Markkinoiden kulttuurin kuulumisia

Istuin eilisen SLS:n juhlasalissa kuulemassa projektin Kommunicerande kommunikation välituloksia ja kolmen kutsutun puhujan ajatuksia. Kun projektilla on mainio blogi ja tilaisuus on kokonaan YouTubessa (kuten monet muutkin samassa salissa järjestetyt, kiitän), kerron lähinnä esityksistä heränneistä ajatuksista.

Litografiska museet CC BY-SA

Kirsi Vaino-Korhonen kertoi syksyllä ilmestyneen kirjansa puitteissa Turun tarkastusnaisten markkinamatkoista. Suurin osa matkoista tunnetaan siksi, että 1811 annetun määräyksen mukaan riskiryhmiksi määritellyt tarvitsivat lääkärintodistuksen kotimaassa liikkumiseen tarvittuun passiin. Mutta kun näitä erityistarkistuksia tarkastusnaisilta tunnettiin vain lyhyeltä ajalta syntyy epäilys, että määräys on paljolti jätetty noudattamatta. Selviäisikö lääkärien tilityksistä tai raportoinnista?

Norjalainen Eirinn Larsen on tutkinut Oslon (silloisen Kristianian) naiskauppiaita monista materiaaleista. Kuunnellessa ja katsellessa tuli hinku selvittää vastaavia lukumääriä sukupuolittain Helsingistä. Ja oliko täällä naisilta suljettuja kauppiasseuroja?  Tein pistetarkistuksen tilastolliseen vuosikirjaan 1908; ei tietoa kauppiaiden määrästä ja sukupuolijakaumasta. Kauppalehti tekee 9.12.1903 selkoa Helsingin kuudesta kauppiasyhdistyksestä, mutta on kiinnitänyt huomiota vain niiden kielirajoihin.

Ruotsin ajan historiaa harrastaneelle on tuttua kirkonmäellä harrastettu jumalattomuus ja kaupankäynti, mutta Anna Sundelinin esitys yllätti kertomalla, että jälkimmäinen oli käynnissä vielä 1880-luvulla. Yllättynyt oli yleisössä myös Christer Kuvaja, joka keskusteluosiossa halusi tarkistaa, että käytiinkö kauppa tosiaan kirkonmenojen aikaankin. Sundelin toisti sanomalehtitekstien väitteen, jota Valkjärven sunnuntaikaupasta lukeneen ei ollut vaikea uskoa.

Itse kysyin Sundelinilta, että milloinkahan ilmiö on vihdoin ja viimein loppunut, mutta tämä ei ollut vielä selvinnyt.

Maren Jonassonin aiheena on markkinahuvit kuten esitellyt kuvat, figuurit, eläimet ja erikoiset tai taitavat ihmiset; laulu, musiikki ja tanssi; taitopelit; karusellit ja keinut yms. Karuselleista tuli mieleen viime jouluna Pariisissa nähdyt ja pitänee taas tarttua Sven Hirnin tuotantoon, josta löytyy aina uutta tai unohtunutta.

Jonassonin erityiskiinnostuksen aiheena on kaksi Yhdysvalloista lähtenyttä ja Pohjoismaita kiertänyttä afrikkalaisperäistä naista. Monipolvisesta tarinastaan olin kuullut Jonassonin kertovan aiemminkin ja jätän kokonaisuuden jaettavakseen aikanaan. Mutta ihmisten esittelystä tuli mieleen alkuviikon Embracing Disability History -paneeli, josta jäi päällimmäiseksi mieleen Daniel Blackien ilmaan heittämä kysymys tasapainottelusta vammaishistorian synkkien puolien ja saavutusten välillä. Vammaisten esittäminen uhreina tai sankareina.

Pohjan-tähdessä julkaistiin 19.9.1866 ilmoitus

Vaikka ilmoituksessa ei puhuta hinnasta, luulisin, että Anna Sofia Nilssonin pääsi Oulussa näkemään vain rahaa vastaan. Oltiin keskellä nälkävuosia, joten Nilssonin ansaintamahdollisuudet eivät olleet parhaat mahdolliset.

Katsahdus Ruotsin lehtiin kertoo, että Nilsson oli esitelty kuvan kanssa lehdessä Illustrerad tidning vuoden 1864 lopulla ja ennen Oulua hän oli näytillä maksusta Kalmarissa elokuussa 1866. Mutta meidän aikamme Anna on kirjoittanut Nilssonista tekstin, joka ohittaa tämän esittelyvaiheen kokonaan. Minkälainen kuva tulisi ammattilaisen käsissä?