sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

AS15: Pöykkölän kotiseutumuseossa


No nyt ollaan melkein Pohjanmaalla totesin, kun Pöykkölän kotiseutumuseota lähestyessäni hahmotin umpipihan. Siinä päärakennus ja 40 metrinen sivurivi ovat harvoja Rovaniemen palosta selvinneitä ja muut pihapiirin osat toisaalta tuotuja. Museo osoittautui mielenkiintoiseksi ja suurin harmituksen aihe oli väärään järjestykseen sidotut laminoidut tekstikortit. Huomautin tästä lähteissä lippukiskalle, jolla näytti olevan luppoaikaa korjaustoimenpiteeseen.

Päärakennuksen pirtissä oli pari itselleni vierasta elementtiä. Yhtenä lattialla "nukkumaloova eli pielus- tai päänaluspuu."
Se oli lattialla oikeassa paikassa, sillä tällaista käyttivät lattialla nukkujat. Esillä olevan tekstin mukaan se "esti tyynyn liukumisen lattialle" (?) ja "suojasi lattialla nukkuvien päitä pimeässä liikkuvien kolhaisuilta". Ainakin jälkimmäinen kuullostaa järkevältä, varsinkin kun toisaalla selitettiin, että talon ovet olivat aina lukitsematta ja lisää yöpyjiä saattoi tulla vaikka keskellä yötä.

Pirtin seinällä hymyilytti kaulauslauta, jonka symboleissa oli tulkittavaa.

Sen takana näkyvä seinä oli minulle uutta tekniikkaa. "Hirsiseinien raot on ennen maalaamista tasoitettu ruisjauhoa, sahanpurua ja lehmänlantaa sisältäneellä seoksella. Tämän jälkeen seinät on kalkkimaalattu." Seinien kaunis okrankeltainen väri ei otokseeni ole oikein tarttunut, ainakaan oman tietokoneeni ruudulla.

Toisella puolella päärakennusta kurkin salista maitokamariin ja opin, että "Kaukaisille niityille ja muille työpaikoille piimä vietiin leileissä ja hinkeissä usein jo talvikelien aikana ja upotettiin hetteeseen, jossa piimä pysyi tuoreena ja raikkaana heinäntekoon saakka." Tämä esitys selittäisi Pöljän kotiseutumuseossa heränneen kysymyksen piimäleilien tarvittavasta määrästä. Mutta saiko siis talvikelien aikaan vielä lehmistä maitoa ja uppoaako leili talvikelillä hetteeseen?

Toinen mielenkiintoinen maitojuttu oli toteamus, että kirnupiimäsaavin ja kauhan reunoihin muodostui "valkoinen kerros n. s. naattaa, jota käytettiin lääkeaineena rupiin, palohaavoihin ja verenmyrkytykseen sen sisältämän penisiliinin takia." Ei meillä etelässä tällaista ole osattu tai ei minulle ainakaan ole kerrottu.

Maitoteknologiaa oli esillä lisää sivurivissä, mutta ilman turhia lisätietoja.
Sivurivi on paikallisella kielellä puovi kun taas Pudasjärvellä oli puoji. Oletan, että molemmat ovat sukua ruotsinkielen sanalle bod.
Yläkerrasta löysin tämän hienon rukin.
Monista ulkorakennuksista erikoisuutena kesänavetta, jollaisen kuvan olin jossain aiemmin jo ehtinyt nähdä ja osasin prujua lukematta nimetä pytingin, vaikka se ei muodoltaan varsinaisesti tuttu ole. Vilja-aitat täällä näyttivät jo ihan samoilta kuin Satakunnassa. Mutta täkäläisittäin ne olivat "kaukana pihapiiristä paloturvallisuuden vuoksi". Täh?

2 kommenttia:

Qroquius Kad kirjoitti...

Ei tuo päänaluspuun funktio estää tyynyn liukumisen lattialle niin oudolta kuulosta, jos kerran toinen samanmoinen oli suojata lattialla nukkuvien päitä pimeässä liikkuvien kolhaisuilta:
silloinhan lattialla nukkujien pää ei siis ollut seinänvierustan suojaama, vaan keskemmällä lattiaa, jolloin tyyny saattoi liukua pään alta edemmäs lattialle haitaten näin asianomaisen yölepoa?

Anonyymi kirjoitti...

Vilja-aitta kannattaa sijoittaa sivummalle, jotta edes jotain (syötävää ja/tai siemenviljaa) jää jäljelle, jos tupa palaa. Vastaavasta, tosin käänteisestä, syystä sauna ja riihi sijoitettiin sivummalle, ne kun ovat vielä asuinrakennuksiakin herkempiä palamaan.