Naimisiin menolla ei ole yläikärajaa

Kun viikko sitten julkaisin tarpeettoman epäkohteliaan tekstini Niin s******* vaikeeta? arvasin, että joudun ennen pitkää tunnustamaan yhtä alkeellisen virheen liian tiukkoihin oletuksiin jämähtämisestä. Mutta olisin toivonut aikaa menneen vähän kauemman.

Ei auta itku markkinoilla, niin makaat kuin petaat. Pilkka osuu omaan nilkkaan. Olin sanomalehdestä löytänyt ilmoituksen, jonka mukaan Helsingissä koko elämänsä elänut 59-vuotias Gustava Wilhelmina määrättiin "heikkomielisenä" veljensä holhoukseen. Tulkitsin tämän päässäni mielenvikaisuudeksi ja sieluni silmillä näin Gustava Wilhelminan virumassa Lapinlahdessa omituisten hoitojen uhrina. (*)

Aivan älyvapaata. Kun hän kerran oli veljensä holhouksen alla ja veli muutti itään, niin paljon järkevämpää olisi ollut hakea naista sieltä suunnalta. Simppeli Katiha-haku olisi paljastanut oleskelunsa Koivistolla vuoden 1862 paikkeilla ja vihkimisen avioliittoon samassa seurakunnassa.

Ja vaikka en missään tutkimuksessa ole kohdannut 60-vuotiasta vanhaapiikaa solmimassa ensimmäistä avioliittoaan, olisin voinut työntää nimen silti HisKi-hakuun ja löytää vihkimerkinnän Koivistolla.

Mutta ei. Piti paljastaa julkisesti älyttömyyteni ja avuttomuuteni ja onnekseni tuttavani Kari K näki hakemisen vaivan ja jätti tuloksensa kommentiksi. Kiitos!

(*) Etsin kuvitukseksi Lapinlahden sairaalan kuvaa aikakauslehdistä ja osuin Naisten äänen 21/1909 juttuun, jossa heikkomieliseksi julistettu nainen oikeasti oli suljettu sairaalaan. Ei siis täysin epärealistista. (Oikeudessa naista puolusti Suomen ensimmäinen naisasianajaja Agnes Lundell, josta kuulin vasta äskettäin.)

Kuvaaja Eadweard J. Muybridge (George Eastman Museum, Flickr Commons)