AS5: Tertin "kartanossa"

Mikkeli on todennäköisesti Suomen kartanomajoituksellisin paikka. Runsaasta tarjonnasta valitsin yöpymispaikaksi Tertin kartanon ja tarkoituksellisesti jätin sen taustan selvittämisen tekemättä. Paljon mukavampaa hutkia paikan päällä yksityisparvekkeella ilta-auringossa wifin kanssa. (Tietenkään majoitustilat eivät ole kuvassa takana näkyvässä päärakennuksessa, vaan oikean reunan sivurakennuksessa.)

Kartanon omien verkkosivujen esitys on virkistävän rehellinen. Kyseessä ei ole kartano-kartano vaan rustholli, jonka historiasta sivu kertoo enimmäkseen nykyisten omistajien suvun ajasta vuodesta 1894 nykypäivään. Päärakennuksen ikä ei selviä. Julkaisussa Sairilan seudun historiaa, perinnettä ja nykyaikaa kerrotaan, että

"Nykyinen uusrenessanssityylinen päärakennus on peräisin v. 1809. Rapattua hirsitaloa jatkettiin 1894. Samalla rakennus vuorattiin lääninarkkitehti J. L. Lybeckin piirrustusten mukaan."

(Kyseisen tekstin muita yksityiskohtia enemmän luotan alla esittämääni.)

Löytyykö digitoiduista lehdistä täydennystä? Toki. Ensinnäkin aikakauslehtien puolelta löytyy Suomi-lehdestä 4/1928 Marrti Westerholmin artikkeli "Mikkelin pitäjän asumusten nimet", josta saadaan seuraava tausta.

Jatkoksi sopii Mikkelin sanomissa 28.9.1929 julkaistu Martti Hertzin "Teitin kartanon yli 250-vuotiset vaiheet". Se on siinä määrin täydellinen, että ei auta kuin referoida. (Hertzin aiempi versio julkaistiin Mikkelin Sanomissa 16.6.1923.)

Tertti (tuolloin vielä Hintsala) kuului 1700-luvun alussa lääninrahastonhoitaja Barthold Ithimaeukselle. Isonvihan jälkeen lapsistaan olivat Suomessa Puumalan nimismies Henrik Ithimaeus ja Katarina, jonka aviomies oli Mikkelin kappalainen Samuel Hertz. Samuel Hertzin kuoltua vuonna 1744 Katarina lunasti sisaruksiltaan tilan, jota viljeli poikansa Henrik Hertz kuolemaansa 1763. Koska kolme lastaan olivat alaikäisiä tilaa isännöi isäpuoli vääpeli Petter Johan Gadde.

Kolmen lapsen osuudet siirtyivät eteenpäin eri reittejä. Vuonna 1795, kun viimeinen Hertz myi osuutensa, tilasta kuului 2/5 Gustaf Adolf von Brandenbrugille ja 3/5 auditööri L. J. Jägerhornille. Miehet käräjöivät keskenään omistusoikeuksistaan kunnes 1799 koko tila tuomittiin von Brandenburgille. Tämä omisti samassa pitäjässä Asilan kylässä Tertin talon, jonka nimi laajeni nyt kattamaan myös Hintsalan.

Von Brandenburgien suvussa Tertti siirtyi mieheltä toiselle kunnes kevyesti lohkottuna myytiin 1848 Mäntyharjun kappalaisena toimineelle Karl Gröhnille, joka kuoli jo 1850. Leskensä myi maat 1852 hovioikeuden ylimmälle notaarille Berndt Frederik Hultinille.

Tämän (tai tarkemmin sanottuna kuolinpesänsä, Hertziä hieman korjaten) jouduttua konkurssiin tilan ostivat vuonna 1870 veljekset Juhana ja Kalle Avelin, mutta saman vuoden aikana tila päätyi kokonaan Juhanalle. (Kurkistaen Mikkelin maaseurakunnan rippikirjaan 1890-1899 sivulle 568 selviää, että Juhana Avelin oli koko nimeltään Yrjö Juhana Avelin ja syntynyt 8.11.1839.) Avelin omisti tilan vuoteen 1893, jolloin sen pakkohuutokaupasta osti Kalle Pietari Tolvanen.

Tämä kuoli jo saman vuoden aikana ja leskensä myi tilan Aatami Pylkkäselle, kuten Tertin verkkosivuillakin kerrottiin.