Mutta tämä oli jotain ihan muuta, tai jos jossain metsässä oli varsinainen muistomerkki, minä en sitä nähnyt. Pysähdyspaikalla näkyi selvimmin iso taulu, josta kävi ilmi, että kyse ei ollut koko Lapin sodasta vaan Ylimaan taistelusta (käsittääkseni taulun taakse jäävässä maastossa) lokakuussa 1944.
Paikan päällä ilman sitä polkua oli hauska kulkea kunnes tulin risteyskohtaan ja alkoi epäilyttää. Hattuvaaran taistelijan polun tapaisia kyltityksiä ei näkynyt. Risteyspaikassa oli ilmoitustaulu, jossa mainostettiin loppuunmyytyä kirjaa ja luettavissa oli taistelun 60-vuotisjuhlan ohjelma vuonna 2004.
Taisin ehtiä ajattelemaan "tämä on aivan kamala", mutta tulin toisiin aatoksiin. Ilmiselvästi tieto on kerätty ja esitetty intohimolla ja paneutumisella. Tämä on sitä oikeaa kansalaishistoriointia. Mutta kauanko säilyy tällaisena?
Jonkin aikaa ajettuani hannunvaakunaan oli liitetty vain sana muistomerkki. Edelleen aikaa oli runsaasti, joten käännyin tieltä. Lepopaikalla ei näkynyt muuta kuin pienelle mäelle polku, joten lähdin seuraamaan sitä. Lähes heti tuli näkyviin monumentin omainen, joka lähempää selvisi Lapin sodan Taipaleen taistelulle omistetuksi.
Puuhun sidotusta 100-vuotiaan Suomen nauhasta päätellen viime vuoden puolella joku on käynyt laskemassa seppeleen, joka oli nyt muovia ja risuja, sekä mahdollisesti myös polttanut sinivalkoista pöytäkynttilää, joka kuvassa melkein erottuu keskivaiheilla takasärmää.
Mutta juhlien jäljet on joskus siivottava pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti