Lukemisia kansalle - osat 33-41

Sunnuntai eli jatkan sarjan Lukemisia kansalle läpikäyntiä

33. [Ahlgrén, Johan Ephraim]: Syntisen kääntyminen ja parannus, kuwattu tuhlaaja-pojassa [1854]
34. Suom. Engblom, Aaprah.: Isäntä ja palwelija. Siweys-opillinen Tarina erästä rikkaasta, pahuuden tieltö jumalisuuteen hurskaalta palwelijaltansa saatetusta nuorukaisesta. 1854
35. Kussa olet? Toinen painos. 1859
36. Elmlund, Swen, suom. Engblom, Aaprah.: Hengellisen morsiamen tahi uskowaisen sielun ikäwöitseminen taiwaasen, mihinkä hänen ystäwänsä Jesus on mennyt edelläpäin; selitetty kristillisessä saarnassa helatuorstaina. 1854
37. [Ahlgrén, Johan Ephraim]: Kristus on kuolleista nousnut! Toinen painos. 1860
38. Hagberg, K[arl] P., suom. Engblom, Aaprah: Saarna 21:nä sunnuntaina kolminaisuuden päivästä, osoittawa Että totinen jumalanpelko saattaa kotoperheellisen onnellisuuden. Toinen painos. 1860
39. Suom. Aulin, Jaakob: Jumalaisia ajatuksia totisesta kääntymisestä Kristukseen ja Alinomaisesta pysymisestä Kristuksessa. 1854
40. Suomen kielen lukemisen opetus, Kaikille opettajille toimitettu. 1854

Vokaalit tässä yksinkertaisessa kielioppaassa "ääntäväiset" ja konsonantit "ääntyväiset".

41. Mikkolan torppa. Toinen painos. [1854]

Tästä kertomuksesta opimme, että

Suomen vaimoväki ei olekkaan aivan arkaluontoista; hamasta nuoruudesta tottuvat vaimot Suomessa käymään ulkotöissä ja tämä tulee viimein tavaksi. Useassa maakunnassa tekevät vaimot aivan samoja töitä kuin miehetkin; he luovat ja ajavat sontia, kylvävät ja kyntävät peltoa, kaivavat ojia j. n. e. Miesten omat ovat usein ainoastaan kirvestyöt. Tämä suomalaisen vaimon miehuullisuus pelastaa monet perheet nälästä. Jos mies sairastuu eli kuolee ja ei palkollisia jakseta saada, on leski miehenä pellolla ja niitulla. Kaupungissa on paljo miehiä, jotka panevat viinaan koko ansionsa; vaimo käy työssä joka päivä ja elättää niin kolme neljä lasta, joista nuorin useinki vielä vaatii rinnasta ravintonsa.

Lisäksi alaviitteessä on ilmeisesti tositarina, jossa pappilaan oli tullut kuulutuskirjaa hakemaan "kaksi ihmistä, mies noin 20 vuotinen, vaimo jo yli 60:nen". Ei ollut läpihuutojuttu vaan

Erittäin kyseli kirkkoherra mieheltä kuinka hän itsensä taitaisi sitoa tuommoiseen vanhaan ämmään, joka hänelle olisi sopinut äitinäitiksi. Poika sanoi aivan vakavasti: "tällä vaimolla on peräti hyvä ja suuri sontatunkio, jota se on koonnut monet vuodet; minun peltoni ovat peräti laihat; kyllä se, hyvä kirkkoherra, niin on."  

 Kuva Ampiainen 10/1910