Venäjän laivaston ja Pietari suuren kanssa Bering kävi kesällä 1716 viimeistä kertaa Tanskassa. Anna Christina oli mukanaan, sillä yhteinen poika kastettiin Nikolain kirkossa Kööpenhaminassa 27.6.1716 isänsä kaimaksi. Kummeina oli Beringin veli vaimoineen, joten ainakin nämä miehensä sukulaiset Anna pääsi tapaamaan.
Vitus kuului perheen pienokaisina kuolleisiin lapsiin samoin kuin Viipurissa vuonna 1726 haudattu Matthias Vitus. Aikuisiksi elivät vuonna 1721 syntynyt Jonas, vuonna 1723 syntynyt Thomas, vuonna 1730 syntynyt Anton ja vuonna 1731 syntynyt Anna Hedvig Helena.
Anna Christinan sisar Ephemia Hedwig meni Viipurissa 21.1.1724 naimisiin kontra-amiraali Thomas Saundersin kanssa ja toinen sisar Hedvig Catharina 17.4.1729 keisarillisen majesteetin assessorin Anton Johann von Saltzan kanssa. Koska Saunders oli virkaiältään nuorempi, mutta asemaltaan korkeampi kuin Bering, on ensiksi mainitun avioliiton tulkittu vaikuttaneen Beringin päätökseen erota Venäjän laivastosta.
Muutaman kuukauden jälkeen hän kuitenkin liittyi siihen takaisin, eron yhteydessä saamansa ylennyksen säilyttäen.
— Ja missä hän asui Viipurissa?
—- En voi sanoa sitä tarkalleen, mutta tunnettua on, että jo ennen ensimmäistä Beringin Kamtshatkan-matkaa v. 1725 oli hänellä Viipurissa luultavasti oma talo, ja hänen veljensä, perämies Kristian Bering ja rouva Bering ja kolme lasta asuivat täällä ... Kun Pietari Suuri kutsui kapteeni V. Beringiä matkustamaan Kamtshatkan tuntemattoman meren kautta ja tarkastamaan, onko olemassa salmea Siperian ja Amerikan välillä, niin tämä maailmankuulu matka alkoi talvella juuri Viipurista ...
 |
| Sija karta sočinisja v Sibirskoj ėkspedicii pri komande ot flota kapitana Beringa ot Tobolʹska do Čukockogo ugla Kungliga bibliotek |
Tammikuussa 1725 Bering lähti komennettuna tutkimaan Kamchatkaa ja palasi takaisin vuoden 1730 alussa. Viipuriin jäänyt Anna Christina synnytti edellä mainitun Anton-pojan 21.9.1730 ja tyttären Anna Hedvig marraskuussa 1731.
[Bering] oli löytänyt salmen ja suorittanut erinomaisen hyvin tehtävänsä, mutta hän ei noussut Amerikan rannikolle, ja venäläiset väittivät, ettei hän ollenkaan ollut purjehtinut salmen kautta. Sitä paitsi tsaari Pietari oli muka suullisesti pyytänyt häntä etsimään salaperäistä hopea- tai kultasaarta, jota nimitettiin silloin »Kompanejan maaksi» ja mistä japanilaiset kaivoivat suuriarvoista »mineraalia», joka varmasti oli kultaa. Kapteeni Bering ei ollut löytänyt salaperäistä saarta eikä tuonut Venäjälle kultaa. Tämä rettelö kesti kaksi vuotta. Kapteeni Bering oli uskonnollinen ja harras mies, ja Viipurissa asuessaan hän kävi usein lutherilaisessa kirkossa. Hän uskoi, että Jumala auttaisi häntä, mutta Jumalan tiet ovat merkilliset. Kapteeni Beringin oli pakko mennä Moskovaan selvittämään asiaa, ja sitten hän suuttui ja sanoi:
»Lähden uudestaan Amerikkaan suorittamaan saman tehtävän!»
Tällä kertaa Anna lähti mukaansa, kahden nuorimman lapsensa kanssa. Pojat Jonas ja Thomas vietiin Tallinnaan tuttavaperheen luo koulua käymään.
 |
| Anna Christinan kirje isälleen Ohotskista vuonna 1740. Wikimedia |
Pariskunta ja kaksi lasta lähtivät Pietarista 29.4.1733. Seuraavana talvena he olivat Tobolskissa eli Ural-vuorien itäpuolella. Matka jatkui Jakutskiin, jossa oltiin vielä alkuvuodesta 1737. Anna Christina suunnitteli lähtevänsä takaisin päin, mutta jatkoi kuitenkin miehensä mukana vielä 1800 kilometriä Tyynen valtameren rannalle Ohotskiin, jonne saavuttiin heinäkuussa 1737.
Täällä Anna Christina asui useampia vuosia, ennen kuin lähti yksin paluumatkalle, ollen Moskovassa maaliskuussa 1743 ja Pietarissa syyskuussa. Aviomiehensä oli kuollut joulukuussa 1741 saarella, jolle antoi nimensä,
Anna Christina kuoli 18.10.1744. Suomalaisissa lehdissä häntä on kutsuttu suomalaiseksi. Jätetään lukijan mietittäväksi onko tämä perusteltua.
Kirjallisuus ja lähteet
Anna Christinan kirjeitä perheelleen löydettiin 1990-luvulla ja Natasha Okhotina Lind&Peter Ulf Møller tekivät julkaisun Kommandøren og konen. Arkivfund om danske deltagere i Vitus Berings ekspeditioner (1997), jota ei Finnan mukaan ole pääkaupunkiseudun kirjastoissa. Samat tutkijat ovat toimittaneet artikkelikokoelman Under Vitus Bering's Command. New Perspectives on the Russian Kamchatka Expeditions (2003), jota Finna ei tunne ollenkaan kuin ei myöskään edelleen samojen tutkijoiden toimittamaa julkaisua Until Death Do Us Part. The Letters and Travels of Anna and Vitus Bering (2008). (Lisää kirjallisuutta listattuna täällä.)
Näiden sijaan on Google Booksista kuikultu Susan Broomhallin kirjaa Gender and Emotions in Medieval and Early Modern Europe: Destroying Order, Structuring Disorder (2015) ja Claudia Jarzebowskin kirjaa Kindheit und Emotion: Kinder und ihre Lebenswelten in der europäischen Frühen Neuzeit (2018). Jälkimmäisestä käytössä myös tiedoteteksti.
Lisäksi on luettu Vitus Beringin englanninkielistä Wikipedia-sivua, jossa on lähdeviitteet tuoreeseen kirjallisuuteen. Kuolinpäivä tanskalaiselta verkkosivulta, jostan syystä Anna Christinan sivu Genissä on suojattu yksityiseksi.
Beringin kirjeitä on verkossa julkaistu tanskaksi. Yhden kirjeen (pdf) alaviitteistä on poimittu pari yksityiskohtaa.
Matthias Pülsen tulo Viipuriin Nevanlinnasta perustuu luetteloon Viipurin kauppiassuvuista. Luettelossa viitattu Tertin tiedonanto ei anna lähdettä tiedolle. Matthias Pülse on 51-vuotias Viipurin väestöluettelossa 1718, jossa tytär Ephemia Hedwich on 17-vuotias ja Helena Catharina 8-vuotias.
Arkadijus Presas: Kultaa. Nuori voima 11-12/1929
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti