Aikaansaanut Hanna Hernberg

Hildur Johanna eli Hanna  Hernberg (s. 8.8.1859) oli nuorena naisena kirjoilla Helsingissä, mutta ilmeisesti oleskeli kesiä isänsä omistamilla tiloilla Lopella Launoisten Santamäellä ja myöhemmin Sajaniemen kylän Heikkilässä eli Pietilässä. Jälkimmäistä käsittääkseni tarkoitetaan muistelman Sarvijoen kartanolla.

Torpan läheisyydessä oli Sarvijoen kartano. Nuoresta ijästään huolimatta oli tämän herrasperheen tytär tullut tunnetuksi erikoisesta ystävällisyydestään ja avuliaisuudestaan kotikylänsä yhteisen kansan keskuudessa. Poikkeuksena yleensä säätyläisnaisista hän ohikulkeissaan usein avasi monen köyhimmänkin kodin oven ja monet ystävälliset puhelut, opettavaiset neuvot jätti hän käynnistään tupasen asukkaille.
Eräänä päivänä astui hän myös edellämainitun torpan tupaan. Ei se tapahtunut ensi kertaa, sielläkin oli hän ennestään tuttu.
— Hyvää päivää, emäntä! Kuulin että teidän pieni poikanne sairastaa.
— Niin on, röökinä kulta, eikä taida enää olla hänestä mitään toiveita.
— Ehkä sallitte minun ruveta häntä hoitamaan, jos voisin jotain apua tuottaa hänelle ja teille. — Hanna röökinä voi koittaa minkä viisaaksi näkee. Kiitos vain avustuksestanne.
Nyt ryhtyi kartanon tytär emännöimään torpan tuvassa. Ensi työkseen toimitti hän vettä altaaseen ja nosti sinne kuolevaksi odotetun pienokaisen. Kauhulla katseli äiti hänen toimenpiteitään. Nythän se lapsi kumminkin kuolee, kun kylmään veteen pannaan — ajatteli hän. — Mutta onhan Hanna-röökinä kuitenkin oppineempi, ja kuolisihan poika muutenkin, lohdutteli hän itseään.
Niin sai kartanon tytär taitonsa mukaan hoitaa lasta. Viikkomäärin kävi hän joka päivä torpassa, suurella huolella suoritti kaikki sairaan hoitoon tarvittavat hommat. Ja vanhempien suureksi ihmeeksi alkoi pikku pojassa näyttäytyä elon merkkejä. Paraneminen edistyi niin pitkälle, että kartanon tytär uskoi jo loppuhoidon kiitolliselle äidille.

Tilan omistus jää hieman epäselväksi, sillä sitä ei mainita 9.7.1887 kuolleen Hannan isän perukirjoituksessa, mutta tämän perillisten sanotaan myyneen kartanon (US 18.1.1889). Helsingissä perheellä oli useita rakennuksia Kallion vuokratontilla, joka perheen äidin kuollessa vuonna 1891 oli kaavoitettu Viidennen linjan numeroiksi 12, 14 ja 16.

Hannan elämän uudesta vaiheesta kertoi Päivälehti 14.6.1893

Kasvatuslaitos tyttöjä varten Vihdissä. Neiti Hanna Hernberg, joka sitten tammikuun on oleskellut Saksassa, Tanskassa ja Ruotsissa tutkiakseen vankilalaitoksia, on nyt palannut kotimaahan ja ruvennut johtajattareksi kasvatuslaitokseen alaikäisiä tyttöjä varten Vihdissä.

Eli toisin sanoin

Perehtyäkseen tyttöjen kasvatuslaitoksiin, niiden sisäiseen elämään ja johtaviin periaatteisiin oli hän paljon matkustellut ulkomailla ja ottanut varteen mitä parasta siellä oli nähnyt. Käytännöllinen työ, kuten taloustoimet, pienen meijerin hoito, puutarhatyö, kevyemmät maataloustoimet jaulkotyöt kuuluivat ensi sijassa hänen kasvatusohjelmaansa, nimikään lasten itsehallinto ja omasta käytöksestään vastaaminen. — Itse hän oli valinnut Vuorelan paikan ja itse ollut jokaista sen laajennusta johtamassa ja valvomassa. Laitos on valtion, aineellisia huolia siitä ei ollut, mutta sen ahkerammin hän silloin keskitti kaikki voimansa laitoksen kehityksen edistämiseen ja sen hengen luomiseen.

Hernberg oli myös perustamassa sisarensa kanssa Seimelän lastenkotia, perustamassa Länsi-Uudenmaan kansanopistoa, mukana Nummelan koulun ensimmäisessä johtokunnassa. Yksityisyrityksenä hän perusti Päivölän virkistyskodin, joka aloitti toimintansa kesällä 1904. Hernbergin huvilassa Solmilassa toimi talouskoulu, jonka oppilaat harjoittelivat Päivolässä.

Hanna Hernberg kuoli Helsingissä Diakonissalaitoksella 20.9.1915.

Lähteet:
Loppi, RK 1859-65 s. 111; 1866-74 s. 126; 1875-85 157, 555; 1886-95 s. 180, 192
Kotivuoren ylioppilasmatrikkeli: Robert Nikolai Hernberg
Perukirja Hernberg Robert Nikolaj senatstranslator 8719
Perukirja Hernberg Amanda enkefru 9520
Vilma R.: Neiti Hanna Hernbergin muistolle. Uusimaa 1.10.1915
M. F.: Hanna Hernberg. Naisten ääni 29/1915
Sajas: Hanna Hernbergin muistoksi. Naisten ääni 31/1915
L. S:s: Hanna Hernberg ja Vuorelan Kasvatuslaitos. Koti 11-12/1915

Varpu-Leena Malmgren: Hanna Hernberg (1859-1915): Vuorelan koulukodin perustaja, todellinen tahtonainen (pdf)
Vuorelan koulukoti. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt

Pehtorin pojasta omistajaksi

Uskonnollisessa lehdessä Todistusten joukko 2/1892 julkaistiin Pietari Kurvisen kirjoittama elämäkerrallinen teksti, josta tässä ote:

Karl Freerik Andersson oli syntynyt Marraskuun 27 päivänä v. 1827 Lopen pitäjäässä, samassa Kormun kartanossa, jossa ja jonka omistajana hän myöskin muutti pois tästä elämästä. Hänen isänsä oli silloin samassa kartanossa pehtuorina. Hän kasvatti lapsiansa kristillisesti ja koetti toimittaa heille tilaisuutta saada koulu-opetusta. Karl Fredrik kävi koulua Hämeenlinnassa ja halasi päästä papiksi. 

Mutta viimeiselle luokalle päästessä paneutui odottamattomia esteitä eteen, jotta hänen täytyi luopua koulusta. Nyt oli hänen aikomuksensa koettaa erityisten tutkintojen tiellä päästä maamme korkehimpaan opistoon ja sen kautta papinvirkaan. Mutta odottamattomat asianhaarat tekivät tämänkin tuuman turhaksi. Ken sittemmin tuli likemmin tuntemaan tämän taitavan, käytännöllisen ystävämme monipuolista kristillistä mieltä, mietteitä ja maltillista, miellyttävää ja monikykyistä, keskusteluissa esiintyvää puhelahjaa, se välttämättömästi ihmetellen kysyi itseltänsä: Miksi ei Jumala antanut tällaisen miehen päästä kalliisen sielun hoitoon? Mutta näin ihmeelliset ja salatut ovat Herran tiet. Hänen ajatuksensa eivät ole meidän ajatuksemme.

Näihin aikoihin oli myöskin Karl Fredrikin isä kuollut Kormun kartanon Pehtuorina, ja nuori lyseolainen sai täyttää aluksi isävainaajansa sijaa, toimittaen tuon ison kartanon pehtuori-virkaa. Tällä tiellä kehittyi nuori Andersson eteväksi maanviljelijäksi, vaurastui vaurastumistansa ja pääsi ensin Uotila nimisen, hyvän maatilan omistajaksi Lopen kirkonkylässä, ja sen jälkeen koko suuren Kormun kartanon haltijaksi, jota hän omisti 20 vuotta, ja jonka hänen etevä älynsä Herran hyvästä suomasta kohta kehitti monin verroin kauniimmaksi, avarammaksi ja arvokkaammaksi. 

Kansanedustaja Timo Heinosen huomattavasti myöhemmin lausumien sanojen mukaan "Von Törne –suku oli isännöinyt tämän kylän kartanoa jo kauan ennen ja pitkään, mutta vuonna 1870 Karl Fredrik Anderssonin tultua kartannon isännäksi kylä alkoi kehittyä. Kylän ilme kehittyi näinä aikoina – kylä rakentui. Pian näillä rinteillä oli 20 torppaa ja elinvoimainen kylä. Hevosmiehenä en voi olla mainitsematta vuoden 1881 kylän 57 hevosta. Kormun kylä oli edelläkävijä monessa ja Lopen Historiaa kertoo, että vuonna 1873 Anderssonien johdolla Kormun kartano sai ilmeisesti koko maan maaseudun ensimmäisen vesijohdon, jolla maan sisään kaivettujen puutorvien kautta vesi saatiin kulkemaan puolen kilometrin päässä olevasta lähteestä kartanon pakariin ja navettaan."

Lopen historiassa Andersson on toivottavasti saanut arvonsa vaikka tätä kirjoittaessani ei verkkosivuilla monesti esiinny.

Kuva ei ole Lopelta vaan kirjasta The Swedish settlements on the Delaware. 

Wathénit Porvoossa - minihutkimus

Tuttavani huhuili lisätietoa ylioppilas Anders Johan Wathénin taustasta, joka saamansa suullisen tiedon mukaan liittyisi Kytäjän Vatsiaan. Pieniä käynnistysvaikeuksia, ennenkuin SukuForumin vanhasta keskustelusta selvisi, että Vatsia on Lopen kirkonkirjoissa, ja Porvoon kaupungin rippikirjat löytyivät Digihakemiston avulla. Hiskin kastetiedoista sain tonttiviitteitä, joten kiitos aikaisemmin tehdyn työn pääsin täyteen vauhtiin.

Ylioppilasmatrikkelin mukaan Anders Johanin isä oli vuonna 1829 kuollut Johan Wathén. Porvoon haudattujen listan mukaan hän oli kuollessaan 64-vuotias, mikä viittaa syntymävuoteen 1765. Rippikirjassa 1814-1820 näkyy patronyymi Andersson.

Ilman ennakkotietoa Vatsiasta Johania ei uskaltaisi yhdistää Lopella 25.2.1765 syntyneeseen poikaan, jonka isä oli Anders Simonsson. Perhettä rippikirjoissa seuraamalla (1762-1767, 1768-1773, 1779-1785, 1786-1791) selviää, että Johan lähtee lapsuudenkodistaan Porvooseen vuonna 1790. Porvoon kirjoissa varhaisin löytämäni merkintä on vuodelta 1804.

Porvoota setviessäni huomasin, että kaupungissa asui Johanin kanssa samaan aikaan kauppias Carl Wathén. Hänelle ja vaimolleen Anna Maria Nyholmille syntyi Porvoossa lapsi 24.9.1792. Heidän avioliittoaan Hiskillä en löytänyt. Porvoon rippikirjoissa (1781-1786, 1795-1803, 1804-1813) Carlin syntymävuosi on 1756. Voisiko hän olla Simon Jöranssonille Lopen Vatsiassa 31.1.1756 syntynyt Carl?

Lisäys 12.5.2015 Hutkimuksen tohinassa jäi huomaamatta, että Porvoossa oli 25.10.1798 kuollut 15-vuotias Anna Sophia Wathén, joka oli kauppias Wathénin veljentytär ja talonpojantytär Lopelta. 

Palaamalla jo kerättyihin Vatsian viitteisiin selviää että tuo Carl on rippikirjassa 1768-1773 merkitty koululaiseksi. Käynyt koulua Porvoossa? Houkutellut kaupunkiin isoveljensä (?) pojan?

Helsingissä oli 1800-luvun alussa kauppias Sven Anders Wathén, samaa sukua? Carl Wathénin 29.9.1794 Porvoossa syntynyt poika, olettaisin. Sara Wacklinista kertovan verkkoartikkelin loppukappaleet

Wackinille Helsingin Kaivopuistosta luvattu tontti pysyi rakentamattomana. Kauppias Wathen vuokrasi sen 1847 liikettään varten – vuosi Sara kuoleman jälkeen. 1893 tontti siirtyi kaupungin telakan hallintaan. Nykyään Helsingin länsi- ja itäsatamat yhdistävä ratakuilu kulkee tontin läpi.
Eräs selitys voisi olla, että tontti lainanvarainhoitotoimikunnan päätöksestä huolimatta haluttiin pitää kasvavan teollisuuden vara-alueena. Rannassa toimi jo Sara Wacklinin ja kauppias Watheinin aikaan veneenveistämö, sittemmin telakka ja satama.

viittaavat siihen, että Wathénilla olisi yhteys asuinympäristööni. Näin asiat pyörivät, kun niitä lähtee pyörittämään. Pienellä lisäaskartelulla voisi löytyä yhteys alkuvuodesta esillä olleeseen luistelijaan Franz Fredrik Wathén (30.3.1878-21.3.1914)...