AS16: Lapin maakuntamuseossa

Lopetin päiväni Rovaniemellä Artikumissa, jossa on Lapin maakuntamuseo. Aloitin sisääntulokerroksesta eli yläkerrasta, jossa käsittääkseni oli vaihtuvia näyttelyjä. Umpiovissa luki vain "näyttelyt", mikä oli erikoinen eikä kovin kutsuva ratkaisu.

Taideäänin varustetut luontovalokuvat eivät kiinnostaneet, mytta Petsamon aika osana Suomea kylläkin. Ja taas löytyi aukkoja omista tiedoista ja myös näyttelyn esityksestä. Ortodoksinen luostari "siirtyi Suomen valtiolle, joka määräsi osan luostarin kiinteistöistä muuhun käyttöön. Vaikea paikka oli Alaluostarin kirkon siirtyminen luterilaiselle seurakunnalle." Kai jollain kommervenkillä laillista, mutta kuullostaa aika törkeältä. Ja miksi sisäministeriö huolehti luterilaisten kirkkotilanteesta?

Luterilaisten väestöosuuden kasvu näyttelyteksteissä mainittiin, mutta en löytänyt absoluuttisia väestömääriä ja oletettavasti merkittäviä muuttomääriä mistään kohtaa. "Petsamossa puhuttiin useita kieliä, joista huomattavimmat olivat suomi, karjala, koltansaame ja venäjä." Huomattavimmat Suomen hallintakauden alussa vai sen lopussa? Rohkenen epäillä, että opetus perustamissa 7 kansakoulussa ei ollut monikielistä.

Alakerrasta löytyi perusnäyttely, jonka pahaksi onneksi aloitin päästä, jossa näyttelyä esittelevä pömpeli oli rikki. Ehdin sitten kiertää koko näyttelyn, ennen kuin hahmotin sen kolmijakoisen perusrakenteen. Yksi osa Ylä-Lappia eli saamelaisia, yksi Perä-Pohjolaa eli kalastusta ja maataloutta ja yksi Rovaniemeä sota-aikaa painottaen. Kaikkien kolmen takaseinällä oli arkeologisia löytöjä.

Kokonaisuus oli tyyliä "valitut palat" eikä varsinaisesti tarjonnut lisäymmärrystä alueen historiasta ja elämästä. Ylä-Lapin kohdalla esineteksteissä ei ollut tietoa ajoituksista eikä muistaakseni lokaatioistakaan.

Hämmentävästi näyttelyn aloittavasta pukuparista löysin vain tekijän äänellä kirjoitetun tekstin enkä mitään "faktaa". Voi kyllä olla, että en huomannut kaikkea, sillä vasta blogiin kuvia valitessani näin, että pukuparin takana olevissa vitriineissä oli laatikoita, jotka olisivat ehkä auenneet.

Johanna Metsäpelto totesi , että "Erityisesti dioramat on hienot." Niitä oli runsaasti arkeologiarivissä, mikä useimmissa tapauksissa avitti ymmärrystä. Sen sijaan toivon, että avokota ei jätä joillekin kävijöille aivan väärää kuvaa Lapin asumisratkaisuista.

Arkeologiaosuuden ymmärtämiseen kaipasin karttakuvia kun Lapin paikannimet eivät mitään sano minulle juuri mitään.

Kuten Pudasjärvellä, täälläkin oli suksen palanen. Sen kaunis nauhakoristelu ei valaistuksessa tarttunut kuvaani. Ajoitus jäi epäselväksi, vaikka kyseessä olisi ollut esinetekstissä mainittu Sallasta löydetty "Suomen vanhin" suksi.

Rovaniemeltä on löytynyt tämä lempparisolkityyppiäni edustava kansainvaellusaikaan ajoitettu kappale.

Sitä kutsuttiin nyt reliefisoljeksi, kun Levänlahtiseminaarissa käytettiin sanaa selkänappisolki. Kai puhuttiin jotain levinnäisyydestä ja löydöistä, mutta tuli yllätyksenä, että Suomessa on näin hieno kappale. Esinetekstissä arveltiin päätyneen Ounasjoen Alajärven törmälle Norjasta. Pari löytöä tunnetaan myös Ruotsin Helsinglandista.

Rovaniemestä opin päivän aikana sen, että täällä on joki ja itse asiassa kaksikin. Aamulla kaupungin synty oli vielä täysin mysteeri kun kuvittelin sen olevn täysin kuivalla maalla! Matkailu avartaa... Yksi arkeologiaosuuden pienoismalleista kuvasi Rovaniemen Ylikylää, jossa viljeltiin maata viimeistään 1000-1200 -luvuilta.

Olivatko he sitten "ensimmäisiä asukkaita" kuten Perä-Pohjalan osuudessa 1700-luvun "uudisasutuksesta" kerrottiin? Sana asukas rajattuna "pysyvään" asutukseen  on  hankala, mutta tavanomainen Suomen historian esityksissä. Kuitenkin olemassa (tämän museon arkeologiaosuuden mukaan) pohjoisen paikkoja, joissa on aineistoa lähes 3000 vuoden ajalta. Aika pysyvää, vaikka sitten kesät ja talvet oleskeltaisiinkin eri paikoissa.