalle Ojanperän Facebook-linkityksen kautta) lupaava alku otsikolla Sukukertomuksia. Hyvä formaatti, mutta tuleeko jatkoa?
Elämänkulkija kommentoi kirjastojen kopiointikieltoja.
Jessica Parlad-von Essen linkitti Ylen Kultakuume-ohjelmaan, jossa keskusteltiin siitä ovatko kulttuurihistoriallisesti merkittävät arkistoaarteet turvassa.
Asiakirjahallinnan reunamerkinnöistä ohjauduin Uuden Suomen blogiin, jossa moitittiin Sota-arkiston aukioloaikoja. Syystä, onneksi ei ole sinne ollut tänä vuonna asiaa.
Ulkoasianministeriön verkkosivulla Sambian arkistotoimen auttamisesta.
Tuomo Hämäläisen blogitekstin otsikkona Hikipedia ja historian vaikeudet : Kuinka voittajien kirjoittaminen toistaa itseään. Hikipedia sukututkimuksesta:
"Sukututkimus on toimintaa, jonka harrastajilla ei ole omaa elämää. Sen sijaan he ovat kiinnostuneita muiden, yleensä jo autuaammilla kauppamailla olevien, lajitovereidensa hetkistä, jolloin heidän elämänsä alkoivat ja päättyivät."Jälkijättöisesti löysin Hämeenlinnan maakunta-arkiston rakennusprojektin blogin.
Ruotsalainen bloggaaja vertailee Genlinea ja Arkiv Digitalia. Sama kirjoittaja linkitti sivustoja Familjeband ja Bygdeband kehittävän henkilön haastateluun. Familjeband näyttää samantapaiselta kuin monet kansainväliset "rakenna sukupuusi"-sivustoilta, Bygdeband jää mysteeriksi ilman rekisteröitymistä.
Ruotsalaista uutista "Statens arkiv byter namn till Riksarkivet" en osaa kääntää suomeksi. Valtion arkistoista tulee Valtionarkisto? Merkityksellisintä lienee, jos svar.se osoite muuttuu muuksi.
Anders Jonsson arvioi kirjaa Rikssprängningen som kom av sig.
Nimettömyyden turviin jäävä kirjoittaja kokoaa Tiiksjärven tapahtumia kahteen blogiin: Tiiksjärvi 1941 - 1944 sekä Tiiksjärvi ja Luftwaffe.
Oulun maakunta-arkisto oli valinnut oikein ajankohtaisen kuukauden asiakirjan esiteltäväksi.
Blogi Jos yhtä, niin toista kans on katsastanut lehden Sotilaan joulu vuodelta 1919.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)