Olin tällä matkalla jo ohittanut monia ja tulisin ohittamaan kymmenittäin kotiseutumuseoita. Etteivät ne jäisi reissulla täysin paitsioon, satsasin kolme euroa Pöljän kotiseutumuseoon, selvittääkseni onko Savossa jotain erilaista. No, ainakin kivikauden keramiikkatyyppi, joka on nimetty Pöljän mukaan ja oli päästäni jossain vaiheessa tipahtanut. Keramiikan paloja oli esillä kotiseututalossa, josta ostin lippuni. Sitä mielenkiintoisempi oli kierros toisaalta siirettyjen rakennusten pihapiirissä. Se oli merkittävästi erilainen kuin Länsi-Suomessa, sillä se ei ollut umpipiha!
Ja asuinrakennukseksi oli parituvan sijaan valittu savutupa, jossa oli asuttu vuoteen 1933!
Hirsiarinalle rakennettua uunia opas kutsui savolaiseksi, mutta minusta se oli samannäköinen kuin Seurasaaren karjalaisessa talossa. Jompikumpi meistä lienee oikeassa. Mutta kumpikaan ei tiennyt miksi tuvan seinälle oli ripustettu "teerin kuva". (Kuva on laadultaan kammottava, mutta niin olivat valaistusolosuhteetkin.)
Opas ei innostunut arvailuista kun materiaaleissaan vain noin luki. Mutta satuin seuraavana päivänä Kainuun museossa näkemään mielestäni samanlaisen
joka puolestaan oli kyltitetty houkutuslinnuksi.
Aitat, joiden opas oli materiaaleistaan oppinut olevan 1700-luvulta, olivat länsisuomalaisia (1800-luvun) aittoja matalampia.
Voimankeli oli uutta minulle. Tuleekohan moisia nyt vastaan joka toisessa museossa?
Tarvittiinko yhdessä talossa näin monta piimäleiliä?
Karsikkolauta on Länsi-Suomesta katsoen outous. (Karsikoista blogissa aiemmin tässä ja tässä.)
Opas onnistui kampittamaan minut kysyessään yhden rakennuksen seinällä olevan pyörän käyttöä.
Olin jo kaukaa mieltänyt mökin vesimyllyksi, miettimättä sijaintia kuivalla maalla tai pyörän tehotonta ulkonäköä. Eli vastasin myllynrattaan, mikä oli väärin. Saatuani lisävihjeen, että pyörä oli käytössä vaaka-asennossa, arvasin sitten oikein. Hevosveto.
Pöljän kotiseutupolku jäi kiertämättä, sillä maantie kutsui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti