Täydennysosia

 

1) Taannoisen huvilatekstini muistoksi koottava kesähuvila joululehdestä December 1910.

2) Elokuussa 2019 järjestetyn seminaarin The "Great White North"? Critical Perspectives on Whiteness in the Nordics and its Neighbours esityksistä on ilmestynyt kirja Finnishness, Whiteness and Coloniality.

3) Kolerakesän 1853 yhteydessä oli puhetta köyhimpien rivihaudoista. Tämä tuli mieleen, kun artikkeli "Kuinka köyhiä haudataan" (Wuoksi 2.12.1893) alkoi minulle oudolla suomalaisella sananparrella "Köyhä ei tiedä, mihin joutuu kuoltuaan". Kirjoittajan mukaan

Kun köyhiä tuodaan hautoihin ei heitä kannata "koululla" haudata, saavat he maata haudoissaan, siksi kun heitä karttuu enemmän ja sattuu joku „koululla" haudattava, jolloin pappi heidät joukolla siunaa — köyhää kansaa ei näet, inhimillisen ajatuksen mukaan, kannata yksitellen lähettää jumalan vastaan otettavaksi, vaan sopii heitä lähettää joukolla.

Tästä muuten mukavasta tavasta on vaan yksi pieni epäkohta. Haudan kaivaja kaivaissaan yhteistä hautaa peittää arkkuja jälelleen päin ja pistää seiväspalasen merkiksi, missä mikin kuollut on. Vaan tuollaiset merkit sattuvat kaatumaan lumeen tai joku koiranhammas panee pari kolme seivästä lisää. Nyt ei saadakaan kuolleista selvää, ja voi tulla hauta luetuksi seipäillekin ja jäädä lukematta kuolleille. Kyllähän on maasta tullut seiväskin, vaan on mielestäni vähän liikaa manata sitä viimeisenä päivänä ylösnousemaan.

Tällaisesta hautauksen jälkeisestä vainajien sarjasiunauksesta en ole koskaan kuullut.

4) Valtioneuvoston linna täyttää syksyllä 200 vuotta. Ainakaan Yliopisto-lehden artikkelissa ei mainittu rakennuksen tekijöitä eli Korastileffejä (Nikolai ja Ivan). 

5) Keväällä pohdin aviisi-sanan merkityksiä. Se ja monet muut väitöskirjatutkimukseeni liityvät sanat olivat esillä Kotuksen blogissa Kalle Järvelän kirjoituksessa Arpakapula pitää kyläin välillä juokseman.

6) Merkityksellisten etunimien kokoelmaan sain täydennystä Haudan hiljaiset -tumblrista: Vuonna 1912 syntynyt Lahja Anna Mieluisa.

7) Vanhat katumusiikkitekstini (Posetiivarit pappiloissa ja muuallakin & Posetiivien paluu) tulivat mieleen Leif Runefeltin tuoreesta tieteellisestä tekstistä Threat or Nuisance? Foreign Street Entertainers in the Swedish Press, 1800–1880.