Tampereen Sanomissa julkaistiin 25.6.1867 muistelma, jossa mainittu
Petter Fogelberg oli käynyt koulua Porissa 1790-luvulla, erotettu papinvirasta 1825 ja eli vuoteen 1848.
Sääksmäessä oli noin 3 eli 4 vuosikymmentä sitten, verrattuna nykyajan pappien puutteesen, runsas Herran siunaus papeista. Seurakunnassa oli nimittäin kolme vakinaista pappia, joilla jokaisella oli apupappi, millä apulainen, millä viransijainen, ja vielä seitsemänneksi yksi viralta pantu pappi, joka silloin piti unilukkarinvirkaa. Papinvirkansa menetettyänsä, oli hän kuitenkin saanut pysyä kirkonpalveluksessa, ehkä vähä alhaisemmassa arvosiassa, mutta kun mies ei ollut kunnianpyyntöinen, oli hän tähän vaihtoon tytyväinen.
Tälle miesparalle, jonka nimi oli Fogelberg, oli jo hänen lapsuudestansa saakka onni ollut vastainen. Porin koulua käydessään, joutui hän kerran väitökseen koulukumppaliensa kanssa, mikä kuolintapa olisi helpoin. Fogelberg väitti hirttämisen helpoimmaksi ja tarjousi koetuksella sen todeksi näyttämään. No, mitä muuta? kumppalit panivat nuoran Fogelbergin kaulaan ja vetivät kattoon. Fogelberg lupasi huutamalla ilmoittaa, milloin koroituksensa rupeisi käymään ikäväksi, "lankeamaan läylemmäksi", mutta kuinka huutaa, kun nuora kireesti oli kaulan ympäri? Fogelbergin hirressä kuoleman tuskissa potkien ponnistellessa ja kumppaliensa naureskellen seisoessa ympärillä, tuli onneksi joku sisään, joka nuoran poikki leikkaamalla keskeytti poikien leikin, ja suurella vaivalla saatiin puolikuollut poika taas henkiin, eikä hän sillä kertaa saanutkaan väittämäänsä todeksi näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti