Palvelusväen liikkuvuudesta

Vaahteranmäen Eemelistä ja muista lastenkirjoista on kai jäänyt minulle käsitys, että piiat ja rengit palvelivat samaa taloa vuosikausia. Tehdessäni tutkimusta Kokemäen Yli-Forsbyn 1800-luvusta huomasin, että palvelusväki oli viipynyt vain vuoden tai kaksi ja vedin johtopäätöksen, että isäntäväessä (esivanhemmissani) oli jotain vikaa.

Mutta ei välttämättä ollutkaan. Historiallinen arkisto 105 sisältää Eino Jutikkalan artikkelin Agraariyhteiskunnan nomadit. Siinä kerrotaan Tuusulan paikallishistorian kirjoittajien tutkineen rippikirjoista ajanjakson 1828-39 ja todenneen, että noin puolet pitäjän palkollisista viipyi työpaikassaan vain vuoden, lähes puolet 2-4 vuotta ja harva kauemmin.

Jutikkala itse vertaili Sääksmäen henkikirjoja vuosina 1850-52. Hänen laskelmiensa mukaan säätyläisten ja talollisten palkollisista yli puolet vaihtoi työpaikkaa vuosittain. Useammassa talonpoikaistaloudessa kaikki palkolliset vaihtuivat pyhäinpäivänä.

Talon palkollismäärä ei ollut sama vuodesta toiseen. Jutikkala arvelee syynä olleen perhekoostumuksen muutos, joka on joko lisännyt tai vähentänyt ulkopuolisen työvoiman tarvetta. Tästä syntyy osaselitys renkien ja piikojen liikkuvuudelle, mutta muita syitä sille ei tunneta. Jostain syystä palkollisten muutot olivat kuitenkin enimmäkseen seurakunnan sisäisiä.

Muuttoliikeprojekti?

Eilen esittelemässni kirjassa Rasilan tekstissä mainittiin mielenkiintoinen henkilöhistoriaa sivunnut projekti. Kirjasta Historianpäivät 6-7.11.1982 (Historiallinen arkisto 81. 1983) löysin toisen hänen kirjoittamansa jutun. Siinä kerrottiin, että käynnissä oli ollut Turun, Helsingin ja Tampereen yliopistojen yhteinen "muuttoliikeprojekti". Google tarjosi sanalla muuttoliikeprojekti yhden ainoan tuloksen, joka viittasi Suomen akatemiallakin osaa asiaan.

Rasilan artikkelin perusteella projektissa oli valittu satunnaisotannalla yli 6000 vuosien 1826 ja 1890 välillä syntynyttä henkilöä ja selvitetty heille "varsin yksityiskohtaiset elämänkertatiedot". Koska elettiin 1980-lukua, ainakin Tampereella tietoja syötettiin "ATK:lle".

Mitä sitten tapahtui? (Rasila kertoi ainakin Sukututkimuspäivillä 1985 muuttoliikkeestä, samoin kuin Orpanassa 3/1982) Valmistuiko projekti? Ovatko alkutiedot vielä olemassa?

Rasila tarjoaa muutamia tuloksia keskeneräisestä tutkimuksesta.

• Muuttojen määrä on ollut tuntuvasti aiemmin oletettua suurempi. Vuoden 1879 muuttovapauslaki ei merkinnyt minkäänlaista taitekohtaa käytännössä. Joukossa on useita sellaisiakin, joilla on kirkonkirjoissa yli 20 muuttomerkintää.
• Teollisuus sai aluksi työntekijänsä lähinnä maaseudun palkollisväestöstä, mutta 1880-luvulta lähtien pääosa uusista tehtaalaisista oli jo itsekin tehtaalaisten lapsia.
• Kolmasosa talollisten tyttäristä avioitui suoraan kotoaan ja vajaa kolmasosa talollisten pojista pysyi koko ikänsä kotitilallaan.