Täydennysosia

1) Viime vuonna Turun museokeskuksen viuhkat tutustuttivat minut Eva Jaquette Hastferiin. Tuolloin lukemissani lähteissä mainittiin hänen aviomiehestään kirjoittama elämäkerta. Sen käsikirjoitus tuli yllättäen vastaan Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmissa Aleko Liliuksen Autograafikokoelmassa (F II 50). Ilmeisesti Lilius on siis pitänyt kappaletta omakätisenä.

2) Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmissa on signumilla 1978:29 Erik Elfströmin kirjoitus Viipurin kellotorni ja kaupungin muut julkiset kellot. Elfströmin kelloseppäsuvun ja kelloliikkeen toiminta Viipurissa vuosina 1771-1943 vuodelta 1973. Tilasin sen toiveena saada lisätiedonmurunen Ida Elfströmistä, mutta vähiin jäi anti, sillä Elfström oli otsikkonsa mukaisesti keskittynyt kelloseppiin. Hänellä oli ollut käytettävissään Idan sisaren Wilhelmine Louise Elfströmin saksaksi vuonna 1890 kirjoittama Familien Kronik, jossa kertoi sisarusten saaneen läpikotaisin saksalaisen kasvatuksen. Koulussa "esitelmät pidettiin saksaksi, ruotsia ei edes luettu, saati sitten opiskeltu, suomesta puhumattakaan."

3) Keissi Saamelaisten mytologia vilahti viimeisimmässä Twitter-koostessani. Syytöksistä on sittemmin julkaistu melko yksityiskohtainen blogiteksti. Kustantaja puolestaan otsikoi katsauksensa Saamelaisten mytologia jakaa mielipiteitä eikä kommentoinut ollenkaan mielestäni törkeintä osaa eli väittämäänsä oikeudesta kuvittaa "populaarimpi tiedekirja" aiemmista julkaisuista kopioiduin valolkuvin, joiden tekijänoikeudet ovat edelleen voimassa.

4) Yritin alkuvuodesta etsiä horoskooppien tuloa Suomeen ja ihmettelin merkkien käyttöä 1700-luvun almanakoissa. Näihin täydennyksenä oheinen ote lastenlehdestä Eos 1/1855, jossa kuvat esitellään tähtikuvioiden merkkeinä.

5) Ennustusmerkeistä jatkaen. Vuosia sitten esittelin lyhyesti H. E. Hornburgin vuonna 1827 kolmanteen painokseen päässyttä kirjaa Onnen-ratas eli yksi uusi ja lysti Arpa-Kirja. Se palasi mieleen Johannes Häyhän kokoelman Alkuperäisiä kertomuksia entisiltä ajoilta I (omaelämäkerrallisesta?) kertomuksesta.

Niin kauan kun piika oli tuvassa, oli Juhana hyvässä turvassa ja luki läksyään, mutta piian mentyä alkoi häntä taas peloittaa. Se toki häntä lohdutti, kun piika pyysi häntä tulemaan kyökkiin ja "pouvaamaan" arpakirjasta. Piika itse ei saanut siitä oikein selvää, kun arpominen kävi moneen mutkaan ja senkin seitsemään temppuun.
Iltahämärässä otti Juhana kirjansa ja meni kyökkiin. Sinne tuli pian kamreerin veljen tytär Hannolapellon neiti Roosa, joka kävi kaupungissa koulua ja oli sedällään kortteeria. Roosa toi arpakirjan ja nappulat tullessaan.
"Mitäs Miinalle arvotaan?" kysyi Roosa-neiti naurussa suin lapsenpiialta.
"Arpokaa mitä tahansa, arpokaa vaikka minkälaisen miehen minä saan", vastasi Miina punastuen.

6) Muutama vuosi sitten kirjoitin Kaisaniemen puiston maineesta naisille vaarallisena paikkana ja Minna Canthin kirjoitusta tästä. Jäljittäessäni Uuten kuvalehteen realistisen oloisia tarinoita kirjoittanutta Anja Tuulosta selvisi, että kyseessä oli Hilma Sohvi Räsänen, joka oli vaikuttanut myös kansanedustajana. Verkkohaut osuivat Lieven Ameelin tekstiin ”Mitä sinä tässä kävelet?” Naisiin kohdistettu katse Helsingin julkisissa tiloissa 1900-luvun vaihteen kirjallisuudessa (pdf), jossa hän viittaa samaiseen Canthin kirjoitukseen ja jatkaa

Melkein kaksikymmentä vuotta myöhemmin Hilma Räsänen kirjoittaa Pyrkijässä nimimerkillä Anja Tuulonen samasta ilmiöstä – tilanne ei ollut ilmeisesti mainittavasti muuttunut. Tuleva kansanedustaja ihmettelee, miksi sitä, että nainen kävelee ”iltasella myöhään yksin kaupungin kaduilla”, pidetään sopimattomana: ”Eikö ole jo aika naisen ihmisenä ja yhteiskunnan täysi-ikäisenä jäsenenä vapautua tuollaisesta holhuun-alaisuudesta, joka pyrkii määräämään askeleittemme rajan?”

Tuulonen/Räsäsen teksti Maalaisnaisen mietteitä pääkaupungissa. on Pyrkijässä 1/1903.

(Räsäsen Wikipedia-sivulla on lähteetön maininta avioliiton ulkopuolisesta lapsesta, joka ihmetytti, mutta jäi selvittämättä.)

7) Esitin aikanaan taksoitusluetteloista hajatietoja. Niihin sopii jatkoksi Helsingistä Fredrik Wilhelm Pippingin veroilmoitus tai -kuitti, jonka näin Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmissa kansiossa Coll 343.13. Arkki oli jonkin verran A4:sta isompi.

Vaikeampi on ymmärtää saman miehen pienelle lapulle kirjoittamia tietoja henkiveroa varten. Miksi lasten syntymäpäivät ovat musteella ja nimet lyijykynällä?