Keskisarjan artikkeli on ainoa, jossa ei ole viitteitä eikä lähdekirjallisuuslistaa. Hän siis seisoo omista kokemuksistaan kerätyn tiedon takana tuetta.
"Kaiken mitä kirjoitan, pitää olla totta." "Lähteet ovat aina niin vajavaisia, aukollisia ja subjektiivisia, että historioitsijan on pakko tilkitä kertomusta otaksumilla." "Mutta omasta päästä ei saa sepittää yksityiskohtia." "Sitä vastoin historioitsijan oikeus ja velvollisuus on älytä tapon motiivi, vaikkei sitä lähteessä suoraan sanota." "Tietyt epävarmat asiat on tositarinassa pakko sanoa suoraan. Ehkä, luultavasti ja mahdollisesti ovat turhia sanoja. Vaikka karsit ne pois, et huijaa, koska kaikkeen historialliseen totuuteen sisältyy automaattisesti edellä mainittu varaus."Lopusta päin erimielisyyttäni purkaen. Ilmeisesti Keskisarja ei "historiallisena totuutena" tarkoita sellaisia faktoja kuin rauhasopimusten allekirjoituspäiviä, joihin ei mitään epäselvyyttä sisälly. Epävarmojen asioiden, otaksumien ja älyämisten esittäminen kertomatta niiden luonnetta tekee tekstistä varmasti sujuvampaa ja vetävämpää. Mutta kun keskivertolukija ei muista tai jaksa pitää mielessä epävarmuusastetta, ei lopputulos minusta ole "totta". Enkä tällaista itse haluaisi kirjoittaa enkä myöskään lukea.
Oikeus ja velvollisuus ymmärtää motiivi? SSH-tutkimuksessa tavaan parhaillaan katuväkivaltakeissiä vuodelta 1646. Esiäitini naapuri alkoi huutaa huoraa, varasta ja noita-akkaa, minkä jälkeen syntyneessä tappelussa tuli esiäitini pahasti hakkaamaksi. Aivan varmasti naisten välit olivat kiristyneet jostain (tai monestakin arkisesta asiasta) aiemmin, mutta kun lähde ei kerro muusta kuin tästä yhdestä tappelusta, niin amatöörinä en lähde kyllä arvailemaan. Ja suhtautuisin epäillen tekstiin, joka moista tekisi.
Seuraavaksi Keskisarja kritisoi tekstejä, joiden ensimmäisellä sivulla on ilmaisuja "performatiivinen paradigma, akkulturaation diskurssi". Tähän täytyy yhtyä lukijana, samoin kuin kritiikkiin
"Ainakin historiantutkijoiden ammattijulkaisuissa toistuu synkkänä ja myrskyisänä yönä aloitus: "Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella..." jatkuen edeltäjien ruotimisella ja käsitteiden märehtimisellä siten, että kymmenen sivun artikkelissa päästään mahdollisiin tutkimustuloksiin vasta viidennellä sivulla. Ei näin voi aloittaa, jos toivoo tekstilleen pitkää ikää."Tosin olen alkanut ymmärtää mikä tarkoitus tällä rakenteella on tieteellisessä artikkelissa. Mutta turhan helposti se livahtaa myös tietokirjoihin.
Jokaiseen artikkeliin luvattiin sisältyvän harjoituksen, joka Keskisarjalta ilmeisesti on "harjoitella hankalista, lukijalle ja itselle epäkiinnostavista aiheista, joista sanat ja lauseet puristuvat vain väkisin vääntämällä. Tällä tylsyys-työkalulla voi teroittaa aivojaan, ja siksi haukotuttavia aiheita ei aina kannata vältellä." Hän jatkaa käytännön esimerkillä, joka on sukututkijalle tuskallisen tuttu. Vain jos "lähteitä on säilynyt moni-ilmeisemmin, alkaa toivonkipinä kukkia".
Nyt olen Keskisarjan kanssa kirjoittajana samoilla linjoilla
Mikä elämässä oli merkityksellistä ja tärkeää? Se selviää lukemalla lähteitä. Ilman "tutkimuskysymysten" pakkopaitaa pitää kirjoittaa siitä, mistä on eläväistä aineistoa sattunut säilymään. Hiiteen metodioppaat! Kirjoittajan pitää kysyä itseltään estottomasti: mikä tässä elämässä on kertomisen arvoista?Tosin huomautettakoon, että jatkossa Keskisarja poimii esimerkistään esiin hyvin tutkimuskysymysten näköisiä lähestymiskulmia.
Keskisarjan alkoholinkäyttöohjeistuksen voitte lukea itse kirjasta, mutta lopetan lainaukseen keskivaiheilta artikkelia
"Jos painotuotteen lukee muutama sata ihmistä, se on saavutus, eikä kirjoittajan omistautuminen valunut hukkaan. Muutama sata olisi hyvä yleisö jousikvarteton konsertille - lohduttaudu sillä, äläkä kadehdi julkkiskirjailijoita."Kuva: Tuulispää 30/1913
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti