Vaahteranmäen Eemelistä ja muista lastenkirjoista on kai jäänyt minulle käsitys, että piiat ja rengit palvelivat samaa taloa vuosikausia. Tehdessäni tutkimusta Kokemäen Yli-Forsbyn 1800-luvusta huomasin, että palvelusväki oli viipynyt vain vuoden tai kaksi ja vedin johtopäätöksen, että isäntäväessä (esivanhemmissani) oli jotain vikaa.
Mutta ei välttämättä ollutkaan. Historiallinen arkisto 105 sisältää Eino Jutikkalan artikkelin Agraariyhteiskunnan nomadit. Siinä kerrotaan Tuusulan paikallishistorian kirjoittajien tutkineen rippikirjoista ajanjakson 1828-39 ja todenneen, että noin puolet pitäjän palkollisista viipyi työpaikassaan vain vuoden, lähes puolet 2-4 vuotta ja harva kauemmin.
Jutikkala itse vertaili Sääksmäen henkikirjoja vuosina 1850-52. Hänen laskelmiensa mukaan säätyläisten ja talollisten palkollisista yli puolet vaihtoi työpaikkaa vuosittain. Useammassa talonpoikaistaloudessa kaikki palkolliset vaihtuivat pyhäinpäivänä.
Talon palkollismäärä ei ollut sama vuodesta toiseen. Jutikkala arvelee syynä olleen perhekoostumuksen muutos, joka on joko lisännyt tai vähentänyt ulkopuolisen työvoiman tarvetta. Tästä syntyy osaselitys renkien ja piikojen liikkuvuudelle, mutta muita syitä sille ei tunneta. Jostain syystä palkollisten muutot olivat kuitenkin enimmäkseen seurakunnan sisäisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti