Palkittuja opettajia vuonna 1908

"Tammelan Liesjärven kylässä asuu Antti Juhonpoika Örn, joka äskettäin täytti 68 vuotta. Nuoruudessaan tapaturmaisesti jouduttuaan kyttyräselkäiseksi ja ruumiilliseen työhön kykenemättömäksi antautui hän henkiseen työhön, metsäkulman lastenopettajaksi, jota tointa on pitänyt 35 vuotta. Hyvä on ollut hänen työnsä menestys; metsäkulman kiitetty lukutaito on hänen luomaansa. Siellä hän vieläkin toimii ilman vakinaisia palkkoja."

 Sukututkimustietokannan mukaan Antti Örn elivuosina 1839-1927.

"Torpparin leski Amanda Ojala (synt. 1840) Piikkiössä on 49 vuotta tehnyt työtä Herran taimitarhassa, johon hän jo nuoruutensa ensi keväimessä antautui. Joutuisaksi ja eläväksi kiittävät hänen opetustaan entiset oppilaat, joiden huolesta nyt häntä puutteensa päivinä runoilijan rahastosta muistetaan."

"Samanlainen elämäkerta on Magdalena Rawoniuksella Lapin pitäjästä, T.l. Hänellä on ikävuosia 67 ja opetusvuosia 45. Hänen kuulonsa ja näkönsä ovat heikot, mutta elämänsä loppun hän aikoo kallista tehtäväänsä hoitaa."

Magdaleena syntyi 28.5.1841 Lapin Kivikylässä pitäjänräätäli Samuel Grönlundin ja vaimonsa Juliana Johansdotterin tyttäreksi. Hän avioitui 4.9.1864 renki Johan Isak Ravoniuksen kanssa. (RK Lappi Tl 1839-1845, 1846-1852, 1853-1859)

Tekstilainaukset Helsingin Sanomat 14.1.1908
Tunnelmakuva: Seurasaaresta. Hans Põldoja, Flickr (CC BY 2.0)
Tausta: Tammikuun 14 päivän rahasto

Unter-upsieri Gustaf Idman tiedottaa

Unter-upsieri Gustaf Idman, joka asui "Lyhtyn Saaressa", oli lähettänyt tiedoksi kaksi asiaa, jotka julkaistiin Turun Wiikko-Sanomissa 20.1.1821. Ensinnäkin

Lyhtyn saaressa, joka on Kuuston Kappelin alustakuntaa, Piikkiön pitäjätä ja puoli 6:etta Suomen virstaa Turusta, löytyy Meren rannalla vastapäätä Kukkarin Salmea, korkea Vuori, jota Sannan Vuoreksi mainitaan. Vimeisen Lokakuun 2:sena päivänä, kello 5:en ja 6:en välillä jälkeen puolipäivän, lohkesi tämän vuoren nokasta 3 syltä korkea ja 5:tä leveä lohko, joka sillä voimalla putosi maahan ja linkountui mereen, että alla kasvavat kyynärän paksuiset puut osittain menivät pirstoiksi osittain upposivat sen kanssa latvoin meren pohjaan ja ainoastansa ylöspäin kääntyneet juuret niistä jäivät näkymään. Meren pohjasta nosti se savi-koon, joka oli syltä korkeampi kuin veen pinta ja vieläkin näkyy, vaikka aallot ovat sitä jo paljon alentaneet. Tämän tapahtuessa kuohui meri ja maa järisi lavealta. Jyräys kuului lähes peninkulman matkaa ympäri Lyhtyn saarta.

Kansalaisen karttapaikka tuntee Kukkarinsalmen Kaarinassa, johon Kuusisto on liitetty. Nykykartassa "Lyhtyn saari" ilmeisesti Lyhtyholma. Karttaan on myös kirjoitettu "Santanokka", mutta kartan lukutaidollani ei selviä, mihin se viittaa.

Toiseksi

... tekee tämän kautta tiettämaksi että Merimiehellä Mikkel Abrahamin poika Sjöblomilla Pargasista, jonka nykyinen asuntopaikka on Idmanille tietämätön, löytyy mainitun Idmannin tallella perintöä Gustaf Sjöblomin Isä vainajan Abraham Henrikin pojan jälkeen, ja että jos ei mainittu merimies laillisen ajan sisään ilmota ihteänsä ja tule tätä perintö-osaansa perimään, jaetaan sama perintö-osa toisten perillisten kesken.

Jälleen yksi merille hävinnyt.

 Brygga med skjul, båtar. Akvarell av Fritz von Dardel. Nordiska museet, Wikimedia

”Bock-suvun hallussa”

Sattuneesta syystä (Elisabet Brotteran ja luutnantti Flachsenin avioliitto siis) olin marginaalisesti kiinostunut Piikkiön Pukkilasta, erityisesti sen omistajista. Päädyin Museoviraston sivuille, joissa todetaan näppärästi ”1540 luvulta aina 1720-luvulle tilalla oli Bock-sukuisia omistajia.”. Jaa, miksiköhän SAY sitten vilisee aivan toisia sukunimiä 1600-luvun mittaan?

Parempaa tekemistä olisi ollut, mutta vietin pari tuntia yhdistelemällä Knaapisen ja Havia&Luodon paikallishistorioiden sekä SAY:n ja Ramsayn Frälsesläkterin tietoja. Omistus meni siis (todennäköisesti) tähän tapaan (nimiä normalisoimatta):

Vuoden 1540 paikkeilla Pukkilaan on ensin kirjattu Niilo Olavinpoika Bock ja tämän jälkeen Juho Niilonpoika 1553-64. Hänen Henrik-poikansa päättyi omistamaan puolet Pukkilasta ja tämän Pietari-veljen poika Frans Pietarinpoika mainitaan puolestaan manttaliluettelossa vuonna 1614.

Henrikin puolikas siirtyi hänen pojalleen Matts Henriksson, joka kuoli v. 1645. Tämän tytär oli naimisissa Mickel Eriksson Spåren kanssa. Mickel kuoli vuonna 1647 ja nimellä Silfverspåre aateloitu veljensä Johan lunasti Pukkilan puolikkaan velkaisesta pesästä. Johanin tytär Barbro meni naimisiin varusmestari Adolf Ehrenprijsin kanssa vuoden 1660 paikkeilla. Adolf näkyy säterin haltijoiden joukossa vuodesta 1685. Barbro kuoli huhtikuussa 1697 ja jätti Pukkilan testamentillaan Katarina-tyttärelle. Tämä menetti (antoi?) tilan lainan panttina Isak Laurbecchiukselle vuonna 1708. Kuitenkin vielä manttaaliluettelossa 1722 puolikkaan kohdalle on merkitty Spåren perilliset.

Fransin poika Hannu esiintyi valtiopäivillä 1642 Pukkilan puolikkaan omistajana. Hänen kuoltuaan 20.7.1656 leski Elin Sabelstierna asui edelleen säterissä, ainakin vuonna 1665 yhdessä Michel Lundin kanssa. Tämä oli mennyt naimisiin Matts Henrikssonin pojantyttären kanssa. Elin ja Lund mainitaan Pukkilan yhteydessä myös 1674 ja 1677. Vuonna 1685 Adolf Ehrenprijsin rinnalla Pukkilan hallitsijana näkyy Hans Bock, Hannun ja Elinin poika. Kymmenysluettelossa 1694 heidän lisäkseen kuitenkin vielä(kin) Michel Lund.

Että voi kai tämän summeerata Bock-suvun omistukseksi, vaikka onkin hienon vienoa yksinkertaistusta. Kerrankin tyttäret ja lesket kuuluvat kunnolla sukuun!