Valtakunnalliset kiitoksen aiheet 1751-1753

Yksi joukkoviestinnän muoto 1700-luvun Ruotsissa olivat valtakunnalliset kiitosjumalanpalvelukset. Ne määrättiin Tukholmassa ja tieto ajankohdasta ja syystä välitettiin tuomiokapitulien kautta seurakuntiin. Tarkoituksena oli, että kiitosjumalanpalvelus vietettäisiin joka paikassa samana sunnuntaina, jotta rukous saisi maksimaalisen voiman (ja kansa voisi kokea yhtenäisyyttä). Mutta käytännössä viesti ei tietenkään ehtinyt kaikkiin paikkoihin ajoissa.

Olen poiminut tiedot A. J. Hornborgin kokoamasta opuksesta Sammandrag af Domkapitlets i Borgå härförinnan otryckta Cirkulärbref (1725-1829) i alfabetisk och kronologisk följd (1872) ja täydentänyt ajankohtatietoja väitöskirjani aineistosta eli Posttidningarin sanomista. (Edellisessä osassa oli vuodet 1730-1750.)

Uudenvuodenpäivänä 1751 Jumalaa kiitettiin edellisen vuoden erinomaisesta sadosta ja muustakin siunauksesta. Samalla seurakuntalaisia piti muistuttaa siitä, ettei tätä Kaikkivaltiaan armeliaisuutta saa tuhlata synnilliseen ylellisyyteen vaan se pitää käyttää hädänalaisten auttamiseen. Vastaavaa ohjeistusta ei annettu muiden vuosien alussa eikä vuoden 1750 satoa edeltänyt kirjallisuuden perusteella katovuodet, joten tämän tilaisuuden motivaatio jää epäselväksi.

Kuningas Fredrik I kuoli 25.3.1751. Porvoon tuomiokapituli ilmoitti tämän johdosta kiitosrukouksen tarpeesta 8.4.1751 ja 17.4.1751 tiedotti, että kiitosjumalanpalvelus tarvittaisiin Adolf Fredrikin valtaannousun johdosta. Kuninkaan hautajaisten johdosta ei ole Porvoon tuomiokapitulista lähetetty ohjeistusta, mutta Uudestakaupungissa kirjoitettu kuvaus viittaa siihen, että hautajaispäivä eli sunnuntai 27.9.1751 huomioitiin kaikkien seurakuntien jumalanpalveluksissa (PT 17.10.1751).

Uuden kuninkaan kruunajaiset järjestettiin torstaina 26.11.1751. Niitä juhlittiin samana päivänä ainakin kaupungeissa, kuten Turussa ja Loviisassa (PT 16.12.1751&2.1.1752). Mutta Porvoon hiippakunnan seurakunnille ohje kiitosrukouksesta lähti vasta 2.12.1751. Juvalla ja Joroisissa tilaisuus järjestettiin joulupäivänä, joten tämä on ollut todennäköisesti annettu määräys (PT 2.3.1752).  

(Itäinen Suomi ei suinkaan ollut vihoviimeinen kruunajaisten huomioija Ruotsissa. Kautokeinossa juhlittiin vasta talvikäräjien ja markkinoiden yhteydessä (PT 25.3.1752).)

Seuraavana kesänä Adolf Fredrik kiersi Suomea ja Länsi-Pohjaa. Selviämisensä takaisin Tukholmaan oli kiitosrukouksen arvoinen suoritus. Ohje tästä annettiin Porvoossa 27.8.1752. 

Kuningasparille syntyi 8.10.1753 prinsessa, joka sai nimet Sofia Albertina. Porvoon tuomiokapituli ilmoitti tämän johdosta kiitosrukousten tarpeesta 20.10., 6.11. ja 3.12.1753. Viimeksi mainitun aiheena oli tavanomaisesti kuningattaren synnytyksestä tervehtyminen. Vaasassa, Kokkolassa ja Pietarsaaressa ensiksi mainittu kiitosjuhla järjestettiin 3.11.1753 (PT 3.12.1753).

P. S. Prinsessan veljiään erikoisempi nimi herätti kysymyksen sen mahdollisesta vaikutuksesta kasteelle vietäviin lapsiin. Täysin epätieteellisesti otin Hiskistä kaikki 1752-1754 syntyneet Sofiat. Yhtä epätieteellisesti voin todeta, että vaikutus oli marginaalinen, jos sitä oli ollenkaan.