Ongelmallinen sulhanen Lohtajalla

Johan Jacobsson syntyi jossain 4.7.1781. Ehkä. 

Inrikes Tidningar 9.10.1804

Hän saapui Lohtajaan Halikon ruukilta saamansa todistuksen kanssa. Reittinsä ei ollut suoraviivainen, joten kun hän suunnitteli avioliittoa Alaviirteen kylän Yrjänän talontyttären Anna Michelsdotterin kanssa esteettömyytensä varmistaminen vaati sanomalehtikuulutuksen. Sen mukaan Johan oli Halikosta lähdettyään oleskellut useita kuukausia Tukholmassa ja siellä ottanut pestin lohtajalaisen Erik Niemen reservimieheksi. 

Valitettavasti Lohtajan kirkkoherra ei päivännyt ilmoitustaan, sillä vuonna 1804 tapahtui paljon. Ensinnäkin Lisa Eriksdotter Lassila synnytti 18.1.1804, jonka isäksi merkittiin kihlattunsa Johan Dahlström. Rippikirjassa Johan Dahlström on Erik Niemen reservimies ja kohdallaan on huomautus Halikosta saadusta todistuksesta (Lohtaja RK 1803-1809, 194). 

Johan Dahlström vei Lisa Eriksdotterin (s. 13.11.1782 Kälviä) vihille 2.7.1804 eli ennen sanomalehti-ilmoitusten julkaisua. Samana vuonna hän ehti vielä rippikirjamerkinnän perusteella karkaamaan. 

Anna Michelsdotter Yrjänä ei mennyt kenenkään kanssa naimisiin, hän kuoli 30.8.1806 (Lohtaja RK 1803-1809, 88)

Pommerin sodasta Lohtajalle palaamattomia

Turun tuomiokapituliin saapui keväällä kuninkaan 21.4.1763 päiväämä lupa avioliitolle. Pohjanmaan rykmentin Lohtajan komppanian sotilas Petter Reén halusi mennä naimisiin Brita Isakdotterin kanssa. Tämän aiempi aviomies Anders Jernström oli Pommerin sodan aikana vuonna 1759 karannut armeijasta, mistä oli kuninkaalle toimitettu armeijan kapteenin todistus. Sillä naimalupa heltisi ja häät vietettiin Lohtajalla 29.6.1763. 

Parille syntyi tyttäret Brita Catharina 29.1.1764 ja Maria 20.12.1766. Liitosta ei tullut pitkää, sillä Brita kuoli 40-vuotiaana 14.5.1768.

Niinpä Lohtajan rippikirjan 1769-80 sivulla 265 Petterillä on jo toinen vaimo. Samalla Marinkaisten sivulla on myös toinen sotilasperhe, jonka olivat perustaneet Johan Trastlund (s. 1733) ja Brita (s. 1733). He olivat saaneet kuninkaalta luvan avioliitolleen 24.8.1763 ja häät oli vietetty 25.3.1764. Lupa tarvittiin, sillä Britan aiempi mies, Lohtajan komppanian sotilas no 75 Mats Fält, oli karannut armeijasta Pommerissa.

Tosin edellisessä rippikirjassa 1762-69 sivulla 136 on kaksi eri(?) Johan Trastlundia, joten on olemassa virhetulkintojen mahdollisuus. Samalla sivulla on joka tapauksessa Britan aiempi aviomies.

Sunnuntain suomalainen Tukholmassa

 

Tukholman suomalaisessa seurakunnassa ottivat 24.2.1775 kuulutukset tupakkatyöläinen Mats Andersson Söderberg ja piika Lisa Andersdotter. Mats oli syntynyt Kangasalla 28 vuotta aiemmin ja Lisa Lohtajalla 26 vuotta aiemmin. Valitettavasti syntymätiedot eivät ole kovin tarkkoja, sillä Lohtajalta ei patronyymin ja ajan perusteella Hiski-haulla löydy kuin Liisa, joka kuoli jo 2-viikkoisena. Kangasalla puolestaan ei ole kasteista tietoa haettavaksikaan.

Matts ja Lisa jäivät Tukholmaan. Heille syntyi ainakin suomalaisessa seurakunnassa kastetut lapset Andreas s. 14.4.1776, Caisa Lisa s. 2.11.1777, Anna Sophia s. 7.7.1779 ja Johannes s. 7.8.1781.

Tämä (super)lyhyt esittely on osa sarjaa, jonka henkilöt on poimittu Tukholman suomalaisen seurakunnan kuulutuksista vuosilta 1774-1777. Alkuunkaan kaikkia mahdollisia lähteitä henkilöiden elämän selvittämiseksi ei ole käytetty. 

Kuninkaan mitalin ansainnut Juho Juhonpoika

Kannuksen Petäjän talossa 20.8.1709 syntynyt poika vietiin kaksi päivää myöhemmin kasteelle. Vanhemmilleen oli jo syntynyt kaksi tytärtä ja sukututkijan keräämä lapsisarja piteni lähes rauhan aikaan asti.

Juho oli siis vain 15-vuotias solmiessaan avioliiton 2.10.1726 eikä ehtinyt täyttää 16 vuotta ennen esikoispojan syntymää 12.6.1727. Lapsia syntyi lisää lähes vuosittain, mutta monet kuolivat sylivauvoina.

Vuonna 1738 Juhon isän vielä eläessä Petäjän tila jaettiin kahteen osaan. Juhoa pari vuotta nuorempi Jaakko sai toisen puolen ja Juho toisen. Juho otti isännyyden tosissaan rakentaen omalle puolelleen kahdeksan uutta rakennusta ("laga hus"), mutta päätti vuonna 1744, etteivät maat riittäneet kahden talouden elannoksi. Isä oli kuollut vuonna 1740, mikä teki lähdöstä helpompaa. Maista Juho sai veljeltään jonkilaisen rahallisen korvauksen.

Uusi koti oli Polven talo Ylivirran kylässä. Juho uudisti rakennukset ja laittoi pellot kuntoon. Myöhemmän kertomuksen mukaan apunaan oli vain yksi renki, mutta vanhin poikansa oli muuton aikaan 15-vuotias eli työkykyinen. Työllä ei voitu voittaa suon vieressä sijaitsevien peltojen hallanarkuutta, joten Juho päätti vuonna 1759 eli 50-vuotiaana aloittaa alusta aiemmin viljelemättömällä maalla Lestijoen rannoilla Hirvikosken läheisyydessä. Hän toivoi maita ympäröivien kivisten mäkien suojaavan hallalta.

Maaliskuuhun 1762 mennessä uudistilalle syntyi Juhon ja kahden poikansa voimin

Eli lyhyesti sanoen rakensivat paljon ja raivasivat paljon. Eikä tuossakaan kaikki, vaan talvisin takoivat suomalmista kirveitä, lapioita, viikatteita ynnä muuta, jotka vaihdettiin savolaiseen viljaan, kun uudisviljelyksen tuotto ei riittänyt 12-päiselle taloudelle. Ainoa ulkopuolinen apu toimintaan oli Hirvikosken myllyä käyttäneiden naapureiden päivätyöt. Vaimollaan oli hoidettavana 10 lehmää ja eläinsuojassa oli myös kolme hevosta ja pienempiä eläimiä. 

Tämä kaikki kerrottiin koko valtakunnalle Inrikes Tidningarissa 27.1.1763. Elämäkertaa ja saavutuslistausta ei oltu tehty sanomalehteä varten vaan se oli todennäköisesti lähetetty kamarikollegiolle, jotta Hirvikosken työ saisi palkintonsa.

Näin kävikin ja tämä saatiin lukea Inrikes Tidningarista 23.6.1766. Kamarikollegiossa oli edellisessä heinäkuussa päivätty kirjelmä, jolla Juho kahden poikansa kanssa sai uudistilaansa perintöoikeuden ja 50 vuoden verovapauden. Lisäksi Juho sai kuninkaan maanviljelyn edistämiseksi antaman mitalin, joka maaherran piti luovuttaa rahvaan läsnäollessa joko käräjillä tai maaverontarkistuksessa. Tämä toteutui tammikuussa 1766 Pyhäjoen käräjillä, jonne suostuntaveron määräämistä varten oli tullut edustajia kauempaakin. Juho oli niin sairaana, että häntä edusti poikansa Heikki.

Juho kuoli 21.3.1766.

Kolme vuonna 1794 odottamaan kyllästynyttä

Tuusulan Kellokosken torpparin ja karvarin tytär Caisa Dahlbom meni vuonna 1790 kihloihin Peter Niclas Münterin kanssa. Tämä sanoi olevansa kersantti Savon jääkärirykmentissä. Kihlauksen jälkeen mies poistui paikkakunnalta eivätkä mitkään tiedustelut tuottaneet tulosta. Jotta Dahlbom vapautuisi kihlauksesta, sulhasta kuulutettiin Inrikes Tidningarissa 6.8.1794.

Caisa Dahlbom vihittiin 3.3.1795 pitäjänkarvarin kanssa avioliittoon.

Korppoon Houtskärin talonpojan poika Thomas Ericson meni vuonna 1788 kihloihin talonpojan tyttären Walborg Mårtendsdotterin kanssa. Häitä ei oltu vielä vietetty vuonna 1790 kun Thomas lähti Turusta viemään Bomarsundiin asessori ja kenttälääkäri Ernst Diedrich Salomonia. Lähdön jälkeen hänestä ei kuultu mitään. Jotta Walborg vapautuisi aikomaansa avioliittoon, kirkkoherra lähetti ilmoituksen, joka julkaistiin Inrikes Tidningarissa 22.8.1794.

Houtskärissä 1.11.1795 avioliittoon vihitty " B. dr. Valb. Mårtensdr" lienee samainen nainen.

Perinteisempi tapaus, joita olen Kustaan sodan jälkeisiltä vuosilta täällä aiemminkin esitellyt on Maria Backlund, joka oli Lohtajassa odottanut tietoa Mustissa kasakoissa vuonna 1789 palvelleesta miehestään Michel Jacobsson Backlundista. Lyhyt kuulutus julkaistiin Inrikes Tidningarissa 24.9.1794.

Rokonistutuksesta

Vanhojen uutisten joukossa olen esitellyt aikaisia rokottajia (linkki ja toinen). Lohtajan aktiviteetista jutuissa oli jo useampi leike, mutta yllä vielä uutinen sanomalehdestä Inrikes tidningar 21.10.1782. Käräjien yhteydessä oli pidetty suomenkielinen puhe rokonistutuksesta ja juhlittu isänmaallisen seuran hopeamitalin saanutta Cajanusta.

Alla puolestaan on uutinen Kemiöstä (Inrikes Tidningar 15.8.1800), jossa rokkoa oli istuttanut papin rouva Anna Fredrika Stahre lähes 60:een.

Ties mistä sain päähäni kirjoittaa aiemmin "ymppäyksestä", rokonistutus on Mika Kallioisen asiallisempi termi kirjassa Rutto & rukous. Tartuntataudit esiteollisen ajan Suomessa. Kyseisestä kirjasta löytyi luonnollisesti asiallinen katsaus aiheesta, josta lyhyt referaatti omaksi opikseni:

Johan Haartman teki maamme ensimmäisen rokonistutuksen isorokkoa vastaan marraskuussa 1754 lääketieteen professori Johan Lechen tyttärelle Maria Elisabeth. Ruotsin puolella ensimmäiset istutuskokeilut tehtiin vuosina 1756-57.

Haartman ei jättänyt hommaa ensimmäiseen kokeiluun vaan käsitteli lyhyessä ajassa onnistuneesti yli 80 lasta ja ilmeisesti aikuisiakin. Istutus ei saanut Suomessa suurta suosiota. Poikkeus oli Pohjanmaa, jossa Anders Chydenius puhui asian puolesta. Piirilääkäri Barthold Rudolf Hast istutti rokon vuosina 1768-84 lähes 16000 lapseen.

Jennerin vuonna 1798 julkaisemaa rokotusmenetelmää kokeiltiin Ruotsissa 1801 ja Suomessa seuraavana vuonna. Alle vuoden kuluttua ensimmäisistä rokotuksissta kaikki Ruotsin piirilääkärit käyttivät menetelmää. 1810-luvun alkupuolella puolet Suomen lapsista oli rokotettu, 1820-luvun jälkipuolella osuus kohosi yli 95 prosenttiin, mistä se seuraavina vuosikymmeninä jonkin verran laski. Rokotus määrättiin pakolliseksi kaikille alle kaksivuotiaille vuonna 1883.

Elias Lönnrot kirjoitti sitä ennen aiheesta oppaassaan Suomalaisen talonpojan koti=lääkäri

Ainoasti oikein toimitetulla panorokolla woidaan iso rokko estää. Muuttorokot sikiäwät toisinaan isosta rokosta ja kohtaawat rokonpantujaki, mutta owat kewiämpilaatuiset, eiwätkä kuolettawaiset, jos kohta yhtä tarttuwaisetki ja samoin hoidettawaiset kuin iso rokko. Rokonpano pitää siis esiwallan säännön jälkeen toimitettaa kaikkiin lapsiin, johon myös hywä tilaisuus aina on tarjona, koska rokonpaniain kerran wuodessa pitää kuljeksella halki joka pitäjän Suomenmaassa.

P.S. Johan Edgren: Finska Läkaresällskapet 175 år. 1835–2010.
P. S. 2 Paula Aaltonen: Hämeenlinnan lääkäripiirin koulutetut kätilöt vallan rakenteissa 1879 - 1920

Rokotusta Espoossa 1797 ja Lohtajalla 15 vuotta aikaisemmin

Sanomalehti Inrikes tidningar raportoi 18.7.1798 Espoosta otteen edellisen marraskuun pitäjänkokouksen pöytäkirjasta. Pitäjän rahvaalta oli kysytty josko rokotus oli tunnettua ja käytettyä ja nämä vastasivat "ei". Säätyläiset kyllä olivat moista harrastaneet ja muistettiin Mäkkylän renkivoudin Anders Kämpen rokotuttaneen kolme lastansa.

Ilmeisesti kyse oli Anders Anderssonista, jolla rippikirjassa näkyy kaksi lasta. (Espoossa on oltu 1700-luvussa moderneja: rippikirjan kylät ovat, jokseenkin, aakkosjärjestyksessä.)


Lohtajalla puolestaan juhlittiin jo tammikuussa 1782 seurakunnan pappia Gustaf Johan Cajanusta, joka oli palkittu hopeisella muistorahalla rokotettuaan 102 lasta (Inrikes tidningar, 21.2.1782).