Eilen avattiin, yhteydessä seitsemännen yleisen maanviljelyskokouksen kanssa, n. s. tilapäinen näyttely. Siihen kuuluu kaikenlaisia koti-eläimiä sekä maanviljelyksen, karjan ja kalastuksen tuotteita. Tahdomme tällä kertaa ottaa puheeksi koti-eläimet, jotka epäilemättä ovat tärkein ja miellyttävin osa koko tilapäisessä näyttelyssä.
Astuessamme Kaivopuistoon ja yleiseen näyttelyyn vievää katua ja tultuamme katolisen kirkon edustalle, huomaamme oikealla puolella pienen kunniaportin-tapaisen rakennuksen, jonka yläpuolelle on suurilla kirjaimilla maalattu: Husdjurs utställning, joka suomeksi merkitsee niin paljon kuin: "Koti-eläinten näyttely". vaikka siis näyttely näyttää olevan aiottu yksinomaisesti ruotsalaisille, astumme kuitenkin rohkeasti portin läpitse ja ostamme ohi mennen suomenkielisen luettelon, joka, kummaa kyllä, tällä kertaa on ilmestynyt yhtä haavaa kuin ruotsinkielinenkin. (<US 1.9.1876)
 |
| Ilmeisesti tarkoitettiin kirkon tätä puolta Carl Adolf Hårdhin valokuva. HKM, CC BY 4.0 |
Näyttelön paikaksi oli valittu lähellä yleistä näyttelörakennusta katolisen kirkon ja tähtitarkastusmäen välissä oleva alankoinen tila. Tämä ala oli aidattu ympäriinsä ja sen keskustaan rakennettu kaksi aivan pitkää katosvajaa, joihin oli hankittu tilaa 334 eläimelle kaikkiaan. (Satakunta 7.10.1876>)
Lähdemmepä siis katselemaan noita eläimiä, jotka ovat saaneet kunnian päästä Suomen pääkaupunkiin ei ainoastaan Suomen kansalaisten, vaan myös tänne saapuneiden ulkomaalaistenki tähysteltäväksi. Kun nyt alamme itäisimmän katosvajan itäisintä sivua kulkemaan etelästä pohjoseen päin, niin on siinä ensinä nähtävänä 14 maanviljelyn tarkoitukseen ja ajotyöhön aivottua iältään 3 ja 5 vuoden välillä olevaa oritta ja yhtä monta saman ikäistä tammahevosta. Mutta kaikista ihmeellisin seikka tässä suhteessa on se omituinen asia, että hra F. von Frenckell Anolasta on voinut tuoda näytteille koko 10 hevosta, jotka kaikki olivat silloin 2 vuoden ja 120 päivän ikäisiä. Yli 5 vuoden ikäisiä ja hyvissä voimissaan olevia työhevosia oli 8; vaunu- ja juoksuhevosia 12 eläintä, iältään 4 vuotta vanhoja. Näistä oli moni aivan kaunis eläin, olletiki 3 vuotiset oriit, jotka voittivat vanhemmat veljensä. Sellaisesta saiki hra Jack Turusta, pronssimetaljin ja 50 markkaa rahapalkintoa. Oikein hyviä varsatammoja ei ollut näytteillä ja kuuluki niistä olevan yleinen puute maassamme. - Kaikkein suurimman huomion herätti näyttelöpäivinä saatavilla ollut Norfolkin rotuinen orit, joka yleensä tunnustettiin kelvolliseksi eläimeksi laatuunsa. Tämän eläimen omistajilla kuuluu olevan aikomus, että kun ovat saaneet ostohinnan siitä vähänkään korvatuksi, niin he myyvät sen alennetusta hinansta ja ostavat toisen, jota siten tulisi useita sellaisia meidän maahan leviämään. Eläimen hinta lienee olla 14 tuhatta markkaa.
 |
| Riis. HKM, CC BY 4.0 |
Talonpoikaisia kilpailijoita hevosinensa tuskin lienee ollut osanotossa muita kuin Hovinkartano Hauhosta, Jaakkola Längelmäeltä ja Huusko Jämsästä. Näistä saivat kaksi edellistä raha ja kunniapalkinnon hevosistaan, jotka myödessä nousivat toinen 1,200 toinen 1,500 markkaan.
Nautaeläimiä oli kaikkiaan esiteltyinä 213, jotka melkein kaikki olivat ulkomaista Ayreshiren rotua, jotkut Anglerin mutta vaan 4 eläintä kotimaista rotua. Kartanon herra von Knorring Kokemäeltä oli tuonut nähtäville, vaikka kuletusmatka oli niinki pitkä, koko 10 eläintä. Eräs esittämänsä hopeametaljilla palkittu sonni oli arvosteltu lähes paraimmaksi siitä laadusta. Myötäessä vaati hän siitä 500 markka, muita eläimiään myi hän 400 markalla ja siitä alaspäin hinnassa. Mutta kaikista kauniin härkä eli sonni näyttelössä oli hra F. von Frenckell'iltä Anolasta. Muista näytteille panijoista mainitsemme hra Wahren'in Forsasta, joka omistamistaan Viksbergin ja Kojon latokartanoista Tammelasta oli tuonut nähtäville kaikkiaan 47 nautaeläintä. Hänen esittämänsä eläimet, olletiki lypsylehmät olivat kaikkii niin hyviä, että palkintotuomareilla oli tuska tukassa arvostellessa mikä niistä paras olisi. Nuori karjansa oli ihmeteltävä moninaisuutensa ja kauniin yhtäläisyytensä vuoksi. Palkintoja sai hän, sanomattaki monta. Mustialan maanviljelysopistosta oli nähtävillä useita hyviä lypsylehmiä.
(Blogin pitäjän muistutus: Sekä Frenckell että Wahren kuuluivat näyttelyn pääjärjestäjiin. Alkuperäisiin järjestäjiin kuului myös seuraavassa kappaleessa mainittava Linder.)
Lampaita oli 53 eläintä esitettyinä. Näitten suhteen oli herra von Knorringïlla, hra C. Linder'illä Nääsistä ja kreivi Armfelt'illä Viurilasta etuansio. Nämä eläimet olivat pääasiallisimmasti Southdown'in rotua. Niistä kymmekunta siasta, joita oli nähtävillä oli mielestämme Hatanpään isännän hra Idman'in 2 vuoden ja 152 päivän vanha "Sys" niminen kotimaissukuinen valkoinen sika mahtavin joukosta. Se oli painoltansa 26 leiviskäinen ja sanottiin hänen siitä huutokaupassa saaneen 207 markkaa. Mutta ensimäisen palkinnon sai Mustialan ravintolan isäntä hra Lampén emästä ja yhdeksästä porsaasta.
Kun vielä mainitsemme muutaman kalkkunan, joitakuita kanalintuja ja neljä paria kanineja, niin olemme siten maininneet kaikki näyttelöön osaa ottaneet eläimet. Mutta kuitenki on vielä huomaittava vaikka luettelosta unohtunut, tuossa kalliotöppärellä aituun sisäpuolella seisova joku siniseksi maalattu kaapin näköinen rakennus minkä vieressä seisoo mies, jolta käymme kysymässä, mitä hänellä on näytettävänä ja saamme kuulla talon, jota hän vartioitsee, olevan mehiläisten asunnon. Samassa tuleeki myös joku talon asukkaista elatuksen hakumatkalta kotiin, hiipien heidän kulku-ovekseen jätetystä aukeamasta sisään. Mehiläispesä oli Tammelasta Mustialan opistosta tuotu, ja mies, joka niitä hoiti oli saanut oppinsa siihen toimeen kirkkoherra Åberg'ilta Nakkilassa. Hän selitti meille pesän hoidon, vakuuttaen, että yksi sellainen tuottaa vuodessa niin paljo hyötyä kuin lypsylehmäki. Siitä saatava hunaja maksaa 12 markkaa leiviskä; jota paitsi vaksi, jota saadaan vuodessa 4 naulaa pesästä maksaa 2 markkaa 60 penniä naula. - Pitäisipä noita eläimiä toki yleisemmin hoidettavan.
Lopuksi emme voi olla ikävällä mainitsematta, että näytteille panijat olivat melkein kaikki herroja ja kartanoin isäntiä eikä talonpoikaista kansaa. Täten ei tuo siis ollutkaan Suomen kansan yleinen, vaan yksityisten eläinnäyttelö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti