Aika laittaa pakettiin vuosi, josta tuli ihan muuta kuin suunnittelin. Mutta tällä kertaa positiivisessa mielessä.
Julkisesti olen näköjään vuosi sitten asettanut niin löysät tavoitteet, että olen saavuttanut ne (melkein) kaikki!
- Schildtit ja Spolstadin Hohenthalit ilmestyi ja yhteydenoton perusteella ainakin yksi äitini serkku on sitä lukenut.
- Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmiin tutustuminen tuli valmiiksi tai tarkemmin sanottuna sain sen ensimmäisen vaiheen loppuun. .
- Aloitin kirjaprojektin JA sain sen tämän vuoden puolella valmiiksi.
- Ja kirjoitin blogia.
Yksityisesti tavoitteet olivat pikkasen kovemmat ja löytyivät vielä kotini paperilapulta, jonka yläreunassa lukee Projektit 2019. Piti aloittaa kolmoisbiografia Pietari, Paavali ja Anna Juusteen ja Schildtien valmistuttua kannoinkin vinon pinon kirjoja himaan. Kirjoittaminen vaan jämähti oitis. Tajusin olevani Viipurin ympäristössä aivan oudolla alueella enkä osannut sanoa oliko Juustila karjalainen talo vai ruotsalaisempi. Ehkä joskus pääsen tämänkin kynnyksen yli.
Täysin idioottimaisesti kuvittelin Juustenien sivussa vihdoin siivoavani mummoni äidin enimmäkseen kauvatsalaiset esivanhemmat kirjaksi ja siinä sivussa kokoavani kirjat Tapahtui Kauvatsalla ja Kokemäen kedoilta. Mutta ainoa, mitä tein näiden hyväksi oli se, että kotiarkiston järjestelyn yhteydessä yhdistin kolmeen (3) paikkaan eksyneet Kauvatsa-paperit (hetkeksi) yhteen paikkaan.
Juustenin haasteellisuuden ohella vuoden suunnitelmat pani uusiksi takavasemmalta ilmestynyt Abraham Stenfelt. Ympärilleen syntyi oitis kirjaprojekti, jonka piti olla helppo ja nopea. Sitä se olikin, vaikka arkistokeikkoja Helsingin ulkopuolelle tuli tehtyä historiallisen monta. Mutta kun tavoite oli ajallisesti ja vaivallisesti alas asetettu, projektin loppuvaiheissa kipuilin siitä, että elämäkerrasta olisi tullut parempi/erilainen, jos olisin tehnyt merkittävän taloudellisen satsauksen ja istunut viikkotolkulla Kansallisarkiston Oulun toimipisteessä lukemassa käräjäpöytäkirjoja. Tavoitetta olisi voinut muuttaa, mutta "onnistuin" perustelemaan itselleni, että aineistorajaukseni oli perusteltu. En kylläkään kirjoittanut perustelua minnekään, sillä kyseessä ei ollut Tutkimus.
Ja lopullisesti vuosi meni raiteeltaan, kun päätin hakea jatko-opinto-oikeutta. Mistä kirjoitin jo yhden blogitekstin, mutta palaan aiheeseen huomenna kun alkavan vuoden merkeissä on syytä miettiä motivaatioitani.
Ensi vuoden tavoitteet olen jollain tarkkuudella asettanut hakemukseen kuuluneessa aikatauluhahmotelmassa. Epäilemättä jossain määrin muuttuvat/pettävät. Ja kesään mennessä tiedän, missä määrin on mahdollisuutta muuhun aktiviteettiin. Kaksi viime kesää menivät autoillessa (ja ajatellessa, että pitäisi autoilla), mutta lokakuussa toteutin yhden tämän (ja edellisen) vuoden tavoitteen ja sain perintöautoni myytyä (jee!), joten, jos retkeilyyn jää aikaa, se tapahtuu joukkoliikenteellä ja jaloillani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti