Linnassa oltiin ehkä kaikkein innokkaimpia hävityshommissa. Suuret ja pienet juoksivat kilpaa ja kaikki mitä irti saatiin raahattiin ulos niin että linna oli pian kuin puhtaaksi ryöstetty. Tavarat koottiin lähellä olevalle avoimelle kentälle, jossa niistä tehtiin mahtava rovio. Niin paloi suuri osa linnan kalustosta, paitsi joukko vanhoja tauluja, joita Turun linnassa oli rikas kokoelma. Ne säästettiin liekeiltä. Linnassa oli muuan syrjäinen, silmälle huomaamaton kätköpaikka, sinne vietiin taulut. Se oli kapea käytävä, johon johti vain yksi ovi. Käytävän seinille ripustettiin nyt vanhat maalaukset, jonka jälkeen ovi suljettiin ja avain pantiin talteen.
Vuosia kului ja Turun linna sai kokea monenlaisia vaiheita. Uusi aika oli koittanut uusine pyrkimyksineen ja kukaan ei enää näyttänyt muistavan vanhaa kuningaslinnaa.
Silloin tapahtui 1830 että keisari Nikolai vieraili Turussa ja ilmoitti haluavansa katsastaa Suomen vanhinta muistomerkkiä. Ajutanttiensa ja kaupungin viranomaisten saattamana vaelsi hallitsija nyt läpi linnan tyhjien huoneiden ja mikään seikka ei näkynyt jäävän häneltä huomaamatta. Hän tahtoi nähdä kaikki niin että hänen oppaansa lopuksi väsyneinä ihmettelivät mikä tässä vanhassa rakennuksessa niin saattoi kiinnittää valtiasta, joka oli nähnyt niin paljon ja omisti niin paljon maailmassa. Kun keisari läheni tuota syrjäistä käytävää, keksi hän lukitun oven. Minkätähden oli se lukittu? Kukaan läsnäolijoista ei sitä tiennyt. Hänen Majesteettinsa käski että avain oli tuotava esiin, mutta kukaan ei tiennyt missä se oli: Linnan asukkaat vakuuttivat etteivät koskaan olleet nähneet siihen kuuluvaa avainta. Sitä ei ollut varmaan enää olemassakaan. (Aikaisemmin oli liikkunut huhu että avain oli heitetty Aura-jokeen). Keisari kiivastui ja käski murtaa auki oven. Niin tehtiinkin ja Nikolai astui käytävään. Monet kasvot tähystivät häneen seinältä ja keisari pysähtyi pitkäksi aikaa jokaisen kuvan eteen katsellen sitä tarkkaavasti. Niin kulki hän kuvalta kuvalle, vaipuen jokaisen edessä ajatuksiin. Käytyään päähän asti palasi hän oven suuhun ja katsellen vielä kerran erästä muotokuvaa sanoi hän, tehden kädellään suuren liikkeen, seuralaisilleen: "Nuo muistot voivat vielä kerran käydä vaarallisiksi!"
Senjälkeen käski hän muurata heti umpeen koko käytävän niin ettei sen paikkaa erottanut muusta seinästä. Niin tehtiin ja nyt ei kukaan tiedä, missä tuo käytävä on.
Kuva Nikolaista joitakin vuosia ennen Turussa käyntiä Museovirastolta CC BY 4.0. Piirros Turun linnasta Folklivsarkivet Lund/Alvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti