1600-luvun lopun henkikirjoista

Uusi vuosi ja (taas) uusi yritys saada Petter Sundin elämä kokoon. Pehmeäksi, mutta järkeväksi aloitukseksi, tutustuin Veli Pekka Toropaisen väitöskirjaan Päättäväiset porvarskat. Turun johtavan porvariston toimijuus vuosina 1623-1670. Hiukan väärä aika ja väärä kaupunki, mutta sama sosiaaliryhmä, joten poimin lukuisia pointteja muistiin.

Ensimmäisenä tartuin henkikirjoihin. Toropainen käyttää niitä (s. 58-60) määrittääkseen mahtiporvariston (henkikirjaan kirjattujen) talouksien koostumusta. Mieleen tuli heti, ettei Petter Sundin talous näytänyt tuolta Helsingissä. Tarkistin ja tosiaan palvelusväki oli vähissä. Ehkäpä siksi, ettei hän ollut kaupungin ykkösporvaristoa. Täytyy muistaa tehdä vertailua kaupungin ja ajan sisällä.

Innostuin sitten jatkamaan henkikirjojen läpikäyntiä ja sukututkijalle silmiinpistävää oli, ettei ennen isoavihaa lapsia näy Petterin taloudessa. Vain yksi ensimmäisen avioliiton pojista on henkikirjassa ja hänkin yksinään (tosin ensimmäisellä kerralla määreellä "Petter Sundin poika"). Toropaisen tekstistä (s. 60) tuli (ensimmäistä kertaa!) mieleen, että lapset voivat olla sukunimettöminä muiden talouksien palvelijoina. Mahdotonta todistaa.

Henkikirjojen järjestelmällistä läpikäyntiä voin lämpimästi suositella kaikille ajoille. Tiedot ovat rippikirjoja köyhempiä, mutta muuttuvat nopeammin. Ja voivat paljastaa "todellisemman" asuinpaikan, kuten äskettäin verkkokeskustelussa 1800-luvun tilattomien kanssa todettiin. Tämä on olennaista pitäjän ja kaupungin välillä muuttavan Petterinkin kanssa, mutta elämänsä lopussa mies taitaa olla oikeasti niin vanha, että katoaa verotettavien joukosta?

Henkikirjojen etsimistä varten kannattaa ladata Kansallisarkiston sivuilta Henkikirjamikrofilmien käyttökopiot 1634-1808 (pdf). En kerro mistä, sillä minulle kerrottiin, että tiedosto on "siirretty arkistojen Porttiin", mutta en löydä linkkiä Portin sivulta Henkikirjat, jonne se minusta kuuluisi.

Portin sivulla neuvotaan minusta päättömästi hakemaan arkistotietokannan kautta tositekirjoja. EI NÄIN. Käyttämällä luetteloa näkee heti miltä vuosilta henkikirja on olemassa eli ei hae turhaan ja tehottomasti. Lisäksi siinä on antiikkiselta tuntuvan (mutta tällä viikollakin käyttämäni) mikrofilminumeron lisäksi läänintilin numero. Niin ja luettelon lopussa on listaus, josta selviää mistä kihlakunnasta pitäjiä pitää hakea.

Eli vastoin Porttia neuvon seuraavasti. Kun olet löytänyt hakemistosta tilinumeron, esimerkiksi Petter Sundiin liittyen vuonna 1703 Helsingin pitäjä (eli Porvoon kihlakunta): 8091, niin mene digitaaliarkiston hakusivulle ja kirjoita ruutuun läänintilit ja paina hae. Saat tuloksena arkistonmuodostajan Läänintilit. Klikkaa sitä ja seuraavaksi ruudulla on arkistotaso. Klikkaa siitä oikeata lääniä. Ja sitten sanaa Asiakirjat.

Seuraavalla sivulla on alku tilien listauksesta. Älä silmäile sitä vaan klikkaa yläkulmasta kaikki.

Sitten käytät selaimen hakua (lähes aina ctrl+f) ja syötät siihen tilin numeron

Ta-daa! Ellei tilissä ole digitaaliarkiston hakemistoa, löydät sivunumeron edellä mainitusta luettelosta. Ja jos selaimen haku ei löydä hakemaasi tiliä, niin sitä ei ole digitoitu ja luettelo tarjoaa nimensä mukaisesti tiedon mikrofilmin numerosta. (Huom! se on mikrofilmi, josta kirja alkaa, mutta voi jatkua seuraavaan. Sarjassa muisti palaili pätkittäin Kansallisarkiston mikrofilmisalissa.)