Pellosta kaupungiksi

Jos Helsingin kaupungin vuokramaita ennen 1840-luvun alussa piirrettyjä rajoja setvisi projektina, niin kauankohan menisi? Toisen tutkimustehtävän ohessa sain yhden läikän selvitettyä. Alle auki kirjoiittamastani kronologisesta katsauksesta ei kuitenkaan käy ilmi montako sattumaa tuotoksen aikaansaantiin vaadittiin.

Yllä punaisella vuoden 1776 karttaan värittämäni alue 91 oli tuolloin selitteen mukaan kauppias Etholinin pelto Kampissa. Samalla numeroinnilla tehtiin uusi nautintaselitelmä vuonna 1784. Se kertoo, että pohjoinen naapuri, jolla on kunnon rakennusryhmä, oli aiemmin hovineuvos Pippingin alue ja on nyt kauppias Sunnin tupakkaplantaasi. Eteläpuolella on puolestaan raatimies Swartzin tupakkaviljelmä.

Helsingissä menivät 6.11.1796 naimisiin puutarhuri Johan Petter Björkström ja Märta Christina Löfberg. Märtan kuoltua 46-vuotiaana 26.5.1821 tehdystä perukirjasta (HKA 476) selviää, että pariskunta omisti pellon, joka sijaitsi Töölön maantien itäpuolella Sunnin ja Schwatzin viljelmien välissä. Kiitettävän huolellinen kirjaaja oli myös merkinnyt muistiin, että pelto oli ostettu 1.10.1798 Etholenin leskeltä Anna Sophialta.

Perukirjan mukaan pellolla oli asuinrakennus, jossa oli viisi huonetta ja keittiö, eläinsuoja, talli ja liiteri, jossa oli holvattu kellari. Tämä rakennus huutokaupattiin 13.6.1826 velkojen maksamiseksi ja pöytäkirja on luettavissa kaupunginarkiston digitoitoimana. (Huutokaupassa myytiin myös keilarata, mutta valitettavasti ei käy ilmi, missä tätä huvitusta on yleisölle tarjottu.)

Rakennuksen osti kauppias Zwiloff, jonka nimi on kirjoitettu lukuisilla muillakin tavoilla, kuten Sweloff. Itse pelto jäi Märta Christinan lapsille, tämän perintönä.

Zwiloff/Sweloff yritti jo pari vuotta myöhemmin myydä taloa (FAT 19.4.1828). Hän ei onnistunut vaan otti vuokralaisekseen puutarhurimestari A. J. Lönnrothin, joka taloon muuttaessaan kuvasi sen paikan sanoin "nostopuomia vastapäätä Espoon tiellä" (HT 30.9.1829). Venäläisten määrämä vartiopiste oli tähän aikaan vielä tulevan Turun kasarmin eteläpuolella.

HT 12.8.1843

Lönnroth asui paikalla vielä Zwiloff/Sweloffin kuoltua (HT 29.4.1835). Kotiaan vastapäätä oli joitakin vuosia myöhemmin "talo n:o 4" (HT 29.1.1842). Todennäköisesti on tarkoitettu jonkun Turun kasarmin eteläpuolisen korttelin tonttia 4 jossain nykyisen Forumin paikkeilla. Näin ollen, kun seuraavana vuonna kaupungissa vieraillut mekaaninen konstimuseo ilmoittaa olevansa esillä puutarhamestari Lönnrothin tontilla Aleksanterinkadulla, kyse voi edelleen olla samasta paikasta. 

Tämä varmistui kun otin hyllystä Jaana Mellasen kirjan Helsinki Helsingin alla. Kaupunkiarkeologiaa sarjakuvina (2007). Sen sisäkanteen on asemoitu vuoden 1810 kartta, jota en ollut edellä hyödyntänyt. Siitä erottuu alussa mainittujen kolmen viljelyalueen itäpäät. Aleksanterinkadun länsipää on Swartzin tupakkaplantaasin kohdalla ja seuraamani paikka näin ollen keskellä korttelia 96 eli Soopeli. HKA:n kiinteistökortiston mukaan kaupunki on myynyt kaikki muodostetut tontit 1840-luvulla, joten en tiedä mitä Björkströmin lasten perintöpellolle lopulta tapahtui. 

Mutta onnistuin löytämään (uudelleen?) tuon 1810 kartan. Mellasen kirjan mukaan se oli "Plan Ritning Öfver Helsingfors Stad dels Copierad dels Transporterad och Afmätt den 20 December 1810 af And. Kocke, Lieutenant och informations officer vid för detta Armeens flotta i Finland". Lähdeluettelon perusteella kartta oli Kansallisarkistossa, jonka Astiasta esim. haulla Kocke ei löytynyt mitään vastaavaa. Googlauksella löytyi signum ilman arkistoa ja loppujen lopuksi myös kartta: Kaupunkikartat (kokoelma) > Ic* Helsingin kartat > Helsinki Ic* 29/- - Plan Ritning öfver Helsingfors Stad dels Copierad, dels Transporterad och Afmätt den...; +Förteckning på Afbrände Byggnader. Onhan siinä oikeita sanoja. Sekä detsku, jolla olisin voinut ohittaa pari askelta yllä. Sääli, ettei kartta ulotu alueelle, jota olen tutkimassa.

Björkstenin naapurista kertoo teksti Kesähuvila Aleksanterinkadulla.