Heti alkuunsa kylläkin pettymys, kun hevoskärrysimulaatiossa ohjaksista kiskominen ei vaikuttanut kulkuun mitenkään. Onhan niitä sellaisiakin hevosia, tietenkin.
Taloa kiertäessä hevoset tulivat vastaan joka huoneessa. Kun toimistointeriööriinkin oli eksynyt ratsastuspukuinen nainen poislähtiessä kysyin mistä oli kyse ja sain tietää, että tällaisia teemoja on näyttelyn osana muutaman vuoden ajan kerrallaan. Ihan kiva ratkaisu tavanomaisen vaihtuvan näyttelyn sijaan.
Simppeli ja mukava ratkaisu oli myös aikakone, jossa irtonaisia teemoja eri ajoilta oli piilotettu ovien taakse.
Kirjoituskoneen ja puhelimen käyttömahdollisuus on ennenkin nähtyä, mutta toimivaa. Tällä kertaa en tosin innostunut hakkaamaan näppäimistöä.
Esillä oli tietenkin Fiskarsin tuotteita ja teollisuushistoriaa oli annos lisää sivurakennuksessa, jossa oli myös ties-kuinka-mones tämän kesän tupainteriööri. Turtumukseni oli sillä tasolla, etten edes tarkistanut oliko siellä reikätuolia.
Museon kolmas tila oli navetan ylisillä. Sen toisessa päässä oli kauppainteriööri ja 1960-luvun kotikulmaus, jossa oli lupa kokeilla ajan vaatteita, mikä ei hellepäivänä houkutellut hiukkaakaan.
Toisessa päässä oli kaksi miniasuntoa, joista toinen oli sisustettu siivosti elävän lesken tapaan ja toinen poikamiehen elämälle. 11 neliön tilat muistuttivat omaa pikkuasuntoani, mutta jätän lukijan arvattavaksi kumpi sisustuksista näytti tutummalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti