Jooseppi & Abraham Tyrvenius (2/2)

Sukupuuleikkauksen myötä tarpeettomaksi tullutta tekstiä, jonka alkuosa tässä, vanhasta käsikirjoituksesta. Julkaisua varten tehty pientä korjailua, mutta osa lähdeviitteistä puutteellisia ja muutakin täydennettävää olisi.

Piispan kirjeissä oli vuodesta 1628 lähtien käsketty seurakuntia aloittamaan ns. historiakirjojen pitäminen. Tyrvään ensimmäinen säilynyt haudattujen luettelo on vuodelta 1646.[16] Se on tuskin Joosepin käsialaa, hänen poikansa Abraham hoiti kirkkoherran velvollisuuksia isänsä puolesta jo vuonna 1642.

Tyrvään kirkolle ostettiin vuonna 1646 ensimmäinen suomalainen vuonna 1642 painettu Raamattu 37 taalarin ja 16 äyrin hintaan.[17] Syksyllä 1645 tilattiin kirkkoon uusi saarnatuoli. [18]

Abraham hankki itselleen Tyrvään kylästä Kaistin sekä yhdisti siihen pari muuta tilaa. Tyrvään kylän talot oli rakennettu Kokemäenjoen alun eteläiselle rannalle. Kaistista varustettiin ratsumies vuodesta 1648.[19]

Maakirjakarttaan Abrahamin omistama talo Tyrväänkylässä on merkitty 1:llä
Öffwer Satagundens Häradh, Törfwis Sochn [Tyrvää, Paavila ("Paffvilaby")]. (MHA A 1 78-79)

Tukholma vuoden 1650 paikkeilla. Sjöhistoriska museet, Wikimedia

Isänsä puolesta Abraham teki vuonna 1655 matkan Ruotsiin valtiopäiville.[21] Suomesta matkusti 5 muuta pappia ja säädyn kokonaisvahvuus oli 50.[22]

Isä Jooseppi eli pitkän elämän, mutta ei päässyt nauttimaan terveydestä viimeisinä vuosinaan. Jo vuonna 1647 häntä kuvataan ikäloppuna, halvaantuneena ja vaivaisena miehenä.[23] Hän kuitenkin jatkoi nimellisesti virassaan kuolemaansa asti. Jooseppi siunattiin haudan lepoon 84-vuotiaana vuonna 1656, todennäköisesti kirkon lyhyiden lattialankkujen alle, lähelle sakastin oviaukkoa.

Abraham valittiin isänsä kuoleman jälkeen, vuonna 1656, kirkkoherraksi. Hänellä oli jo omaa perhettä vaimon Kaarina Mikontytären kanssa. Tytär Brita oli syntynyt kesällä 1645.[24] Poika Isak oli varmaankin Britaa vanhempi, sillä hän aloitti opintonsa Turun akatemiassa syyslukukautena vuonna 1658. Vuoden 1654 paikkeilla syntynyt Anders oli todennäköisesti pari vuotta vanhempi kuin kolmas tunnettu poika Johan.[25] 

Helluntaipäivästä 1662 Abraham oli sairas ja hän kuoli marraskuun alussa 51-vuotiaana. Isä Abraham ja poika Isak uskoivat sairauden johtuvan noituudesta. Agnes Tyrvään kylästä oli ajatellut poikansa vaimoksi huittislaisen noidan Pietari Sinkan vaimon sisarta, mutta Abraham oli kuitenkin vihkinyt pojan toisen morsiamen kanssa. Näin syntyi epäilys, että Agnes oli järjestänyt Abrahamin sairauden. Asiaa selvitellessä saatiin Sinkan vaimo lupaamaan, että hänen miehensä parantaisi kirkkoherran.

Pietari oli tuomittu noituudesta kuolemaan jo sekä Euran että Huittisten käräjillä. Hovioikeus oli lieventänyt tuomion maastakarkoitukseksi ja lainsuojattomuudeksi. Sinkan vaimo kuitenkin tiesi, missä miehensä piilotteli. Ennen kuin hän pääsi miehensä kanssa keskusteluyhteyteen, tämä pakeni muualle. Isak ei enää nähnyt muuta mahdollisuutta kuin haastaa Agneksen käräjille. Siellä Agnes kiisti noituuden ja myönsi korkeintaan sanoneensa ”Kyllä kirkkoherra sen teki väärin...”.[26]

Abrahamin pojan käräjillä maaliskuussa 1666 antaman todistuksen mukaan äitinsä jäi leskenä taloudellisesti heikoille [27]. Vuotta myöhemmin hän kertoi äidin naapurien tehneen vahinkoa.[28] Abrahamin leski Kaarina oli muuttanut pappilasta Tyrvään kylän Kaistiin, jossa hän eli vuoteen 1696, jolloin kuoli. Vuonna 1665 hänen kanssaan henkikirjoitettiin 2 tytärtä, vuonna 1666 yksi ja vuonna 1673 ja 1674 tytär nimeltä Maria. Britalla on siis ollut ainakin yksi sisko.[29] Brita meni vuoteen 1671 mennessä naimisiin Vesilahden kirkkoherran pojan, Gabriel Steenin, kanssa.[30] Maria vihittiin vuoden 1678 paikkeilla Hämeenkyrön kirkkoherran Johan Rubelliuksen kanssa.[31]

Kaistin omisti Abrahamin jälkeen hänen poikansa Isak, joka kuoli jo vuonna 1669. Veljet olivat vielä lapsia, joten tila jäi Kaarinan hallintaan.[32] Perheellä oli kirkkoherran kuolemasta huolimatta taloudelliset mahdollisuudet lähettää myös Anders ja Johan Turkuun koulutettaviksi. Anders aloitti opinnot Turun akatemiassa syyslukukaudella 1674 ja Johan lukuvuonna 1680-81. Johan kuoli opiskeluaikanaan. Anders aloitti papinuransa Liedosssa apulaispappina jo vuonna 1677.

[16] Juhani Piilonen: Sastamalan historia 2. 2007, s. 297
[17] Timo Kökkö: Tyrvään Pyhän Olavin kirkon rakentamisesta 1600-luvulla. Sastamalan joulu 1998. 1998. s. 40-43. Timo Kökkö: Tyrvään Pyhän Olavin kirkon vanhasta penkkijärjestyksestä. Sastamalan joulu 2000. 2000
[18] Kökkö 1998.
[19] Piilonen 2007 s. 154, 505. Kotivuoren ylioppilasmatrikkeli #1256 viitteissä "Tyrvään käräjät 28.–30.6.1645 f. 193v (Upbödz nu 2 gångon det Jordekiöp som Vice Pastor wellerde her Abraham Josephi medh Simon Jacobsson i Törfwes by ähr sinnadt at göra), Tyrvään käräjät 14.–15.10.1645 f. 201v (Opbödz nu tridie gångån Jacob Zimæonssons i Törfwesby Arfflige Skatte hemman, det han Vicepastori H:r Abraham Tyrfwenio ähr sinnat försellia), Tyrvään käräjät 3.–4.4.1646 f. 248 (Upbödz nu 3 gångon det Jordekiöp som Vicepastor her Abraham Josephi, medh Simon Jacobson i Törfwesby, giort hafwer), Tyrvään käräjät 17.–18.11.1646 f. 293 (Kom förrätta Vice-Pastor, wellerde H:r Abraham Josephi ... et wenliget Jordakiöp, medh Jacob Zimæonsson i Törfwesby ... dömbdes mehrbe:te Jordafångh lagligh, gill, stadigh och fast, nu och i tillkommande tijder)"
[20] Jussi T. Lappalainen: Elämää Suomen sotaväessä Kaarle X Kustaan aikana. Studia Historica Jyväskyläensia 12.1975 s. 63-64
[21] Piilonen 2007 s. 477
[22] Kaarlo Österbladh: Suomen papiston edustus Ruotsin vallan aikuisilla valtiopäivillä. Pappissäädyn suomalaiset edustajat Ruotsin valtiopäivillä 1642-1800. SKHS Vuosikirja 21 1931 s. 306
[23] Heikki Impola. Kiikan seurakunta 1662-1962. 1962, s. ?? (Tyrvään käräjät 13.4.1647 VA nn 4:340)
[24] Osmo Durchman: Jakob Hoslerus' familjeanteckningar. Genos 16(1945), s. 48-51. Jalmari Finnen muistiinpanot, viitteenä Ylä-Satakunnan tuomiokunnan Tyrvään käräjät 29.10.1667: Isakin äidiksi mainitaan Kaarina Mikontytär, joten hän on myös Britan äiti.
[25] Kotivuoren ylioppilasmatrikkeli #1256, #2354, #2896

[26] Piilonen 2007 s. 495. Petteri Impola: "Minä poltan hänet kautta seitsemäntuhannen perkeleen" : taikuus, noituus ja kansanusko Ylä-Satakunnassa 1623-1750. 2015, s. 127-128. Kotivuoren ylioppilasmatrikkeli #1256 viitteissä "Tyrvään ylim. käräjät 14.7.1662 f. 649 (Då Förekom Kyrckieherdens Son Dn: Isacus Abrahamj, Och gaff klageligen tillkänna, huru såsom hans K: Fader ty wärre, hafwer ifrån förleden Pinges Dagh warit aff en häfftigh Siukdom betagen, Och sedermehra förnummit, att Agnes Bertills Dotter Påttij i Tyrfwis by hafwer bem:te sin Fader Undsagt ...),"

[27] Kotivuoren ylioppilasmatrikkeli #1256 viitteissä "Tyrvään käräjät 19.–20.3.1666 f. 942 (Företrädde Sal: Kyrkioherdens i Tyrffwis Son, D:nus Isacus Abrahami, och på sin K: Moders Hustroo Karin Michellsdotters wägna, klageligen tilkänna gaff, hwruledes hon effter sin framledne Sal: man ähr uthi Oförmogenheett inråckatt. Och af åthskilige Olykor, både medh misswäxt Booskapz störtningh och lijcka andra Mootgångar aff sigh kommen, hwar igenom Cronones Rest på åthschillige åhr studzadt som nu af henne fordras)"
[28] Kotivuoren ylioppilasmatrikkeli #1256 viitteissä "Tyrvään käräjät 29.–30.10.1667 f. 1125v (Förekom Do:nus Isacus Tyrwenius, och giorde witterligidt, det hans modher, hustru Carin Michellssdotter, lijder stoor oförrätt, och skada uthaff sin grannar j Tyrfuis by), "

[29] SAY Tyrvää 1655-1674 s. 39, 1675-1694 s. 39, 1695-1714 s. 39
[30] SAY Vesilahti 1655-1674 s. 32. Kotivuoren ylioppilasmatrikkeli #1256 viitteissä "Tyrvään käräjät 9.–11.11.1669 f. 147 (Kyrkiehärdens i Törffwis Sal: H:r Abrahams Effterlåtne Enkias hustru Karin Mihellsdotters måg Corporallen Gabriell Steen ... Hännes Son Sal: Do:nus Isacus Tyrvenius)"

[31] Kotivuoren ylioppilasmatrikkeli #1014
[32] Piilonen 2007 s. 154

Jooseppi & Abraham Tyrvenius (1/2)

Sukupuuleikkauksen myötä tarpeettomaksi tullutta tekstiä vanhasta käsikirjoituksesta. Julkaisua varten tehty pientä korjailua, mutta osa lähdeviitteistä puutteellisia ja muutakin täydennettävää olisi.

Joseph Caspari [1] (Jooseppi Kasperinpoika) oli syntynyt vuoden 1572 paikkeilla. Hänestä tuli Tyrvään seurakunnan kappalainen vuonna 1608. Samoihin aikoihin syntyi hänen poikansa Abraham [2] ja varmaan muitakin lapsia. Heidän äitinsä nimeä ei tunneta, mutta Rautajoen perinnönjaon perusteella hän oli hyvin todennäköisesti Martti Jaakonpojan tytär.[3] Jooseppi meni myöhemmin, todennäköisesti 1630-luvun alkupuolella, naimisiin Euran kirkkoherran Michael Johanniksen (Mikko Juhanpoika) lesken Kaarina Tuomaantyttären kanssa.[4]

Joosepin työpaikka, Tyrvään Pyhän Olavin kirkko, oli valmistunut 1510-luvulla.[5] Kirkko seisoi 1600-luvulla vielä erillisellä Rautaveden saarella. Sen sisustukseen kuului hieno kuusiosainen alttarikaappi sekä keskikäytävän kohdalla riippuva triumfikrusifiksi. Katoliselta ajalta oli säilynyt muitakin puuveistoksia.[6]

Kappalaisena ollessaan Jooseppi hankki kirkon viereisestä Kallialan kylästä 2 ½ äyrinmaan talon. Vuoden 1644 kartassa Kallialan kylän 16 taloa ovat tiiviinä ryhmäkylänä. Kahdessa vainiossa oli yhteensä 110 tynnyrinalaa peltoa kaksivuoroviljelyksessä ja Rautaveden rannoilla niittymaata.[7]

Öffwer Satagundens Häradh, Törfwis Sochen [Kalliala]. (MHA A 1 42-43)

Kappalaisena oloa seurasi Joosepille kirkkoherran virka 1620-luvulla, ilmeisesti vuonna 1626. Kirkkoherran käyttöön tarkoitettu pappila oli muodostettu Koskenpään kylän taloista, jotka sijaitsivat Kokemäenjoen pohjoispuolella Vammaskosken ja Siikasuon välissä. Kahdessa vainiossa oli peltoa yhteensä 27 tynnyrinalaa. Vammaskoskessa oli vuoteen 1644 mennessä silta ja mylly.[8]

Koulunkäynnistään ja ammatistaan huolimatta Joosepilla oli ripaus aikakauden uskoa noituuteen. Tämä paljastui varkausjutun yhteydessä. Tyrvään kappalainen oli tallettanut saamansa perinnön, johon sisältyi mm. 70 luotia hopeaa, kultasormus sekä helmikoriste, lukittuun arkkuun kirkkoon. Arkun ja oven lukon sekä kirkkovarkaudesta säädettyjen rangaistusten avulla sen piti olla parhaassa mahdollisessa tallessa. Mutta hopea katosi silti.

Kappalainen vei jutun käräjille lokakuussa 1631 ja siellä tuomittiin arkun avaimien haltijat varkaudesta, vaikkei muita todisteita ollut ja miehet kiistivät syyllisyytensä. Toinen tuomituista oli lukkari. Joosepin luvalla hän sai lähteä Artjärvelle hakemaan apua Riitta-nimiseltä selvännäkijältä. Riitan tieto oli, että hopeat oli anastanut kaksi talonpoikaa, mutta ilman tuntomerkkejä tämä ei auttanut eteenpäin. Lukkari sai lähteä vielä toisellekin matkalle Ruovedelle. Siellä hän puhutteli kuuluisaa Antti Lieroista, joka tarjoutui noitumaan varkaan juoksemaan hulluna metsään. Tätä toimintatapaa Jooseppi ei voinut hyväksyä. Varastettua tavaraa ei koskaan löydetty.[9]

Kaukana Itämeren toisella puolella oli vuonna 1618 alkanut sota, joka myöhemmin nimettiin 30-vuotiseksi sodaksi. Ruotsi joukkoineen osallistui siihen vuodesta 1630. Papiston osana oli laatia sotaväennostoja varten luettelot seurakunnan sotakelpoisista miehistä. Kerta toisensa jälkeen.[10]

Miesten mukana lähti myös Joosepin poika Abraham Turun ja Porin läänin ratsuväkirykmentin saarnajana. Hän oli armeijan kirjoissa vuosina 1636-1639.[12] Abraham oli todennäköisesti käynyt koulunsa Turussa, jossa vuodesta 1630 alkaen oli lukio pappiskoulutusta varten. Hakkapeliittojen joukossa Abraham sai varmasti enemmän kuin tarpeeksi elämänkokemuksia. 

Sotaväkeä 30-vuotisesta sodasta Tukholman armeijameuseon pienoismallissa.

Kirkon ja valtion yhteys näkyi selvästi armeijan riveissä. Joka aamu ja ilta kaikki leirin papit pitivät yhtäaikaa rukoushetken, jonka aikana ei saanut tehdä muuta. Osallistuminen oli pakollista ja tilaisuuden häirintä rangaistavaa. Kaikille tehtiin selväksi oikea ajankohta. Sekä alussa että lopussa ensin leirin komentajan trumpetisti soitti signaalin ja sitten ratsuväen trumpetisti ja jalkaväen rummuttajat vastasivat. Saarnallisia tilaisuuksia pidettiin jokaisena pyhäpäivänä ja lisäksi yhtenä arkipäivänä.[13]

Abraham palasi kotimaahan vuoteen 1640 mennessä. Tuolloin käräjillä käsiteltiin Saksan reissun avonaisia talousasioita. Euran käräjillä Abrahamille tuomittiin velan maksuna tynnyri ruista ja tynnyri ohria. Loimaan käräjillä käsiteltiin hevosen maksusta jäänyttä 4 riikintaalarin vajausta.[14]

Kotirintamalla isä-Joosepin velvollisuuksiin kuului tiedottaa sodan kulusta ja välttämättömyydestä mielialojen hallitsemiseksi. Kun Ruotsi oli ollut sodassa jo yli kymmenen vuotta ja taas uusi sotaväenotto edessä vuonna 1641 piispa Rothovius neuvoi pappeja selostamaan, että saksalaiset olivat joutuneet kärsimään maallaan sodan kauhut ja hävitykset eripuraisuutensa ja valmistumattomuutensa vuoksi. Ruotsin oli pakko jatkaa sodassa, etteivät sen kansalaiset joutuisi kokemaan samaa. Viimeistä sodan kiitosjumalanpalvelusta päästiin vihdoin viettämään kun kuningatar Kristiina julkaisi 14.10.1649 plakaatin eli käskykirjeen sodan päättymisen johdosta. Juhlapäivän johtolauseeksi oli valittu ”Tämä on se päivä kuin Herra tehnyt on; suuret ovat hänen ihmeensä ja ajatuksensa, joita hän meille osoittaa, joita ei lukea taida.”[15] Papisto ja kansa varmasti toivoivat pitkää rauhan aikaa, mutta seuraava sota alkoi vuonna 1655.

[1] Heikki Impola. Kiikan seurakunta 1662-1962. 1962, s. 116.
Edellisistä sukupolvista, ks. SukuForum-keskustelu
[2] Antero Warelius: Kertomus Tyrvään pitäjästä 1853, kartan kanssa. 1855, s. 190 kertoo Abrahamin kuolleen "51 vuotisena 1662" eli olisi syntynyt vuoden 1611 paikkeilla. Lähteenään Kirkonkassan tilien alle arkistoitu luettelo kirkkoherroista. 
[3] Viite hukassa, mutta aiheesta ainakin Juhani Piilonen: Sastamalan historia 2. 2007, s. 180 ja Heikki Impola: Karkun Collinus-suvun alkuperä ja ensimmäiset polvet. Genos 66(1995), s. 150-164, 191-192 Jälkimmäisessä todetaan Tyrveniusten kuuluneen "Rautajoen perillisiin" viitteenä "prof. Andreas Thuronius kreivi Per Brahelle 7.11.1661, Per Brahes brevväxling rörande Åbo Akademi II:1, Helsingfors 1932, s. 194-198."
[4] Leinberg: Åbo stifts herdaminne 1554-1640. 1903, s. 55 Kaarina oli mennyt naimisiin Mikko Juhanpojan kanssa vuonna 1621 (Eura 1625 mm2:122, Matti J. Kankaanpään tulkinta 30.11.2007). Avioliitto kesti 9 vuotta, joten uusi avioliitto on aikaisintaan solmittu vuoden 1630 paikkeilla. Vuonna 1644 Kaarin mainitaan Joosepin vaimona. (Eura 1644 mm5:416-v, Matti J. Kankaanpään tulkinta 30.11.2007)
[5] Juhani Piilonen: Sastamalan historia 2. 2007, s. 328-337
[6] Do we have a source?
[7] Piilonen 2007 s. 315

[8] Piilonen 2007 s. 325
[9] Piilonen 2007 s. 494-495. Petteri Impola: "Minä poltan hänet kautta seitsemäntuhannen perkeleen" : taikuus, noituus ja kansanusko Ylä-Satakunnassa 1623-1750. 2015, s. 60-61
[10] Martti Ruuth: Miten papisto valaisi kansallemme sotatapahtumia 30-vuotisen sodan aikana. SKHS Vuosikirja 1932 s. 207-222
[11] J. T. Hanho: Suomen oppikoululaitoksen historia I. Ruotsin vallan aika. 1947, s. 50-52
[12] Rullor 1620-1723, Registerkort över namn i rullorna, SE/KrA/0022/1a/7. Kotivuoren #1256 viitteissä "KA mf. ES 1921 (mm 5) Kokemäen käräjät 6.–9.12.1639 f. 26v (Squadrons Prestz her Abrahamj Josephj, Corporals Zachariæ Clemetzsons och Munsterskrifuars Henrich Eskilssons Underskrifuin Uitnesskrifft dat: af Legret i Alte Statin den 16 Julij 1638)"
[13] Jyrki Knuutila: Suomalaisen sotilaspapin tehtävät Ruotsi-Suomen armejassa 1500-1700 -luvuilla. Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja 70-71. 1980-1981, s. 66-67, 71
[14] Eura 1640 mm5:60v ja Loi 1640 mm 5:92v, Matti J. Kankaanpään tulkinta 30.11.2007. Kotivuoren #1256 viitteissä "Euran käräjät 3.9.1640 f. 60v (Dömdes Her Abraham Josephi i Tyrfwes Sochn Rogh 1 T:a af Stephan Eskilson i Soupas för sin Ryttare Johan Matzson som be:te hade blifuit her Abraham på Tågh i Tysklandh skyldigh)"
[15] Ruuth 1932

Tyrveniukset leikkautuivat sukupuustani

Muistan hämmästyttävän selvästi hetken 1990-luvulta. Sukututkimusharrastukseni oli vauhdikkaassa alkuvaiheessa ja olin m.m. saanut esivanhemmikseni Eurajoelta Johan Pihlin ja tämän vaimon Catharina Stenian. Mutta kummankaan vanhemmista ei ollut tietoa. Tässä tilassa seisoin Kansallisarkiston vanhassa tutkijasalissa silmäilemässä suku- ja henkilöhistorioita, joiden joukosta löysinkin yllätyksekseni kirjan Stenius-suvusta.

(Sivuhuomautus. Olinko todella niin urpo, etten ollut tarkistanut Steniuksia Sukuhakemistosta?)

Vinay Deep Arcot, CC BY-NC-SA

Ja kirjasta löytyi Catharina, sotilasisänsä ja äitinsä, joka oli papintytär Tyrväältä. Jee! Ja sotilasisän isäkin oli pappi. (Olinkohan niin alkuvaiheessa sukututkimusta, että jaksoin vielä innostua 1600-luvun papeista?)

Tyrvääläiset papit olivat paikan mukaan Tyrveniuksia. Heitä ajattelin aina Tyrvään Pyhän Olavin kirkolla käydessäni ja ties monelleko ryhmämatkalaiselle vuosien varrella selitin esi-isieni olleen kirkon pappeja.

Mutta eivätpä olleetkaan. Juuri ennen joulua sain käsiini Genos 4/2019:n, jossa Pekka Vihervuoren perusteellinen artikkeli antoi Johan Pihlille isän. Ja siinä sivumennen vaihtoi vakuuttavasti Catharina Stenian vanhemmat. Eli se Tyrvenius-esivanhemmista.

Jotka olivatkin jääneet jo aiemmin aika hunningolle, mutta siitä huolimatta julkaisen seuraavina päivinä tietokoneeni uumenista heistä löytyneet tekstinpätkät.

Ja opetus oli siis, että ei pidä uskoa mitä tahansa sukukirjaa, jossa ei ole (muistaakseni) minkäänlaisia lähdemerkintöjäkään.

(Uusi esi-isä oli "tietenkin" 1600-luvun pappi. Näköjään värikkäämpää plaatua, sillä ollut "Epäiltynä osallisuudesta yliopp. Karl Portulinuksen kuolemaan 1656, mutta tuomittu vain pahoinpitelystä sakkoihin". Oli onneksi jo tuttua Stenius-sukua ja vaimonsa esitätini, niin ei tullut hirvittävästi uutta selvitettävää.)

Fiktiota

Sukututkimuksen verkkohaku toi tietooni Tuure Vierroksen romaanin Komeetta - Andreas Thuroniuksen tarina. Andreas liittyy työn alla oleviin asioihin Rautajoen perinnönjaon kautta, joten tilasin kirjan luettavaksi kirjastosta.

Kirja osoittautui ohueksi, mutta ei ollenkaan huonoksi - satakuntalaista kehumistyyliä käyttääkseni. Itse arastelen fiktiivisten elementtien tuomista todellisten ihmisten elämänkertoihin, mutta tässä kirjoittajalla oli ollut niin paljon materiaalia, että hän oli selvinnyt melko kevyin lisäyksin. Ja esipuheessaan toteaa

Vaikka olen huolellisesti kerännyt ja sommitellut yhteen tiedon sirpaleita, miettinyt, pohtinut ja koettanut ymmärtää, kuvaamani Andreas Thuronius on ennen kaikkea minun Thuroniukseni. Miten muuten voisikaan olla. Onhan aineisto kulkenut minun henkilöni kautta. Minua on kiinnostanut, miten eräs Andreas Thuronius, poikkeuksellisen lahjakas ihminen, reagoi aikansa pöyristyttävään taikauskoon ja ahdaskatsaiseen puhdasoppisuuteen, miten hän sopeutui yhteiskunnan valtarakenteisiin ja kykeni käyttämään niitä hyväkseen. Kirjani Thuronius ei ole enempää kuin eräs mahdollisuus monien joukossa. En siis väitä: näin oli. Sanon sen sijaan: näinkin on voinut olla.

Ja miten esi-isäni esiintyivät Vierroksen kuvitelmassa?

s. 20: Konrehtorina oli Martin Stenius, joka siihen aikaan oli hieman yli 30-vuotias. Hän oli talonpoikaista alkujuurta, rehti mies, josta pidin. Valitettavasti hän siirtyi pian Vesilahden kirkkoherraksi, ja tilalle tuli turhan tarkka Jakob Lignipaeus.

s. 79: Mutta kun kuulin, että Tyrvään kirkkoherra Abraham Josefinpoika, jolla sentään oli hyvä virka ja asuttavanaan komea pappila sekä niiden ohella omistuksessaan melkoinen ratsutila, aikoi rasvaisilla kourillaan tarttua Rautajokeen, oli se mielestäni yhdelle pappismiehelle liikaa.