... Tarkoitan raipparangaistusta, jota Padasjoellakin käytettiin jopa aivan kirkon läheisyydessä. Paikalle oli maahan pystytetty paksu hirsi (punaiseksi maalattu), ja tähän pilariin kytkettiin rikollinen kiinni - ja niin käytiin "työhön". Esimerkiksi hevosvaras saattoi saada 40 paria raippoja - !
Pappila oli, kuten sanottu, rakennettu pienelle kunnaalle, kirkko alanteen taakse vähän korkeamalle samanlaiselle. Se oli kuitenkin niin lähellä, että sekä näki että kuuli pyövelin joka lyönnin, puhumattakaan onnettoman parkaisuista, armahtamisen pyynnöistä ja rukouksista.
Välttyäkseemme kuulemasta näitä kauheita ääniä juoksimme me lapset riihen taakse pieneen metsikköön ja kätkeydyimme pensaihin: usein kuitenkin sitäkin kauemmaksi Vähä-aron torpalle, jonka emännällä oli tällöin aina tapana sanoa: "Joko ne taas hakkaavat niitä syntisiä ihmisparkoja!"
Perjantai oli raipparangaistuksen toimeenpanopäivä. Pihastamme saattoi silloin hyvin nähdä kansanjoukon - vanhoja, nuoria, vieläpä lapsiakin - kokoontuneina katsomaan tätä julmaa näytöstä. Mieskurja sai sitten levätä päivän, mutta sunnuntaina vietiin hänet, jalat rautoihin lyötynä, kirkkoon ja istutettiin korkeaan penkkiin ristikäytävän luo, kirkon keskustaan. Siinä hän sitten oli kuin häpeäpaalussa, sillä aikaa kun jumalanpalvelusta toimitettiin hengessä ja totuudessa.Jos joku tämän jälkeen kaipaa lisäkuvauksia raipparangaistuksesta, sellainen on blogiteksteissä Kaakinpuussa sekä Fastin raipat ja täydennysosissa viittaus tapaukseen, jota ihmiset olivat jääneet pariksi päiväksi kaupunkiin odottamaan. Raipparangaistuksen saaneita teksteissä Ihmeheltävä ja kunnioitettava luonnon vaikutus Lain täyttämiseen, Gustaf Adolf Pettersson, Murhaajia metsästämään ja Herman Mahlamäki Raippoja lyöneistä ja maksuistaan olen myös kirjoittanut, mutta en kirkon häpeärangaistuksesta, jota käytettiin muutenkin kuin raippojen yhteydessä.
Padasjoen kirkon kuva Kyläkirjaston kuvalehdestä 11/1895.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti