 |
| Suomen Kuvalehti 94/1876 |
Väsyneenä kävelemisestä ja katselemisesta näyttelöhuoneessa ovat varmaankin useimmat näyttelövieraista poikenneet herra Ekberg'in ravintolaan välisalin läntisellä kupeella ja virvoittaneet itseään kahvikupillisella taikka myös tukevammallakin suuruksella. Sieltä sitten ulos puistoon astellessaan on ollut tämä kuva tässä heidän silmiensä edessä. Pienestä lammikosta, joka oli kivillä, näkinkengillä ja sammalilla reunoitettu, nousi vesisuihku ylös ilmaan, loistaen moniväriseltä päivänpaisteessa ja levittäen alastullessaan ympärilleen hienon sadehuurun, joka piti ilman sen läheisyydessä pahimman kesähelteenkin aikana aina vilppaana.
Oudon vaikutuksen, keskellä tätä näköä, jonka ympärillä elämä vilkkaasti hyöri ja pyöri, tekivät sen takaa häämöittävät, tässäkin selvästi näkyvät hautaristit herra Stigell'in tehtaasta. Oli aivan kuin olisivat ne tälle iloiselle joukolle ykstotisesti tahtoneet muistuttaa: "Paikallaan ovat nämät pyrinnöt, vaan ei ne ole ainoat, eikä ylimmät. Ihminen ei elä ainoasti leivästä!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti