Viime sunnuntaina Turkuun päässyt matkalainen asettui Seurahuoneelle ja lähti melko pian kohti Poria. Raumasta hän tekee lyhyen maininnan: "At present it has few inhabitants, and its only produce worth mentioning is a kind of coarse lace." Ennen Poriin pääsyä hän selostaa suomalaisten luonnetta:
As a rule the Finns are honest and obliging, but often lazy, stubborn, given to liquor, and sometimes violent and vindictive. [...] An Englishman, who had lived many years in Finland, told me the following about its inhabitants: they are honest in so far that they will not steal your purse or pick your pocket, but a labourer will take his wages and do no work if not closely watched. This appears, however, to be rather a human weakness than any distinctive national vice.
A characteristic feature of the Finn, and one diametrically opposed to that of the Russian, is a reverence for the law and not the individual.
A comparison between a Finnish and a Russian driver will illustrate my meaning. To the former it is quite immaterial whether the traveller be a secretary of state or an official of the fourteenth class, the lowest class of officials in Russia: whether he be a general decorated with a star, or a poor soldier who has to doff his cap to every officer. The Finn harnesses his pony with the same readiness for all classes of travellers. Not so the Russian.
Poria ennen hän mainitsee myös Vuojoen (kuva yllä kirjasta Finland in the Nineteenth Century: by Finnish authors. Illustrated by Finnish artists, British Library/Flickr Commons) eli kartanot ovat hänelle merkityksellisiä. Porista hän kertoo tarinan paikallisten vakuutuspetoksesta ja kuvaa tulitikkutehdasta sekä majapaikkansa konserttia
The performers were dressed in the costume of the various provinces of Sweden, and sang several Swedish airs, which strike one more by their originality than their melody. The audience consisted of the local traders, a quiet, respectable, but heavy-looking race of men, with ladies to match them, and a few Russian officers with their gold epaulettes and embroidered collars.Kristiinankaupungin kohdalla kirjoittaja kuvaa tervanpolttoa ja sitten toteaa, että "Between Christinestad and Wasa there is nothing of interest." Vaasasta oli tarkoitus jatkaa Tornioon, mutta syyssateiden alettua matkalainen kääntyi takaisin ja kohti Tamperetta.
There was nothing attractive in the marshes and meagre woods which bordered the road. [...] When I emerged from the monotonous wood, I was struck by the number of little wind-mills of so simple and cheap a construction that every cottage or hut appeared to have a mill for its own special use.Tampereelta lähdettyään matkailija antaa arvosanan "one of the most lovely spots in Finland" Kangasalalle, mutta ei arvosta Hämeenlinnaa eikä Hämeen linnaa, jota kuvaa adjektiivilla "clumsy".
Hämeenlinnan ja Helsingin välillä hän kohtasi jossain kestikievarissa Holsteinista lähteneen taitelija tai ehkä paremminkin temppuilijaryhmän. Nämä kysyivät englantilaiselta vinkkejä mahdollisista esiintymispaikoista eli tuntuivat olevan melko tietämättömiä.
Ajettuaan 120 virstaa 7,5 tunnissa matkailija pääsi Helsinkiin juuri ennen auringonlaskua ja lähti Tallinnaan seuraavan aamun laivalla. Seuraavana kahtena sunnuntaina vielä hänen kuulemiaan ja kirjaamiaan tarinoita Suomessa tapahtuneesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti